Imatralaista noitavainoa ja kidutusta!
HS.24.6.2010 Anna-Riitta Sippolan kirjoituksen ”Turvapaikkaa hakevista lapsista moni on kokenut kidutusta” tulikiin mieleeni tyttärenpoikani ja minun kohdistunut kohtelu Suomessa, jossa me molemmat täällä Imatralla olemme mielestäni joutuneet henkisen kidutuksen kohteeksi.Minä, siis 74 vuotiaana nyt, en kokenut tällaista julmuutta edes pahamaineisessa Neuvostoliitossa. Sydäntä särkee jatkuvasti kehitysvammaisen puhumattoman autistisen lastenlapseni puolesta,vaikkakin hän on nyt 28 v., mutta hän on älyyllisesti 6-8 vuotiaan tasolla.Olen seurannut ja tukenut hänen kehitystään hänen syntymästään asti ja tuntenut hänen ajatusmaailman ja ymmärtänyt hänen ilmauisun paremmin kuin kukaan muu ja ollut holhoojana jo vuonna 1986 ja täällä Suomessa edunvalvojana 28.8.2009 asti, kunnes yksityinen vammaisten laitos täällä Imatralla ryhtyi purkamaan sitä valheellisin keinoin ja onnistui siinä.Ja meidät erotettii kertaheitolla 12.1.2009.
Tätä toimintaa en pysty enää vertaamaan mihinkään muuhun, kuin julmaan henkiseen kidutukseen meitä molempia kohtaan!
YK:n ylessopimus määrittelee kidutuksen : ”Kidutuksella tarkoitetaan kaikkia tekoja, joilla aiheutetaan jollekulle tahallisesti kovaa kipua tai kovaa joko henkistä tai ruumillista kärsimystä tietojen tai tunnustuksen saamiseksi häneltä tai kolmannelta henkilöltä, hänen rankasemisekseen teosta, jonka hän tai kolmas henkilö on tehnyt tai epäillään tehneen, hänen tai kolmannen henkilön pelottelemiseksi tai pakottamiseksi taikka minkänlaisen tahansa syrjintään perustuvasta systä, kun virkamies tai muu virallisessa asemassa toimiva henkilö aiheuttaa sellaista kipua tai kärsimystä, yllyttää tai suostuu niiden aiheuttamiseen tai hyväksyy sen hiljaisesti…”
Mielestäni minua rangaistaan sen takia että esitin kysymyksiä pojan lääkityksestä, joihin en saanut koskaan vastausta ja ehkä vielä sen takia, että olemme Venäjältä muuttaneita! Viimeistään näin hänet 22.11.2009 ja hän oli kovin iloinen tavatessamme.
Miksi näin julmasti toimitaan kehitysvammaisen henkilön kohdalla? Ne henkilöt, jotka hiljaa hyväksyvät tämän toiminnan ykistyisessä muuten modernissa vammaisten laitoksessa osallistuvat mielestäni myös YK:n kidutuksen vastaisen ylessopimuksen mukaan, kidutukseen.
Se, että lastenlapseni halua tavata minua on kirjattu palvelusuunnitelmaan 22.11.2009, häneltä se on evätty! Myös kukaan muu ei saa häneen yhteyttä, toimintakeskus ei anna edes puhelimen kauttaa yhteyttä häneen. Esim., torstaina 1.7.2010 Espoosta asti oli tullut meidän molempien tuttava ja oli ilmoittanut etukäteen toimintakeskukseen, että halusi kanssani käydä tapaamassa tyttärenpoikaani, muttei sitä sallittu. Ennen tätä oli monta yritystä onnitella häntä syntymäpäivän johdosta muttei sitäkän sallittu minulle ja eikä muillekaan.Tämäkin ilonhetki on riistetty häneltä pois.
Anna-Riitta Sippolan kirjoituksessa jatkuu : ” Kansainväliset sopimukset kidutuksen uhrien hoidosta ja lasten oikeuksista velvoittavat Suomea järjestämään kuntoutusta kidutuksen uhrille. Julkisen sosiaali- ja terveydenhoitoon toiminnot eivät kuitenkaan ole juurtuneet, sanoo projektityöntekijä Sirkku Suikkanen Kidudettujen kuntoutuskeskuksessa.Vuoden loppuun kestävän projektin tavoitteena on selvittää kidutettujen ja vaikeasti traumattisoituneiden lasten ja nuorten määrä sekä kehittää heille kuntoutuspalveluita.”
Kysynkin Suomen viranomaisilta, kuka käy selvittämään ja projekteja ja kuntoutuspalveluita laatimaan Suomessa traumattisoituneille sosiaali-ja terveysviranomaisten toiminnasta väkisin ja tarpeettomasti huostaan otetuille lapsille ja eristetyille omaisista kehitysvammaisille lapsille ja aikuisikäisille?
Minä voisin auttaa tyttärenpoikaani ulkoiluttamalla, seuraa pitämällä, muistelemalla menneisyyttämme valokuvia katselemalla, hänen äidinkielellä-venäjää puhumalla ja laulamalla, asunhan muutaman sadan metrin päässä, mutta sitä ei sallita. Tyttärenpoikaani on käynyt äitinsä haudalla täällä Imatralla ja kokenut sen menetyksen, nyt keinotekoisin syyttein minua kohti toimintakeskus on riistänyt häneltä isoäidinkin läsnäolon?
Isoäidin seura olisi läheisellesi parasta mahdollista. Jos hänet otettiinkin hoitopaikkaan, ei tapaamisia pitäisi julmasti rajoittaa. Jokainen ansaitsee ihmisarvoista kohtelua, eikä millään viranomaisilla ole oikeutta riistää sitä huostaanotetulta yksilöltä. Samalla se riisto kohdistuu hoidettavan läheisiin ihmisiin ja heijastuu kauas hoitolaitoksen ulkopuolelle.
Sosiaalihirviöiden huonosta toiminnasta täytyy tehdä valituksia ja kanteluita, siitä ei sentään Suomessa voi ankaista. Ensimmäiseksi tulee mieleen sikäläisen lääninhallituksen tai nykyisen aluehallintokeskuksen tarkastaja ja tarvittaessa sitä tehden ylöspäin, vaikka EU:n tasolle asti. Toivottavasti joku neuvoo valitustiessä!
Ilmoita asiaton viesti
Viola H.
Yksityiskohtia tuntematta asia vaikuttaa erittäin epäinhimilliseltä. Isoäitinä en voi kuvitella julmempaa tilannetta kuin se, että joutuisin eristetyksi lapsenlapsestani.
Vaikka asioiden oikeuskäsittely on hidasta ja päätöksentekijöistä riippuen sattumanvaraistakin, toivon että viet asiasi oikeuteen. Tuo nykyinen käytäntöhän kieltää sekä sinulta että lapsenlapseltasi oikeuden perherakkauteen ja sen teille molemmille mukanaan tuomaan läheisyyteen ja turvallisuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Virkamiehet, tekniseset, sydämettömät hoitajat ja johtajat ovat väkivaltaisia ja siis sydäntä vailla. Onnea teille ja toisille hädän alaisille ja varsinkin potilaille ja asiakkaille näissä järjestelmsissä.
Laitan adressin, jos osaan, että julkisuus auttaisi, tarvitaan paljon allekirjoituksia!
http://www.adressit.com/kehitysvammaisen-tapaamisr…
Ilmoita asiaton viesti
#11 inrtigööri :
kiitos kommentistanne! Ei hän ole huostaan otettu vaan sijoitettu yksityiseen laitokseen asumaan, jossa hän maksaa itse vuokransa ja ruokakustannukset ja vaatetuksen ym.Laitoksen täytyy antaa hänelle mahdollisuuden tehdä työtä ja kuntouttaa häntä.
Tässä sitä ihmettelenkin, että lukuisia kanteluita on tehty eritasoisille viranomaisille ja jopa EU:n parlamettiin asti, muttei mikään voita korruptioitunutta virkavaltaa ja hänelle nyt on määrätty yleinen edunvalvoja, jolla on ainakin vielä vähintään 200 valvottavaa ja hän asuu Vantaalla ja pitää toimintakeskuksen puolta sokeasti uskoen siihen mitä täältä Imatralta hänelle ”syötetään” ja nyt hänelle on ilmoitettu, ettei poka halua ketään nähdä. Sehän huolestuttaa vielä enemmän, saattaa olla että on niin taantunut, ettei enää jaksa ajatella mitään. Hän on täysin puhumaton ja mitä ja miten hänelle on kerrottu kun isoäitiä ei enää ole kuviossa?
Ilmoita asiaton viesti
Miksi tässä maistuu hieman sellainen että ihan kaikkea ei muistettu kertoa..
Ilmoita asiaton viesti
#2 Tuula Hölttä :
oikeuskäsittely on todella hidasta, mutta jo ensimmäisessä käräjäoikeuden istunnossa Vantaalla 28.8.2009 toimintakeskuksen toiminnanjohtaja ilmoitti valan antaneena, että oli purkanut jo eristämisen 3.3.2009 ja että minulla on siis oikeus tavata poikaa, mutta nyt eletään heinäkuuta 2010 ja ovet on meille vahvasti suljettu molemmin puolin!?
Vantaan käräjäoikeuden päätöksestä 28.8.2009 siteeraan : ” Viola Heistonen, joka R.toimintakeskuksen toiminnanjohtajan V.mukaan ei ole enää tapaamiskiellossa tyttärenpoikaansa kohtaan, voi tavata O.riittävän usein ja voi O. omaisena valvoa, että O:n tahto välittyy aina tarvittaessa viranomaisedunvalvojalle”.
Näin siis päätöksessä…
Ilmoita asiaton viesti
#3 Sisu :
kiitos, löysitkin jo adressin.
tässä vielä :
http://www.adressit.com/kehitysvammaisen-tapaamisr…
Ilmoita asiaton viesti
#5 Johan Tranberg :
Ei bloggiin koko tarina mahtuisi, joten kysykään mitä haluasitte vielä tietää? Jos viitsitte, niin voitte lukea lisää Vanhemmat.com:ssa, Promerit.net keskustelussa, tai googlatessa tietenkin ja oikealla nimelläni joka paikassa.
Ilmoita asiaton viesti
Viola #6: ”…nyt eletään heinäkuuta 2010 ja ovet on meille vahvasti suljettu molemmin puolin!?”
No niinpä tietenkin. Oletko valittanut käräjäoikeuden päätöksen noudattamatta jättämisestä eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille? Entä hovioikeus ja korkein oikeus?
Matka Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen näissä ihmisoikeuksia rikkovissa asioissa on mielestäni ”tavallisen ihmisen” näkökulmasta luvattoman pitkä ja kallis, kun pitää kahlata läpi Suomen byrokraattisten ja poliittisesti tarkoituksenmukaisesti nimitettyjen oikeusasteiden, mutta käsitykseni ja kokemukseni mukaan mitään muuta laillista tietä näiden asioiden korjaamiseen ei ole olemassa.
Voimia sinulle taistelussasi inhimillisyyden ja lapsenlapsesi puolesta!
Ilmoita asiaton viesti
Tiedän, että ainakin jotkut kansanedustajista ottavat satunnaisesti auttaakseen myös yksityisiä ihmisiä heidän vaikeissa ongelmissaan. Oletko kokeillut tätä tietä? Kansanedustajia tulee usein moitiskeltua, syystä tai ei, mutta kyllä heillä vielä on vaikutusvaltaa. Ellei oikeuden päätöstä noudateta, on kai poliisillakin jokin velvoite toimia?
Ilmoita asiaton viesti
#9 Tuula Hölttä :
kiitos, oikeuksia on käyty ja valitus eteenpäin lähetetty, mutta kuinka pahasti käytetään kehitysvammaista laitoksessa. Niin kuin kirjoitin blogissani, että hän on älykkyydeltään 6-8 v lapsi ja lääkärien lausuntojen mukaan häntä ei voida kuulla oikeudenkäunnissä, koska hän ei ymmärrä asian merkitystä.
Kuitenkin toimintakeskuksessa hänestä laatitaan ”lausunto”, jossa hän ”hyväksyy virkaedunvalvojan ja eikä halua edunvalvojaksi isoäitiä”, tämä ”dokumentti” menee läpi tuomarin edessä!?..
Ilmoita asiaton viesti
#10 itrigööri :
kiitos, blogissani 17.5.2010 ”Suomessa loukataan räikeästi kehitysvammaisten ihmisoikeuksia” Vetoomus kansanedustajille.
Kävimme sen luovuttamassa 27.5.2010 ja saimme ihan asiallisen vastaanoton.
Meidän tapaus ei ole ainoa blogissani voitte lukea, eli kehitysvammaisten ihmisoikeuksien puolesta on nousemassa jo pieni kansanliike.
Ilmoita asiaton viesti
kerta kiellon päälle….
Minulla on kokemusta lääkärin tekemästä väärästä diagnoosista ja hoitopäätöksestä.
Hirveintä on, että monet näistä suurta valtaa toiseen ihmiseen käyttävistä ovat tunneälyllisesti ja eettisesti alhaisella tasolla tai kompensoivat huonoa itsetuntoaan mielivaltaisella vallankäytöllä.
Ei pitäisi olla liikaa vaadittu, että viranomaiset tajuaisivat, että heidän tehtävänsä on toimia kansalaisen puolesta, ei häntä vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
# 13 Tuovi Lievemaa : ” Ei pitäisi olla liikaa vaadittu, että viranomaiset tajuaisivat, että heidän tehtävänsä on toimia kansalaisen puolesta, ei häntä vastaan”.
Sekin on huomattu, että jos joku rehellinen viranhaltija alkaa toimia porukassa ”kansalaisen puolesta”, niin saattaa olla, ettei se malli kelpaa muille ja savustetaan pois. Onhan rehellisiäkin virkailijoita, mutta ”talon tapoja” ei saa muuttaa!
Asioitten pimittely, ongelmien vähättely ja jopa valehtelu on vahvasti pesiytynyt virkavaltakoneistoon!
Lääkärit ovat oma kastia ja ”ei koskaan” tee virheitä ”kunnian ja omantunnon kautta” kun allekirjoittavat!?
Ilmoita asiaton viesti
Yli 30 vuotta vanha kehitysvammalaki ja sen 42 § ,erityishuollossa olevaan henkilöön voidaan pakkoa soveltaa, jos erityishuollon toteuttaminen tai toisen turvallisuus välttämättä vaatii antaa edelleen lähes rajattomat mahdollisuudet kehitysvammaisten henkilöiden kaltoin kohteluun. Samalla tavalla kehitysvammahuollossa voidaan kohdella omaisia.
Suomi ei ole pystynyt ratifioimaan YK:n vammaisten oikeuksia koskevaa sopimusta, kyseisen pakkokeinopykälän takia, myös holhouslainsäädäntöä tulee muuttaa kehitysvammaisten kohdalla, täydellinen holhous ja vajaavaltaiseksi julistaminen ei ole vammaissopimuksen mukaista. Kotikuntalaki onneksi saatiin 24.6
Monenlaisia tapaamisrajoitteita ja kiusantekoa omaisten ja kehitysvammaisen välisessä yhteydenpidossa on tullut tietoon tukiyhdistyksen edunvalvonnassa, mutta tämä kahden maahanmuuttajan kehitysvammaisen tyttärenpojan ja isoäidin täydellinen eristäminen toisistaan on ääripää ja hirvittävä inhimillinen tragedia.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo teksti alkaa jo muistuttaa Bäckmannin retoriikkaa kidutuksineen ja murhaamisineen …
Ilmoita asiaton viesti
# 16 Gagarin : ”…kidutuksineen ja murhaamisineen..”
niin, nuo sanat kuuluvat minuun ihan oikeesti, koska koen henkistä kidutusta ja olen kokenut oikeusmurhan Suomessa ja viittaus Bäckmanniin ei ole asiallista häntä kohti.
Kiitos kommentistasi ja suloista Suomen suvea sinule!
Ilmoita asiaton viesti
#13 Siis tämä tapaus on tosiaan tapahtunut vain puoli vuotta sitten!
Ilmoita asiaton viesti
#17: ”…ja viittaus Bäckmanniin ei ole asiallista häntä kohti.”
Onhan se aivan asiallista. Hän luonnehti Suomen viranomaisten toimia venäläisiä vastaan kyseisiä ilmaisuja käyttäen.
Hyvää kesää sinullekin – uskon vakaasti, että et kaikesta huolimatta ole muuttamassa takaisin Inkerinmaalle.
Ilmoita asiaton viesti
# 15
Kehitysvammalain pakkokeinopykälästä 42§ alkoikin kaikki prosessi. Poika vieraili luonani viikonlopun 9-11.1.2009 ja maanantaina 12.1.2009 laitoksessa havaittiin hänen kasvoissa mustelma ja laitoksen johto teki minusta rikosilmoituksen ja kielsi tulemasta tapaamaan tyttärenpoikaani. Myöhemmin oli kerrottu, että eristäminen tapahtui kehitysvammalain 42§ perustella.
Syyttäjä teki syttämättäjättämispäätöksen. Päätöksen mukaan tyttärenpokani kuuleminen ( laitos oli tehnyt hänestä kuulusteluvideon ) esitutkinnassa oli ollut johdattelevaa. Näyttöä ei ollut siitä, että mustelma olisi aiheutunut viikonlopun aikana. Kyse saattoi olla tapaturmasta.,mutta elämäni ja maineeni oli pilattu ja ”leima” oli lyöty otsaan…
Ilmoita asiaton viesti
#19 Gagarin : ..” ..et ole muuttamassa takaisiin Inkerinmaalle?” :
ettekö te ymmärtäneet, ettei Inkerimaata periaatteesa ole enää olemassa. Se on jo historiaa. Inkerilästen rippeet ovat hajautuneet ympäri Venäjää ja Leningradin alue, jossa suurempi osa Inkerinmaata sijaitsi on tyhjennetty siirtämällä Suomeen paluumuuttajina..Kiitos!
Jonossa kuitenkin on vielä 10 000 inkeriläistä pyrkimässä Suomeen.
Ilmoita asiaton viesti
#18 Tuovi Lievemaa ” minulla on kokemusta lääkärin tekemästä väärästä diagnoosista ja hoitopäätöksestä” :
Olethan valittanut asiasta? Minulla on kokemusta, että joskus, vaikkakin harvoin, lääninhallitus ( nykyinen AVI), Valvira ottaa asian vakavasti selvitykseen..
Ilmoita asiaton viesti
Laitoin 3 vammaisten puolesta linkkiä, voitko kattoa net Viola ja jos haluat, panna tänne, että ihmiset voisivat kannattaa tärkeitä asioita inhimillisyyen ja ihmismäisyyen nimissä!
Voimia ja elämäniloa joka tapauksessa sulle ja kaikesta huolimatta myös! t. Hilkka Violalle ja kaikille, jokka haluaa ottaa vastaan!
Ilmoita asiaton viesti
# 23 Rakastavin treffeisiin Ämmi! :
Kiitos, kiva nähdä iloista ja ”tarttuvaa” hymyäsi!
En osannutkaan laittaa linkkiä siihen Fb-ryhmään,joten monet kyselivätkin mistä se löytyisi? Olet kokenempi bloggaja, kiitos kun autat. Katson pian ne.
Ilmoita asiaton viesti
Tuon edellisen minun kommentin voisit poistaa, mulla oli oma sivu auki ja se menneeki sinne.
Tässä se mikä piti olla: http://fi-fi.facebook.com/group.php?gid=94630628041
Ilmoita asiaton viesti
Ja tässä tämä teän asia ja liittykää ihmiset, kiitos kaikkien heikompien puolesta!
http://www.facebook.com/group.php?gid=133754539980…
Ilmoita asiaton viesti
#26 Rakastavin treffeisin Ämmi!:,
kiitos linkistä ja mukavaa kesäänjatkoa!
Tapaillaan focebookissakin!
Ilmoita asiaton viesti
#26 Rakastavin treffeisin Ämmi : kiitos neuvoistasi!
Perustamani fb-ryhmään
” Kehitysvammaisen tyttärenpokaani Olegin toimintakeskukseta vapauttaminen”
on tullut jo mukavasti jäseniä, mutta tarvittaisin lisää. Alempana oleva linkki on hieman erilainen lopussa, mutta sekin toimii :
http://www.facebook.com/Group.php?id=745468183
Ilmoita asiaton viesti
Kommentoin vähän myöhässä #22
Kun on kyse psykiatrin tekemästä pakkohoitopäätöksestä, valittaminen jälkikäteen on mahdollista, mutta rahallisen korvauksen saaminen ilmeisesti vaikeaa (?) ellei mene oikeuteen, tiedot säilynevät rekistereissä loppuelämän (?) ja valittaminen ei muuta itse tapahtunutta miksikään.
Jos potilas kertoo lääkärille jotain, mikä ei saisi olla totta, monen lääkärin oma, turvallinen maailmankuva horjuu, ja hän päättää, ettei se olekaan totta.
Hoitopäätöksestä tulee näin lääkärin ahdistuksen hoitamista, ei potilaan. Näin tapahtui minullekin.
Ilmoita asiaton viesti