Puhutaan Venäjästä

kirjoittaa Juhani Paakkinen Imatralainen-lehdessä 1.9.2010.

Sitaatteja siitä : ” Siinähän kävi taas vanhanaikaisesti. Ministeri ryhtyi arvioimaan Venäjän taloutta ja erehtyi vertaamaan sitä pieneen Euroopan maahan. Rinnastus meni pieleen..

Luulen, että väärä sijoitus maiden paremmuuslistassa ei sinänsä ärsyttänyt Moskovaa vaan se, että pikkuinen naapuri kyseenalaistaa Venäjän keskeisen tavoitteen eli päästä suurvallaksi.. kuten Neuvostoliito oli.

Länsi on vuosia käyttänyt hyväkseen Venäjän heikkoutta ja vähät välittänyt sen mielipiteistä. Paljon moitittu Putin on nostanut maan jaloileen ja vahvistanut venäläisten itsetuntoa. Suurilla on aina pitkät varpaat.

Koti-Suomessa nousi myrsky vesilasissa…hairahtuneita ministereita syytettiin huonosta käytöksestä, harkitsemattomuudesta ja ties mistä.

Jotkut asiantuntijat olivat varmoja, että Suomen kauppa kärsii merkittävästi lausunnoista. Nämä henkilöt näkevät siis, ettei Venäjä ole kehittynyt lainkaan sitten Neuvostoliiton, jolloin kaikki vaikutti kaikkeen.

Tällainen käsitys aliarvioi Venäjän nykyjohtoa pahasti. Maassa on vallassa nuoria, moderneja johtajia kuten Kataisen tapaaminen Moskovassa osoitti. Jos Venäjä käyttäytyy edeltäjänsa tapaan, meidän on syytä jatkaa rähmällään oloa ja sulkea suumme…Kaikki ymmärtävät sen tärkeyden Suomen hyvinvoinnille

Ministerimme vakuutti, että tapaus hoituu helposti, koska hänen kollegansa oli hyvä ystävä. Oli vaihdettu viestejä. Lieneeko poteroon juuttunut, mutta en usko, että yksikään johtaja antaa ystävyyden ohittaa valtioedun. Venäläiset, jos ketkä ovat aina olleet ja ovat partiotteja.

Onneksi poliittinen poreilu näyttää asettuvan mittasuhteisinsa. Suomen ministerit ovat varmasti ottaneet opiksi. Pirujen senälle maalaajat saivat nenilleen.

Uskon, että Suomen ja Venäjän suhteet perustuvat niin suuriin yhteisiiin etuihin, etteivät pienet hutilyönnit jätä niihin naarmuakaan. Mitähän tapahtuisi jos venäläinen ministeri arvioisi, että Suomi ei ole maailman paras vaan viidenneksi paras maa?

Pääministeri kehotti jatkamaan keskustelua Venäjästä. Moneskohan rohkaisu tämän on korkealta taholta?

Täällä kaakonkulmilla vakioaiheita ovat olleet mm. sodat, venäläisten ostokset ja rahankäyttö, rantojen osto, liikkeennekäyttäytyminen, puutullit, savut ja sukupuolitaudit..

Venäjä on edelleen niin suuri mälli, ettei sitä pysty pureskelemaan. Venäjä on Eurooppa ja Asiaa….

Jätetään historia vähäksi aikaa rauhaan ja keskustellaan millaista elämä on tänään naapurissa, mitä ihmiset ajattelevat ja toivovat. Miten venäläisiä hallitaan?..

Meidän tulee jatkuvasti pitää esillä vastavuoroisuus..”.

näin siis Juhani Paakkinen atikkelissaan.

Kirjoitus on mielestäni erittäin hyvä, voisin lisätä vielä, että ”puhutaan” myös venäläisistä ja venjänkielisistä keskuudessaamme. Suomessa asuu nykyään n.50 000 venäjänkielistä maahanmuuttajaa, se on toiseksi suurin ja nopeimmin kasvava kielivähemmistö ruotsinkielisten jälkeen ( yli 280 000). Imatralla asuu n.600 ja täällä rajavyöhykkeellä joittenkin laskelmien mukaan n.5 000. Eivät kaikki Venäjältä muuttaneet ole venäläisiä, on ukrainalaisia, valkovenäläisiä, tatareja, mordvalaisia, mutta suurempi osa n.30 000 on inkerinsuomalaisia paluumuuttajia.

Venäjänkielisten kielellinen, kulttuurinen ja ammattilinen osaaminen olisi merkittävä voimavaraa Suomelle.

Tietenkin integraation onnistuminen riippuu paljolti maahanmuuttajan halukkuudesta kielen oppiimiseen ja yhteisölliseen osallistumiseen, ja vaatii myös vastaanottavalta yhteiskunnalta ymmärrystä maahanmuuttajan henkilökohtaista ja historiallista taustaa kohtaan.

Vähemmistövaltuutettu toteaa selvityksessä ”Venäjänkielisenä Suomessa 2008″, että siteeraan : ” Suomessa…venäjänkielisiin kohdistuu erityisiä ennakkoluuloja ja asenteita”.

Monet Suomeen muuttaneet venäjänkieliset ovat korkeasti koulutetuja, mutta silti moni on jäänyt työttömäksi. Tässä mielessä maahanmuutto on ”aivovuotoa” Venäjältä Suomeen, mutta myös ”aivotuhlausta” venäjänkielisten jäädessä työmarkkinoiden marginaaliin.

Venäjänkielisten maahanmuuttajien aktiivisuus yhteiskunnassa on vähäistä. Monet eivät ole oikeuksistaan tietoisia ja passiivisesti suhtautvat politiikkaan, joten heidän mielipitensä jää kuulematta.

Itse yritin ja olen yrittänyt olla aktiivinen kaikkina näinä vuosina, mutta huomasinkin, ettei suomalainen yhteiskunta tykkää venäjänkielisten aktiivisuudesta ja vielä vähemmän meidän kritiikistämme ja epäkohtiin puuttumisestamme.
Kuitenkin nyt venäjänkielisenä maahanmuuttajana haluan kiittää US-bloggaajia siitä, että olette niin kuin ”hyväksyneet” minut ja kirjoituksiinikin tulee kommentteja, vaikka suomenkieleni on heikko ja kirjoitusvirheitäkin tulee.

Toivoisin asiallisia kommentteja tähänkin bloggiin. Kiitos.