"Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat"

Kehitysvammahuollon asiantuntijat ja palveluiden tuottajien edustajat ovat käyneet keskustelua HS 19.8, 24.8, 25.8, ja 30.8., kehitysvammaisen ihmisen  ”hyvästä asumisesta”. Kirjoituksissa näkyvät selkeästi kirjoittajien taustat, eihän kukaan sahaa leipäpuutaan.

Olisi aiheellista kuulla myös meidän kehitysvammaisten omaisten mielipiteitä, millaisia asumispalveluita me omaisina haluamme lapsillemme.

YK-n vammaissopimuksen mukaisesti myös vammaisen tulee saada valita asuinpaikkansa ja asuinkumppaninsa. Kuka on paras tulkkaamaan kehitysvammaisen omaa tahtoa?

Monet omaiset ovat kuitenkin arkoja kritisoimaan vallitsevan kehitysvammahuollon palveluita, koska aina on pelättävissä sanktioita, milloin rapsahtaa päälle tapaamiskielto, jos tuot epäkohtia ja suoranaisia ihmisoikeusloukkauksia esille.

Siteeraan erästä äitiä ”Sydän paikaltaan” blogista : ” tytär vietiin kotoa itsenäistymään, tuli vuoden tapaamiskielto, nyt olen saanut käydä ilman rajotuksia hänen haudallaan..”.

Vuodelta 1977 peräisin oleva kehitysvammalaki on säädelty aikakautena, jolloin kehitysvammaisten katsottiin kuuluvan laitoshoitoon ja laitoshoidon yhteiskunnan tehtäväksi.

Vaikka kehitysvammalaista onkin siirretty normaalilakeihin päivähoito, perusopetus, toisen asteen koulutus jne. sama kehitysvammaiset omistava ja hallitseva henki vaikuttaa edelleen.

Risto Kemppainen HS 30.8, puhuu vielä kehitysvammaisten ”hoidosta ja huollosta”, ja vastustaa laitosten purkamista. Kuitenkin Kuusan että Eskoon kehitysvammaisten laitokset saivat EOA kertomuksessa vuodelta 2009 moitteita pakkokeinojen käytön epätarkasta ja puutteellisesta kirjaamisesta, mikä vaikeuttaa pakkokeinojen käytön valvontaa. Samaisen yli 30 vuotta vanhan kehitysvammaisten erityishuollosta annettun  42§ sallii edelleen pakkokeinojen käytön, eikä kyseisestä pykälästä ole edes valitusoikeutta.

Kemppainen totea, että hyvinkin valmistellut yritykset kehitysvammaisen saattelemiseksi kotiseudulle laitoksesta ”normaalioloihin” ovat epäonnistuneet. Voi vain kysyä, miksi kehitysvammaiselta ihmiseltä on katkottu sosiaaliset suhteet omalle kotipaikkakunnalle ja siirretty eristävään toimintakulttuuriin.

Hallituksen kehitysvammaisten asumispalveluiden tuottamiseen varaamat määrärahat 35 milj vuodessa kiinnostavat ei vain erityishuollon kuntayhtymiä ja laitoksia vaan myös yksityiset palveluiden tuottajat ovat tulossa apajille. Suomeen on huomaamatta putkahtanut vanhus-, ja kehitysvammahuollon, psykiatrisen hoidon ja lastensuojelun palveluihin erilaisia yksityisyrittäjiä.

Yksityiset palveluidentuottajat voivat kilpailla yksillöllisillä palveluilla, mutta ainakin toistaiseksi näiden yksityisten palveluiden valvonta on olematonta, ja sen ovat nämä yksiköt huomanneet. Ei edes rahoittajia Ray ja Ara kiinnosta rahoittamiensa palvelukotien laatu. Tyhjille seinille ja paperilla olevalle toimintasuunnitelmalle annetun käynnistämisluvan jälkeen, valvonta on jäänyt melkein kokonaan omaisten harteille ja omaisethan eivät uskalla puuttua yksin epäkohtiin. Ei edes kansanedustaja uskaltanut lähteä yksittäistapauksena vammaisen ja omaisen ihmisoikeusloukkausta penkomaan.

Ylisen ja Lehtimäen surmatkin olivat yksittäistapauksia.

Me omaiset panemme toivomme  nyt äsken julkistettuun VAMPO:on, hallituksen vammaispoliittiseen ohjelmaan, jossa luvataan YK:n vammaisten oikeuksia koskevan sopimuksen ratifioinnin edellyttämien säädösmuutosten voimaansaattaminen ( kehitysvammaisten itsemääräämisoikeuden rajoitusten uudelleen säätely ja 42§ kumoaminen sekä kotikuntalain muutos.)

 122 toimenpiteen joukossa on myös kehitysvammalain ja vammaispalvelulain yhdistäminen, jota on jahkattu jo kohta 8 vuotta Vanhasen ensimmäisestä hallituksesta lähtien.

VAMPO antaa toivoa vammaisen ja hänen omaistensa äänen kuulemiseen.   

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu