Lisää poliisien välinpitämättömyydestä

HS 22.8.2010 kirjoituksen ” Törkeä esimerkki Suomen poliisista” mukaan, ”.. kirkkonummelaismies ryöstettiin turvakameroiden edessä Paasikivenaukiollaa. Mies oli soittanut hälytyskeskukseen.., mutta poliisi ei tullut paikalle hätäkeskuspuhelun jälkeen.. ja seuraavana aamupäivänä oli ilmoittanut poliisille, mutta poliisi keskeytti esitutkinnan neljän päivän kuluttua, ja kameranauhoitteetkiin oli jo ehditty tuhota.

Oikeusasiamiehen mukaan poliisi ei tehnyt mitään tutkintatoimia ennen tutkinnan keskeyttämispäätöstä..”.

Täällä Imatralla päivystävä poliisi ei mennyt paikalle todistamaan pahoinpitelyepäilystä yksityisessä toimintakeskuksessa, josta poliisille soitettiin12.1.2009, että Viola Heistonen on pahoinpitellyt heillä asuvaa kehitysvammaista lapsenlastaan, joten polisi ”ei tehnyt mitään myös” asian selvittämiseksi vaan pisti asian vireille.

Ja meidän tapaamiset lapsenlapseni kanssa olivat keskeytetty välittömästi, kun vielä arvoisa terveyskeskuksen ylilääkäri antoi lausunnonsa, jossa hän vahvisti, että ..” isoäiti on pahoinpidellyt lapsenlastaan omassa asunnossaan..”, vaikka lääkäri ei ollut asunnossani näkemässä ja poikakin oli jo silloin toimintakeskuksessa..

Yksityinen tomintakeskus sai eristetyksi meidät toisistamme ensisijaisesti poliisin välinpitämättömuyydestä, koska poliisi ei mennyt toimintakeskukseen todistamaan oliko pojalla edes mustelmia ja olisiko isoäitikin siellä paikanpäällä. Kukaan ei koskaan kuvannut mustelmia pojan poskeessa vaan terveyskeskuksen lääkäri kuvasi lausunnossaan sanallisesti pojan poskeessa mustelmat.

Siis tästä alkoi tapaamiskielto yksityisessä toimintakeskuksessa ja nyt lapsenlapseni on täydellisessä arestissa minulta niin kuin vankilassa, tai voin sanoa että pahempaa kuin vankilassa, koska sinnekin pääsee tapaamaan vaikka kuin pahoja rikollisia olisikaan, mutta nyt oikeusvaltio Suomessa inkerinsuomalainen paluumuuttaja isoäiti on tehty niin pahaksi rikolliseksi, ettei edes saa nähdä puolustyskyvytöntä puhumatonta kehitysvammaista autististä rakasta lapsenlastaan, jonka ainoa elossa oleva lähinsukulainen olen, vaikka han asuu muutaman sadanmetrin päässä minusta täällä imatran Rauton kylässä. 

Niiden kahden ja puolen vuoden ajan, jotka omaiseni on asunut yksityisessä toimintakeskuksessa tapaamisten kiellon syyt ovat muuttuneet koko ajan, aluksi se oli kehitysvammalain pakkokeinopykälä 42§, sitten perätön pahoinpitelysyyte, syttäämättäjättämispäätöksen jälkeen vedotaan siihen, ettei omaiseni halua tavata minua, hänen tahtoa ei kuitenkaan ole päässyt selvittämään kukaan ulkopuolinen, ei omaiset eikä ystävät. Eräs yritys tapaamiseen päättyi siihen, että toimintakeskus hälytti paikalle poliisin, joka pyysi meidät poistumaan, koska me häiritsemme ja luvatta olemme yksityisellä alueella. Emme päässeet silloin edes talon sisään. Seuraava perustelu oli omaisen aiheutama kaaos ja ”lähettilän” välityksellä minulle on kerrottu etten ikinä pääse enää käymään toimintakeskuksessa, että minun tuloni sinne aiheuttaa kaaoksen. Tätä kaaosteoriaa olen nähnyt ja kuullut käytettävän myös muissa kehitysvammaisten palvelukodeissa, aivan kuin se olisi jossain koulutuksessa opetettua omaisten torjumiseksi.

Nyt kehitysvammainen autistinen lapsenlapseni on täysin eristetty omasta perheestään, suvustaan,elämänhistoriastaan, äidinkielestään ja kulttuuristaan. 

Kirkkonummelaiselta mieheltä veivät rikolliset hänen omaisuuttaan 400e suuruisen, meiltä lapsenlapseni kanssa on riistetty osa meidän molempien elämästä!Olen viimeistään tavannut lapsenlastani 22.11.2009 ja isoäidin piina senkun jatkuu täällä kauniissa Karjalassa!

Näin siis parhaassa maailman maassa Suomessa kohdellaan inkerinsuomalaista paluumuuttaja isoäitiä ja hänen lapsenlastaan! Surullista!

 

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu