VETOOMUS OIKEUSMINISTERI TUIJA BRAXILLE

Suomi ei ole pystynyt vielä ratifioimaan allekirjoittamaansa YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa
yleissopimusta, koska kansallinen lainsäädäntömme ei ole vammaissopimuksen mukainen

1. Vuonna 1977 säädetty kehitysvammaisten erityishuollosta annettu laki on vanhentunut. Kehitysvammalain 42 § ns
pakkokeinopykälä, ”erityishuollossa olevaan henkilöön saadaan soveltaa pakkoa vain siinä määrin kuin
erityishuollon toteuttaminen tai toisen turvallisuus välttämättä vaatii”, on ihmisoikeuksia loukkaava.
Kehitysvammaisia koskevat pakkokeinosäädökset tulee määritellä uudelleen ja tarkkarajaisesti. Entinen EOA Paunio on
vaatinut useamman kerran pakkokeinolainsäädännön uudistamista kehitysvammaisilla.

Kehitysvammalain ja vammaispalvelulain yhteensovittamista tulee jatkaa, lakien yhdistäminen ei ole edennyt Vanhasen
molempien hallitusten aikana luvatussa aikataulussa.

2. Suomen holhouslainsäädäntö asettaa kehitysvammaiset henkilöt eriarvoiseen asemaan oikeustoimikelpoisuuden osalta
vastoin YK:n vammaissopimuksen säädöksiä.
Nykyisen holhouslainsäädännön mukainen vajaavaltaiseksi julistaminen ja toimintakelpoisuuden rajoittaminen (§18) ei
liene vammaissopimuksen mukaista.

Nykyisen holhoustoimilain ja edunvalvontajärjestelmän soveltamisessa on mielestämme suuria ongelmia
kehitysvammaisten kohdalla.

– Holhoustoimilain 29 § todetaan että ”jos tuomioistuin on niin määrännyt, edunvalvojalla on oikeus edustaa
päämiestään myös sellaisessa tämän henkilöä koskevassa asiassa, jonka merkitystä päämies ei kykene
ymmärtämään”.

Tuomioistuimissa on maistraattien hakemuksesta alettu määrätä vaikeavammaisille kehitysvammaisille
aikuisille viranomaisedunvalvojia edustamaan päämiestään tämän terveydenhuoltoa, hoitoa, hoitopaikkaa,
asuinpaikkaa ja taloudellisia asioita koskevien päätösten tekemisessä eli ”täyttämään aukkotilanne
kehitysvammaisen hoitopäätösten kohdalla. Käytännössä kehitysvammainen on silloin aukottomasti
viranomaisedunvalvojansa holhouksessa ja omaiset on täysin suljettu vammaisen elämästä.

– Holhoustoimilain 42 § huolenpito päämiehestä: ”edunvalvojan tulee huolehtia siitä, että päämiehelle
järjestetään sellainen hoito, huolenpito ja kuntoutus, jota on……..pidettävä asianmukaisena”, on riittävä
pykälä ilman tuomioistuimen erityistä määräystä.

– Holhoustoimilain 43 § päämiehen kuuleminen, ”ennenkuin edunvalvoja tekee päätöksen…. hänen on
tiedusteltava päämiehensä mielipidettä…… kuuleminen ei ole kuitenkaan tarpeen, jos päämies ei kykene
ymmärtämään asian merkitystä”.

Viranomaisedunvalvojat, joilla on usein pari sataa päämiestä, eivät ehdi selvittää päämiestensä tahtoa eikä
heillä ole taitoa ja kykyä kommunikoida esim puhevammaisten kehitysvammaisten kanssa, päämiehen tahdon
selvittäminen ja välittäminen jää usein kehitysvammaisen hoitoyksikön tehtäväksi, ellei omaisten apua haluta
käyttää.

Vaikevammaisia ja puhevammaisia kehitysvammaisia tulkkaavien puhevammaisten tulkkien käyttö kehitysvammaisten
oikeudellisissa asioissa tulee olla tarkkaan säädeltyä. Näissä vaativan tason tulkkauksissa tulee olla aina
kaksi toisistaan riippumatonta tulkkia tai on käytettävä paritulkkausta. Kunnat ovat aikaisemmin myöntäneet
v 2007 lähtien vammaispalvelulain perusteella puhevammaisille puhetulkkeja, nyt puhetulkkauksen myöntäminen
siirtyy 1.9.2010 Kelalle. Alalla toimii paljon amatööritulkkeja, oikeudellisissa asioissa tulee aina varmistaa
puhetulkin pätevyys. Tuomioistuinten tulee olla tietoisia kehitysvammaisten puhetulkkauksen luotettavuuden
epävarmuudesta, jos vammaisella päämiehellä ei ole puhetta ja vain muutama kommunikaatiomerkki ja erityisesti
jos päämiehen äidinkieli on muu kuin puhetulkin. Puhevammainen kehitysvammainen on myös helposti
johdateltavissa ja yleensä kehitysvammainen pyrkii miellyttämään kysyjää ja vastaa usein kuten olettaa
kysyjän haluavan.

– Tuettua päätöksentekojärjestelmää tulee kehittää kehitysvammaisille raskaan edunvalvontajärjestelmän sijaan.
Vammaisen apuna tulee olla hänen luottohenkilöitään ja omaisia tukemassa häntä päätösten teossa.

– Viranomaisedunvalvonnan siirryttyä vuoden 2009 alussa valtion oikeusaputoimistoille, viranomaisedunvalvojien
määrääminen kehitysvammaisille on lisääntynyt ja erityisesti henkilöä koskevissa asioissa.
Omaisten kokemukset yhteistyöstä viranomaisedunvalvojien kanssa ovat olleet kielteisiä, omaisten apua ja
asiantuntemusta ei oteta vastaan, pikemminkin yritetään kehitysvammaista päämiestä vieraannuttaa omaisistaan
vetoamalla tämän itsemääräämisoikeuteen. Viranomaisedunvalvojilla harvoin on taitoa kommunikoida
kehitysvammaisen päämiehen kanssa tai selvittää hänen tahtoaan.

– Holhoustoimilaissa § 8 todetaan, että ”edunvalvoja voidaan määrätä, jos….etua valvottava, ei… vastusta
sitä. Jos hän vastustaa edunvalvojan määräämistä, edunvalvoja voidaan …määrätä”.

Maistraatin pyytämässä lääkärintodistuksessa edunvalvojan määräämistä varten, todetaan yleensä, ettei päämies
ymmärrä edunvalvonnan merkitystä eikä häntä voida kuulla henkilökohtaisesti.
On tapauksia, joissa tuomioistuin on pyytänyt järjestämään vaikeavammaisen kehitysvammaisen ja puhumattoman
henkilön kuulemistilaisuuden, jossa vammaiselta on kysytty, kenet hän haluaa edunvalvojakseen.

Tuomioistuimet näyttävät toimivan ilmeisen ristiriitaisesti, kun heillä ei ole käsitystä vaikeavammaisten ja
puhumattomien kehitysvammaisten ymmärryskyvystä ja kommunikaatiotaidoista ja tulkkauksen luotettavuudesta.

– Korkeimman oikeuden edunvalvontavaltuutuksen ennakkopäätöksessa on todettu, että aina ensi sijassa tulee
käyttää lievintä mahdollista edunvalvonnan muotoa ja aina omaisia jos se suinkin on mahdollista. Omaisten
ensisijaisuus tulee näkyä myös lain tasolla..

Taloudellisten asioitten edunvalvonta on hyvin tarkkaan määritelty laissa, mutta kehitysvammaisten
ihmisoikeuksien, vapauden ja itsemääräämisoikeuden toteutuminen ei korostu laissa eikä lain soveltamisessa,
mikä on myös ristiriidassa YK: vammaisten oikeuksia koskevan sopimuksen kanssa.

Helsingissä 16.8. 2010

Kansanliike kehitysvammaisten ihmisoikeuksien puolesta
Tämä vetoomus luovutettiin tänään oikeusministeriössä ministeri Braxin erityisavustajalle, ministerille edelleen toimitettavaksi.

Meille luvattiin kirjallinen vastaus mahdollisimman pian, kun ryhmämme eräs kehitysvammaisen jäsen esitti suoran kysymyksen milloin ?

Samassa yhteydessä esitin esimerkkinä oman ja kehitysvammaisen tyttärenpoikani tapaamisten kieltämisen yksityisessä toimintakeskuksessa, mitä mielivaltaa viranomaisedunvalvoja tukee

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu