Что такое " Русская душа?" Кто ответит мне? Mitä on "Venäläinen sielu? Kuka vastaa minulle?
Olen miettinyt mitä minulle itselleni merkitsee venäläisyys? vai merkitseekö mitään?
Onko itsessäni enemmän venäläistä sielua vai suomalaista sisua?
Olen syntynyt Pohjois Inkerissä puhtaasti suomenkieliseen ympäristöön ja viisi ja puolivuotiaaksi puhuin pelkästään suomea, siis Inkerin murretta.
Sitten äkkilähtö evakkoon ja jouduin samaantien pakosta kuulemaan, ymmärtämään ja puhumaan venäjää että udmurttiaa, koska asuimme runsaat 4 vuotta Udmurtiassa, jossa aloitinkin koulukäynnin venäjänkielisessä koulussa.
Sitten kiersimme ympäri Venäjää..Virossa oli pakko perehtyä virolaiseen kieleen ja saada kosketus siihen kulttuuriin. Opiskelin pomorien kaupungissa Arkangelissa, työskentelin Valkovenäjällä, jossa oli myös oma valkovenäläinen identitetti ja kulttuuri.
Kuinka paljon minä olen onnistunut säilyttämään itsessäni sitä alkuperäistä inkeriläisyyttä? On vaikea sanoa!, vaikka tunsin itseeni Neuvostoliitossa aina inkerin-suomalaiseksi, passissanikin merkattu ”suomalainen”, eli -” финка” ja sukunimi oli ”-nen”päätteineen.
Nyt 20 vuotta Suomeessa asuneena, huomasin, että minulta täällä viedään sekin pieni pisara inkeriläisyyttä, joka oli ehkä säilynyt vielä tuon pitkän kiertueen jälkeen Neuvostoliitossa. Kaikki Venäjältä muuttaneet ovat nyt ”venäjänkielisiä maahanmuuttajia”, vaikka 50 000 venäjänkielisessä on 30 000 inkeriläistä paluumuuttajaa..
Ehkä tästäkin syystä minussa alkoi noussa esille ”venäläisyys”, vaikka olen saanut ryssittelyjäkin ja mitä julmimpaa kohtelua lapsenlapseni kanssa täällä Suomen kaakkois-kulmilla, jossa mielestäni venäläisiin kohdistuu erityisen voimakkaita ennakkoluuloja..
Mitä siis on se ” venäläinen sielu ”? Siihen tietenkin liittyy venäläinen kulttuuri, mutta siitä puhuttaessa täytyy muistaa, että Venäjän lähes150 miljoonan kansan keskuudessa on yli 100 erikansallisuutta. Mutta kuitenkin voimme puhua venäläisyydestä, yhtesistä kulttuuripiirteistä, jotka titenkin ovat vallitsevia koko Venäjän alueella ja ”ulottuivat” myös inkeriläisiin, eli mielestäni me olimme siellä Neuvostoliitossa jo paljolti venäläistyneet.
Venäläiseen sieluun mielestäni kuuluu ensisijaisesti ihmisläheisyys, eli perhe, sukulaiset ja myös ystävät muodostavat lämpimän yhteisön, jossa yksilöä ei koskaan jätetä yksin. Venäläinen luottaa aina lähipiirinsä tukeen ja apuun, vaikka kuin pahasti kävisi..,eli venäläisen tukiverkko on hänen lähipiirinsä.
Venäläiset ovat tunneihmisiä ja suuttuessaan venäläinen näyttää tunteensa. Ilosta hän nauraa avoimesti ja surusta itkee..Laulu ja tanssi kuuluvat myös venäläiseen sieluun.
Jos lähtisimme vertailemaan eränlaisia kulttuureja, niin ei ole olemassa ”hyvää” tai ”huonoa” kulttuuria; jokaiselle maanmiehelle – ja naiselle on se oman maan kultturi tuttu ja turvallinen ja sitten se toinen, naapurimaan kulttuuri, jota on vaikeampi ymmärtää, mutta sekin voi tulla tutuksi, jos halua ja uskaltaa lähteä avoimin mielin tutustumaan.
Ooooih mikä kirjotus. Suoraan minun syähmeen ja varmaan sinun syämestä. Siis inkeriläisyys on varmaan minun ranskalainen uni(?), minua kiinsotaa ranskalainen köökki!!! – siis tämä on varmaan alitajuntaa ja sitä pörröä ja pösilöä, jonka olen löytäny nyt, ko elämä on tässä missä on. Meissä voi olla vaikka mitä olemuspuolia. Ei niitä tartte pölätä!
Onkos se venäläisyys, sitä ettäkö suuttuu, niin suuttuu jako rakastaa niin rakastaa. Joo ja net suomalaisvenäläiset vanhukset vuoronperrään teki ruokaa ja meni toistensa tykö syöhmään ja saattavat mennä vieläki. Semmonen yhteisöllisyys ois hauskaa ja vois aina kaikkea tärkeää jutskailla toisten kanssa! Vai onkosse nyt täälä netissä.
Nyt katos sanat, ja ajatukset, olipa hieno kirjatus. Kukas mie sitte siis olen, Äiti oli Viipurissa syntyny 1935 ja isä on peräpohjalainen tai jopa rovaniemeläinen ja kysymys on, että ketä met oiken olema. Ja ketä met olema olevinamme.
Mie olen niin kyllästyny näihin mamu-vihhaahjiin, ko meillä on isommat ongelmat ihan näkösällä ja meät kiihotettaan kiihkeihleen ulkomaalaisvihan kans. Eläköön Viola, joka taphauksessa, sie olet aivan erityinen ihminen. Ja jokkainen meistä. Met olema jokkainen oma tarina.
Kiitos, olipa hieno kirjotus!! Ja tsemppiä sulle ja lapsenlapselle, vaikka et voikkaan sitä nähä.
Tässä maassa on semmostaki. Aatelkaa ihmiset! Mitähän tapahtuu meän kehitysvammaisten ja mielisairaitten ja vammaisten ja kippeitten ja saihraitten ja köyhien kans. Ja mitä on meän hoito ja ruoka ja lääke-terhveyenhuolto!!? Son pimeää rahan mahtia! Sitä pitäs miettiä!! Nooh, kirjotinkos mie rommaanin, ei ollu tarkotus. Kiitos Viola!
Ilmoita asiaton viesti
# Hei, Hilkka!,lainaus > ”! Nooh, kirjotinkos mie rommaanin, ei ollu tarkotus.”
VHn > Nooh, kirjoittelee vaan! Kauniit kiitokset sinulle! Kiva kun taas tulit näkyviin…Pelkasinkin jäädä yksin kirjoitukseni kanssa!
Niin se on, että ..” Met olema jokkainen oma tarina.”
Lapsenlapseni puolesta taistelu jatkuu…
Ilmoita asiaton viesti
Oikein hyvä kirjoitus.
Olen myös pohtinut venäläisen sielun käsitettä. On todella ihmeellistä, että vaikka Venäjällä asuu satoja eri kansoja, heitä kuitenkin yhdistää venäläinen sielu, joka on säilynyt ehjänä riippumatta mullistuksista ja täysin erityyppisistä poliittisista järjestelmistä.
Vanhassa Testamentissa Sakarian kirjassa luvussa 6 on kertomus siitä, kuinka 4 hevosvaunua lähtee eri ilmansuuntiin. Kertomuksessa myös mainitaan, että pohjoiseen lähtevä hevosvaunu vie Jumalan hengen Israelista Pohjoiseen maahan. Olen joskus ollut Israelissa amerikkalaisen ryhmän kanssa retkellä, niin kuulin ensimmäistä kertaa amerikkalaisilta, että se Pohjoinen maa, jossa Jumalan henki asuu, on heidän mielestään Venäjä.
Voimia sinulle taistelussasi lapsenlapsesi puolesta.
Ilmoita asiaton viesti
Miten tsetseeniä ja venäläistä yhdistää ”venäläinen sielu”?
Ilmoita asiaton viesti
Reijo Tossavainen,
-mielestäni ”venäläinen sielu” ei yhdistä mitenkään tsetseeniä ja venäläistä.
Ilmoita asiaton viesti
# Kiitos, Evgenia!
Kun nyt puhutaan ”venäläisestä sielusta”, niin jostain netti sivulta poimittu Irina Syrjäläisen sitaatti:
” Venäläinen on avoin ja emotionaalinen. Hänele on luonteenomaista näyttää tunteensa kädenliikkeellä, hymyllä ja kuplivalla riemulla. Venäjällä voi nähdä nuoria, jotka kävelevät käsi toisen kaulalla tai käsikädessä. Keski-ikäiset kulkevat usein käsikynkkää ja tavatessaan halaavat ja suutelevat kolme kertaa perinteiden tavan mukaan. Miehet tavallisesti kättelevät, ja vanhat miehet nostavat hattua kunnioituksen merkiksi”.
-Olen ajat sitten jo muuttanut Suomeen, mutta voin sanoa, että Syrjäläisen ”kuvaelma” tuo mieleeni tutut katukuvat entisestä kotimaastani..
Ilmoita asiaton viesti
”Venäläiseen sieluun mielestäni kuuluu ensisijaisesti ihmisläheisyys, eli perhe, sukulaiset ja myös ystävät muodostavat lämpimän yhteisön, jossa yksilöä ei koskaan jätetä yksin. Venäläinen luottaa aina lähipiirinsä tukeen ja apuun, vaikka kuin pahasti kävisi..,eli venäläisen tukiverkko on hänen lähipiirinsä.
Venäläiset ovat tunneihmisiä ja suuttuessaan venäläinen näyttää tunteensa. Ilosta hän nauraa avoimesti ja surusta itkee..Laulu ja tanssi kuuluvat myös venäläiseen sieluun.”
Vastasit kysymykseesi mielestäni niin hyvin!!!
Ilmoita asiaton viesti
Venäläinen ja suomalainen sielunmaisema ovat kovin samanlaisia melankolisissa kansanlauluissamme rajan molemmin puolin.
Venäläisten klassikoiden venäläistä sielua on vaikeampi löytää tänä päivänä kuten ei Aleksis Kivenkään kuvaamaa suomalaista sielua.
Voimia taisteluun lapsenlapsesi oikeudesta venäläisiin juuriinsa!
Ilmoita asiaton viesti
#Vieras, lainaus > ”Venäläisten klassikoiden venäläistä sielua on vaikeampi löytää tänä päivänä kuten ei Aleksis Kivenkään kuvaamaa suomalaista sielua”,
– Varmaankin nykymodernimaailma on muuttanut ja muuttaa niin venäläisten kuin suomalaistekin sielua.
Se on totta, että melankoliset kansanlaulut kaikuvat kauniisti rajan molemmin puolin! Hyvää niin!
Ilmoita asiaton viesti
# Heidi, kiitos!
Olenhan sisimässäni venäjänsieluinenkin!
Kasvoin ja opiskelin venäläisessä ympäristössä, ja sain ”kylpeä” venäläisessä kulttuurissa ja kielessä, suomenkieltä unohtamatta!
Ilmoita asiaton viesti
Yhteisöllisyyden väitttäminen venäläiseksi erityisyydeksi on korostettua harhaa, samaa esiintyy kulttuureisssa joissa yhteisöllisyys on ainoana turva,(latinalainen, afrikkalainen kulttuuri), ts. sosiaalinen verkosto (perhe, läheiset) hoitavat perusasiat, joita kehittyneissä yhteisöissa viran puolesta hoitava erilaiset ”omaiset”.
Piirin kuuluu oma, lähipiirin etu.
Tunteitten osoittaminen suuttumuksesta, pitämisesta ei liioin ole erityisen venäläistä, vaan ihimillistä käyttäytymistä, jopa Suomessa.
Kuulostaa kovin tutulta ns. syvällisyyden klisheeltä, väittämältä, parikymmentä vuotta venäläisten kanssa toimineena.
Ilmoita asiaton viesti
#Vieras ( ei kirjautunut), lainaus > ” ..samaa esiintyy kulttuureisssa joissa yhteisöllisyys on ainoana turva,(latinalainen, afrikkalainen kulttuuri), ts. sosiaalinen verkosto (perhe, läheiset) hoitavat perusasiat, joita kehittyneissä yhteisöissa viran puolesta hoitava erilaiset ”omaiset”.
Piirin kuuluu oma, lähipiirin etu.”
– Siinä olette ihan oikeassa, mutta Suomessa perhekäsitys on liian suppea. Miksi nousi kohu kahden isoäidin (egyptiläisen ja venäläisen) käännyttämisprosesista Suomesta? Miksi joudutaan nyt muuttaman kuntalakia?
#Vieras, lainaus : ”Kuulostaa kovin tutulta ns. syvällisyyden klisheeltä, väittämältä, parikymmentä vuotta venäläisten kanssa toimineena.”
– Tarkoititteko minua? Jos niin, niin, olkaa hyvä ja lukekaan tarkkaan kirjoitukseni.
Ilmoita asiaton viesti
Mainio kirjoitus. Kiitos. Kulttuuri on laaja ja herkkä alue. Suomalainen laulaa venäläisiä romansseja. Kaihoisa molli erottaa meidät ruotsalaisista duurin taitajista. Minä nauran herkästi ja paljon Daniel Harmsille, mutta en aina mieti, miten lastenkirjojen tekijästä tuli absurdien tarinoiden kirjoittaja. Henri Mishaux kirjoitti herra Plumen elämän tarinoita, joissa hän rikkoi tyylin, muodon ja lajin,loi uutta kieltä ja todellisuutta. Jotain samaa siis kuin vallankumouksen pyörteisiin joutunut Harms. Toisenlaisia tulkintoja ovat tehneet kirjailijat kuten Varlam Shalamov, jonka kokemuksiin pohjautuva hieno tv-sarja alkaa lauantaina Yle Teemalta klo.19:15.
Ilmoita asiaton viesti
# Jarmo Koponen, lainaus >” Kulttuuri on laaja ja herkkä alue. Suomalainen laulaa venäläisiä romansseja.Kaihoisa molli erottaa meidät ruotsalaisista duurin taitajista”..
– kun mainitsitte venäläisiä romansseja,joista itse tykkään kovasti, niin täytyy mainita, että Imatrallahan on suomalainen Romanttikka-yhtye, joka on slavilaisen musiikin erikoisorkesteri. Romantikan ohjelmisto kookstuu pääasiassa venäläisistä kaihoisista romansseista…joten rajaseudulla romansseja kuullaan…
– Daniel Harms, Henri Mishaus ja Varlam Shalamov jäävät kotitehtäväkseni tutustua niin, että voisin kommentoida…
Olen näinä vuosina joudunut tutustumaan kaikenlaisiin mahdollisiin lakipykäliin ja ihmisoikeussopimuksiin,niin Suomen kuin EU:n ja YK:n, taistellessaan heikoimpien kansalaisten ihmsioikeuksien puolesta, ettei ole ollut aikaa muuta ”kirjallisuutta” lukeaakaan..
Ilmoita asiaton viesti
Olen Saharovin kanssa samaa mieltä, että imperiumi vaikuttaa Venäjään. Mielestäni Venäjä ei tule toimeen ilman keskusvaltaa, joka pitelee Aasiaa (Kiinaa) ja Keski-itää (islamilaista piiriä).
Juuri tämän vuoksi suomalainen voi pitää venäläisistä, mutta pelätä, inhota ja vain ajoittain – erin harvoin – kunnioittaa Venäjää.
Venäjä valtiona on suomalaiselle huono verrattuna venäläisiin. Venäläiset joitain oikeistoliberaaleja lukuunottamatta eivät ole sisäistäneet samaa, minkä Saharov ja Putin.
Itselleni riittää se, että venäläiset ovat venäläisiä ja valtio on siedettävän kankea, ankea, vakaa ja ennustettava.
Ihmettelen, miten kukaan valtio-oppinut voi pitää Venäjän tavoitteena kansanvaltaa eli kansojenvaltaa, kun keskushallintokin on pidettävä koossa ydinaseineen.
Ilmoita asiaton viesti
Viola: ”Ehkä tästäkin syystä minussa alkoi noussa esille ”venäläisyys”, vaikka olen saanut ryssittelyjäkin ja mitä julmimpaa kohtelua lapsenlapseni kanssa täällä Suomen kaakkois-kulmilla, jossa mielestäni venäläisiin kohdistuu erityisen voimakkaita ennakkoluuloja.”
On erittäin valitettavaa ja väärin ryssitellä inkerinsuomalaisia (tai karjalaisia) – he ovat suomalaisia.
Sen sijaan venäläisiin on syytä suhtautua erittäin varauksellisesti – ne ovat sen tienanneet ihan itse, mm. pakkovenäläistämällä inkeriläisiä, karjalaisia, virolaisia, vepsäläisiä, nenetsejä, jne. Puhumattakaan siitä, että imperialistinen Venäjä miehittää parhaillaankin mm. Suomen Petsamoa, Sallaa, Karjalaa, Suomenlahden saaria, jne. Tietysti myös mm. Viron Petseriä, Latvian Abrenea, Japanin Kuriileja, Saksan Königsbergiä, Georgian Abhasiaa, ns. Etelä-Ossetiaa, Akhalgoria, jne.
Ilmoita asiaton viesti
Juhani Putkinen , lainaus > ”On erittäin valitettavaa ja väärin ryssitellä inkerinsuomalaisia (tai karjalaisia) – he ovat suomalaisia ”.
– ” he ovat suomalaisia ”,
ehkä meitä inkerinsuomalaisia olisi voinut pitää ”ulkosuomalaisina”, jotka asuvat Ruotsissa, Amerikoissa, Austraaliassa ja muualla, koska huuhtikuussa 1990 Yle-kakkosessa Mauno Koivisto ilmoitti, että inkerinsuomalaisia voi rinnastaa muihin ulkosuomalaisiin-paluumuuttajiin, joten sen lausuman perustella meille avattiin portit Suomeen..
#J.P., lainaus > ”Sen sijaan venäläisiin on syytä suhtautua erittäin varauksellisesti..”,
– Tarkoititte varmaan ”Venäjään..on syytä suhtautua..varauksellisesti”. Kirjoituksessani oli tarkoitus syventyä venäläiseen persoonaan, venäläiseen sieluun yksityisenä ihmisenä, joten en lähde kommentoimaan noinkin isoa poliitistä kahden naapurimaan kenttää ja myös en nyt lähde Venäjän sisäisiin asioihin esim., ”pakkovenäläistämisestä”…Itse olen muuttanut Neuvostoliitosta ja monet asiat oli hoitanut se, entinen kotimaani ja nyt on uusi valtio Venäjä..
Ilmoita asiaton viesti
Ei Putkinen Venäjää tarkoittanut vaan nimenomaan venäläisiä. Hän on ilmaissut avoimesti palstallaan inhonsa venäläisiä kohtaan. Minulle on ainakin sama, oletko identitetiltäsi venäläinen tai inkeriläinen. Samanarvoisia me kaikk olemme.
Ei häntä kannata vakavasti ottaa. Hän käy edelleen toista maailmansotaa ja luulee olenvansa historian tuntija. Historiallisten käsitystensä tueksi hän lainaa lähteenä omia kirjoituksiaan. Ei siis mitään lähdekritiikkiä.
Ilmoita asiaton viesti
Tämän kirjoituksen perusteella ihmetyttää aavistuksen puolueen valinta. Ehkä on noussut halu profiloitua ”perussuomalaisena”? No, ehkä olen väärässä.
Joka tapauksessa hieno kirjoitus. Ensimmäiseksi tuli mieleen, että tällä ihmisellä on tarinoita. Saattaisi kiinnostaa laajempaakin lukijakuntaa syvemminkin…
Ilmoita asiaton viesti
# Jooel Jaakkola, lainaus > ”Tämän kirjoituksen perusteella ihmetyttää aavistuksen puolueen valinta. Ehkä on noussut halu profiloitua ”perussuomalaisena”? No, ehkä olen väärässä.”,
– Kysyn teiltä, että näettekö kirjoituksessani jotain sellaista, että se menisi vastoin Perussuomalaisten periaate-linjaa?..
Kiitos kovasti kehumisesta!
Ilmoita asiaton viesti
Minun mielestäni Perussuomalaiset ovat monikulttuurisuutta vastaan pääsääntöisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä Venäläisyys merkitsee minulle?
Kiinnostuin Venäjästä joskus -75. Asuin silloin Imatralla ja tein lyhyitä päivän kestäviä keikkoja Svetogorskiin, kombinaattia rakennettiin Suomalaisvoimin ja minäkin nuorena poikana pääsin osaltani kantamaan ”korteni” kekoon. Matka Suomen rajalta Svetogorskiin ei ole kuin vajaan kilometrin mutta kulttuuri ja maisemat muuttuivat kuin taikaiskusta viimeisen tarkastuspuomin jälkeen. Hymyttömät rynnäkkökiväärein asistautuneet sotilaat tarkastivat proopuskat pari kolme kertaa ennen kuin pääsy työnlaitaan onnistui. Kontrasti jo Imatraan oli valtaisa, maalaamattomat synkät kerrostalot joita koristivat vain isot plakaatit jotka mainostivat kommunistista erinomaisuutta ja kehoittivat kaikkia proletaareja yhtymään jne…
Tunsin tulleeni kuin Liisa Ihmemaahan. Kaikki oli uutta ja erilaista.
Naisetkin läheisen tehtaan tupakkatauolla näyttivät salaperäisen jänniltä ja kauniilta. Tuli halu opetella Venäjää että voisi jutella näiden neitosten kanssa. Ennestään olin jo pitänyt Slaavilaisesta musiikista, siinä on mielestäni sellaisia nyansseja jotka koskettavat minua. Kalinka, otsen tsornaje, metelitsa, jne…
Siitä alkoi sitten koko ikäni kestänyt kiinnostukseni Venäläisyyttä ja kieltä kohtaa. Tosin täytyy ikäväkseni tunnustaa että olin sen verran laiska etten koskaan ole opetellut Venäjää kunnolla. Mutta sen verran osaan että pärjään kyllä. Olen käynyt maassa kai satoja kertoja ja aina se antaa jotakin. Olen toki käynyt Ruotsissakin muutaman kerran mutta maa ei kiinnosta erikoisemmin, ekhä siksi että se on liiaksi Suomen kaltainen. Venäjällä jokainen reissu on seikkailu, ja siksi sinne on aina mukava palata. Sukuni on asunut aina rajanpinnassa ja luulen että se ja Venäläinen veri ovat sekoittuneet vuosisatojen saatossa, joten kuka tietää kuka on enemmän tai vähemmmän Venäläinen? Etenkin Karjalassa. Se on kuitenkin tosiasia että naapureina olemme toisillemme tärkeitä ja hyvät suhteen välillämme ovat suorastaan välttämättömyys.
Ilmoita asiaton viesti
# Pertti Heinonen,
anteeksi vastaus teille meni vahingossa ”Vieras”-henkilölle.
Kiitos pitkästä ja mielenkiintoisesta tarinastanne! Muistan itsekin hyvin 1975-luvun Venäjän, siis Neuvostoliiton. Nuo iskuplakatit olivat tietenkin sen ajan henkeä, kehottivat kaikkia proletaareja yhtymään..Пролетарии всех стран соединяйтесь.. Oli siellä paljon muutakin outoa suomalaiselle, niin kuin kirjoitatte.
Ilmoita asiaton viesti
Itseäni on kiinnostanut Venäläisten sielunelämä jo pidempään. Ainakin 1980-luvulta alkaen, koska perheelläni on ollut Venäläiskontakteja.
En ole vielä tähän päivään mennessä kyennyt ymmärtämään Venäjän kansan alistumista diktatuuriin. Homma on alkanut 1500-luvulta ja jatkuu yhä.
Ilmoita asiaton viesti
# Vieras, lainaus > ” Venäjällä jokainen reissu on seikkailu, ja siksi sinne on aina mukava palata. Sukuni on asunut aina rajanpinnassa ja luulen että se ja Venäläinen veri ovat sekoittuneet vuosisatojen saatossa, joten kuka tietää kuka on enemmän tai vähemmmän Venäläinen? Etenkin Karjalassa. Se on kuitenkin tosiasia että naapureina olemme toisillemme tärkeitä ja hyvät suhteen välillämme ovat suorastaan välttämättömyys”.
– Niin, tosiaan kuka tietää kuka on enemmän tai vähemmän Venäläinen? Samaa voin sanoa inkerinsuomalaisena, että ”kuka tietää kuka on vähemmän tai enemmään suomalainen”?
Sukuni on asunut myös rajapinnassa ja varmaankin olemme niitten savolaisten jälkeläisiä, jotka oli siirretty Ruotsin vallan aikana 1600-luvulla Venäjälle turvaamaan valloitettuja alueita.
Joten voisimme varmaankin elää sopusoinnussa keskenämme..
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän sinullakin nostalgisesta Venäjän kaipauksestasi huolimatta perusvireenä on ollut ja varmaan vieläkin on olla suomalainen ja asua Suomessa. Mutta kun entisestä Neuvostoliitosta tuli tänne 90-luvulla, niin kulttuuritörmäys ja sen aiheuttama hämminki on väistämätöntä. Tulit arkielämältään noin 50 vuotta kehittyneempään maahan ja elintasoon, joka ei perustunut sukuyhteisön tai kaveripiirin avun varaan.
Kulttuurishokki aiheuttaa aina erilaisia tunnemyllerryksiä. Jopa ylilyöviä sellaisia. Olen sen itse kokenut elämässäni pienemmässä määrin, kun olen muuttanut asumaan moniin eri maihin viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Sitä ennenkin olin monasti kesätöissä ulkomailla jo 70-luvun puolella. Tiedän hyvin kuinka aika ajoin se entinen kotimaa alkaa näyttää kuvitelmissa suoranaiselta paratiisilta monessa mielessä ja jossain tunnetilassa sukeutuu pinnalle perusnegatiivisuus kaikkea paikallista kohtaan. Mutta se menee ohi!
Ilmoita asiaton viesti
# J.Gagarin, lainaus > ”Kyllähän sinullakin nostalgisesta Venäjän kaipauksestasi huolimatta perusvireenä on ollut ja varmaan vieläkin on olla suomalainen ja asua Suomessa. Mutta kun entisestä Neuvostoliitosta tuli tänne 90-luvulla, niin kulttuuritörmäys ja sen aiheuttama hämminki on väistämätöntä. Tulit arkielämältään noin 50 vuotta kehittyneempään maahan ja elintasoon, joka ei perustunut sukuyhteisön tai kaveripiirin avun varaan”..
– Olet ihan oikeassa. Olen suomalainen, Suomen kansalainen ja asun Suomessa! Ja tänne jään!
#, lainaus > ”Tiedän hyvin kuinka aika ajoin se entinen kotimaa alkaa näyttää kuvitelmissa suoranaiselta paratiisilta monessa mielessä ja jossain tunnetilassa sukeutuu pinnalle perusnegatiivisuus kaikkea paikallista kohtaan..”
– En sanoisi ihan noin, että kaikki negatiivinen joskus pyhkiytyy silloin-tällöin pois, mutta siinä on jotain sellaista, jota ymmärtää se joka itse on kokenut.
#, lainaus > Tunnemylleryksia ja jopa ” ylilyöviä sellaisia tulee”.
– Kokemuksestani sanoisin, että kulttuurishokit, josta tunnemylleryksiä ”ylilyöviä” syntyy ovat ensimmäisen viiden vuoden aikana ja jos sen yli ihminen pääsee, niin sitten vasta alkaa sopeutua uudeen ympäristöön..
Ilmoita asiaton viesti
Viola Heistonen, olet elänyt monilla paikkakunnilla Venäjällä ja tiedät siten paljon venäläisestä mentaliteetista. Tiedät varmaan myös neuvostoajasta, kuinka se vaikutti venäläisiin.
Haluatko ja pystytkö kertomaan avoimesti, miten koit lapsena, nuorena ja aikuisena kommunistisen systeemin?
Joutuivatko sukulaisesi Stalinin vainojen kohteeksi?
Jouduitko itse pakkosiirrettynä vai vapaaehtoisesti asumaan niin monilla kolkilla suurta Venäjää?
Omat venäläiset ystäväni ovat avanneet paljon silmiäni NL/Venäjän poliittisesta ja yhteiskunnallisesta tilasta. Heidän kauttaan olen paremmin oivaltanut, mitä tarkoittaa isovenäläisyys ja isovenäläinen.
Ystävilläni on syvälle juurtunut pelko venäläisten virkamiesten tai poliittisen mielivallan uhriksi joutumisesta. Pelko iskee tietyissä tilanteissa. He myös ahdistuivat jo muutama vuosi sitten, kun näkivät ja kuulivat, kuinka Putinin linja painui yhä enemmän ja enemmän takaisin neuvostokäytänteiden suuntaan.
He tunsivat, että Venäjällä käydessä oli taas sama ilmapiiri kuin Breznevin aikaan, jolloin ei uskaltanut puhua avoimesti kuin hiljaa keittiön pöydän ääressä kaikkein luotetuinpien kanssa ja olivat lähes tolaltaan, kun tutut siellä puhuivat taas Stalinista kunnioittaen ja ihannoivat hänen mahtavuuttaan ja kykyään suurvallan luomisessa.
Venäläiset ovat todellakin perhekeskeisiä, seurallisia, harrastavat kulttuuria ja seurustelua. Kenties he ovat oppineet saamaan luotettavimman avun aina läheisimmiltään, koska virkamiesapuun ei voi luottaa.
Missä on venäläinen, joka luottaa miliisiin?
Myös lähes kaikkeen toimintaan liittyvä korruptio varmaan luo verkostoja, joissa luotetaan yhteisissä ”kytkyissä” oleviin ystäviin.
Kuinka paljon tyypillisessä venäläismentaliteetissa on luontaista ja perittyä ja kuinka paljon yhteiskunnan/neuvostokäytänteiden muokkaamaa?
Puhutaanhan yleisesti venäläisestä laiskuudesta ja epärehellisyydestä, jotka yhdistän ainakin osaltaan kommunistisen totalitaristisen systeemin ”hedelmöittämiksi” piirteiksi.
Ilmoita asiaton viesti
# agendo 2. lainaus > ”Haluatko ja pystytkö kertomaan avoimesti, miten koit lapsena, nuorena ja aikuisena kommunistisen systeemin?
Joutuivatko sukulaisesi Stalinin vainojen kohteeksi?
Jouduitko itse pakkosiirrettynä vai vapaaehtoisesti asumaan niin monilla kolkilla suurta Venäjää?”
– Miksi en pystyisi kertomaan avoimesti siitä systeemista, jossa jouduin elämään suuremman osan elämästäni? Sitä systeemia enää ei ole, joten en voi olla edes ”maanpetturikaan”, jos tietäisin ja kertoisin jotain salaisuksia Neuvostoliitosta.
Äitini ja muitten sukulaisten kertomuksen mukaan Stalinin 36-39v. puhdistuksen aikana,kaikki kyläämme miehet, jopa 17 vuotiaat pojat oli viety, josta he eivät koskaan palanneet takaisiin..
Omakin ”kiertue” ympäri Neuvostoliittoa oli osittain Stalinin määräämät rajoitteet, osittain jo oma aloitteisesti, Stalinin kuoleman jälkeen..
#, lainaus > ”Kuinka paljon tyypillisessä venäläismentaliteetissa on luontaista ja perittyä ja kuinka paljon yhteiskunnan/neuvostokäytänteiden muokkaamaa?”
– ihan varmaasti totalitaristinen yhteiskunta, joka oli vahvistettu voimakkaalla valtion poliisijärjestelmällä jätti jälkeensa ihmisten sieluun, muokkaamalla kansalaisten mentaliteettia.
Ilmoita asiaton viesti
Venäläisyyteen liitetään usein slaavilaisuus. Slaavilaisuus tarkoittaa kulttuuria ja luonnetta, myös uskontoa – ortodoksisuutta.
Kuinka paljon suomalaisissa on slaavilaisuutta? Suomen ja Venäjän välinen raja on historian saatossa ollut aika ajoin hyvin avoin ja ihmiset ovat olleet paljon tekemisissä rajan yli. Suomalaiset ovat saaneet paljon vaikutteita Venäjältä ja samoin venäläiset ovat saaneet paljon vaikutteita Suomesta.
Slaavilaisia piirteitä on suomalaisuudessa enemmän kuin yleensä myönnetään. Suomalaisia edelleenkin yritetään pakkoruotsalaistaa, mikä on täysin suomalaisen mentaliteetin vastaista. Pakkoruotsituksen voimakas vastustus kertoo tavallaan siitä, että suomalaisuuden syvässä sisimmässä on enemmän slaavilaisuutta, itäistä vaikutusta kuin läntistä jäykkyyttä.
Suomalaisessa sielussakin on vielä etsimistä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaisuudessa on kaksi puolta: itäsuomalaisuus ja länsisuomalaisuus. Länsisuomalaisuudessa ei ole slaavilaisuutta juuri lainkaan – ei sitä hiukan nonchalanttia asennetta, vaan puutarhat leikataan ruohomattojen rajoilla kynsisaksilla ja pienikin maalimatta meikataan joka vuosi mökin kyljestä.
Itäsuomalaisuudessa on näkyvillä osittain sitä samaa suuripiirteisyyttä (shirokaja natura) kuin venäläisissäkin. En kuitenkaan varsinaisesti niputtaisi sitä slaavilaisuuteen, mikä omassa mielessäni on ennemminkin kielitieteellinen ilmaisu.
Kokonaisuutena ottaen kyllä täytyy myöntää, että suomalaiset suosivat mollivoittoista musiikkia (kun puhutaan kotimaisista iskelmistä) ja hapanta ruisleipää, kuten Venäjällä. Nämä molemmat piirteet puuttuvat varsinaisista länsimaista. Mutta on Suomen ja Venäjän välillä silti suuri kulttuuriero. Suomen klassinen musiikki on hyvin omaperäistä, sitä lähin vertauskohde löytyy Norjasta. Sibeliuksella ja Tshaikovskilla ei ole mitään yhtymäkohtaa lajissaan. Sen sijaan Sibeliuksella ja Griegillä kylläkin.
Mistä tulee tuo ajatus, että suomalaisia yritetään pakkoruotsalaistaa? Ruotsinkieleinen vähemmistöhän Suomessa kamppailee henkitoreissaan historiallisista oikeuksistaan omaan kieleensä.
Ilmoita asiaton viesti
Jos ruotsinkielinen kielivähemmistö tyytyisi ylläpitämään omaa ruotsalaisuuttaan ökyrikkaiden säätiöidensä turvin, niin juttuhan olisi ihan ok. Mutta suomenkielisten pakkoruotsittaminen on kaikkea muuta kuin ok.
Suomenkielisten pakkoruotsittaminen on ihmisoikeusrikos, joka odottaa paitsi rikoksen teon lakkauttamista niin myös rankaisemista. Kyllä sekin aika vielä koittaa. Piankin.
Pakkoruotsitusta toimeenpannaan stalinistisen mallin mukaan valtion pakkokeinoin koulun pakkoruotsista alkaen virkamiesten pakkoruotsitukseen asti. Eihän kukaan uskonut stalinistisen Neuvostoliiton koskaan romahtavan. Samoin pakkoruotsittajat eivät usko oman pakkoruotsittamiskoneistonsa koskaan romahtavan. Pakkoruotsittajille käy kuitenkin samoin kuin Neuvostoliitollekin. Loppu tulee nopeasti ja romahtamalla. Loppu on nyt käsillä.
Ilmoita asiaton viesti
Viola Heistonen: ”- ihan varmaasti totalitaristinen yhteiskunta, joka oli vahvistettu voimakkaalla valtion poliisijärjestelmällä jätti jälkeensa ihmisten sieluun, muokkaamalla kansalaisten mentaliteettia.”
Aloittamasi keskustelu venäläisestä sielusta ja yllä kertomasi kappale ovat erittäin tärkeitä aiheita kun pohditaan Suomen ja Venäjän suhteita ja yhteistä historiaa.
Kun kerrot olevasi valmis avoimesti käsittelemään myös neuvostomenneisyyttä ja sen vaikutuksia, on vasrmasti paljon suomalaisia, jotka olisivat todella kiinnostuneita kuulemaan aivan omakohtaisista kokemuksistasi ja elämäsi vaiheista.
Olet varmasti perusluonteeltasi optimisti ja selviytyjä. Olisi rikastuttavaa sekä suomalaisille, että venäläisille, jos valottaisit elämäsi vaiheita ja selviytymistä Stalinin terrorin keskellä aktiiviseksi toimijaksi nyky-Suomessa.
MIksi unohtaa ”entistä” elämäänsä, kun se voi kulkea nykyisen rinnalla ja siitä voi moni ammentaa tietoa ja oppia arvokkaita asioita?
Ilmoita asiaton viesti
# agendo2, lainaus > ”MIksi unohtaa ”entistä” elämäänsä, kun se voi kulkea nykyisen rinnalla ja siitä voi moni ammentaa tietoa ja oppia arvokkaita asioita?”,
– Ehkä tässä onkin vastaus siihen, miksi kirjoitin aiheesta? Alitajunnasa varmaan entinen elämä kulkee aina nykyisen elämän rinnalla. Kiitos kommenttistasi.
Ilmoita asiaton viesti
Haluaisin edelleen kannustaa sinua omien elämänkokemusten jakamisessa laajemmin.
Mitäpä jos tarjoaisit Karjalan Kuvalehdelle kirjoituksiasi julkaistavaksi?
Uskon, että Pro Karelia olisi kiinnostunut niistä.
Kenties et ole tullut ajatelleeksi, kuinka arvokkaita kokemuksia omaat ja pystyt niistä myös kertomaan ja kirjoittamaan suomenkiellellä.
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä agendo2:n kanssa siitä, että Violalla olisi varmasti paljon mielenkiintoista kerrottavaa, josta suomalaiset olisivat kiinnostuneita.
Oletko, Viola, suunnitellut muistelmin kirjoittamista tai jotain vastaavaa?
Ilmoita asiaton viesti
# iiris ja agendo2X2,
Kauniit kiitokset teille kannustuksestanne!
En todellakaan ajatellut, että elämäni Neuvostoliitossa olisi ketään kiinnostanut, koska niin paljon on ”manattu” sitä systeemia..ja myös meitä Venäjältä maahanmuuttaneita…
Täytyy miettiä, ehkä olisikin paljon kerrottavaa… Oikeastaan olisi hyvää kerätä nyt aineistoa muiltakin Inkerin-suomalaisilta paluumuuttajilta, koska nyt olisi vielä elossa sitä sukupolvea, joka on ns. silmiinnäkijöitä..
Ilmoita asiaton viesti
# agendo2, lainaus > ”Mitäpä jos tarjoaisit Karjalan Kuvalehdelle kirjoituksiasi julkaistavaksi?”,
– tähän asti olen tarjonnut kirjoituksia, jotka käsittelevät kehitysvammaisten, vanhusten ja maahanmuuttaijen ihmisoikeusloukkaus-aiheisia..aika moneen paikkaan, mutta harvoin ne ovat menneet läpi..Imatralainen-lehti on julkaissut pari pientä kirjoitustä inkeriläisistä..
Ilmoita asiaton viesti
Olen lukenut kirjoituksiasi vain täällä US:ssa ja näen, että ajat niillä heikompiosaisten asiaa.
Ajattelen, että löisit parhaiten itsesi läpi mediassa myös kertomalla vaiheikkaan elämäsi varrelta tositarinoita neuvostoajan arjesta, ja kuinka siitä selvisit noin ehjänä ja edelleen tarmokkaana.
Haluat selvästi vaikuttaa. Siksi voisit rakentaa itsellesi näkyvyyttä ja asemaa kirjoittamalla kiinnostava elämäntarinasi. Sen jälkeen asiat, joihin haluat nyt Suomessa muutosta, saavat suuremman painoarvon.
Olet oikeassa, että suurella inkeriläisten paluumuuttajien joukolla olisi myös yhteensä paljon annettavaa nykypolven suomalaisille.
Itsellänikin on inkeriläistaustainen paluumuuttaja-ystävä, mutta hänellä ei ole ilmennyt toistaiseksi kirjoitushaluja/uskallusta kirjoittaa.
Kun on kokenut monenlaista painostusta ja konkreettista uhkaa, jää väistämättä pelko itsensä, perheensä ja omaistensa puolesta.
Oma elämäkertasi kirjana voisi olla jopa tuleva bestseller, mutta myös lyhyemmät tarinat paloina menneisyydestä kävisivät taatusti kaupaksi ja herättäisivät huomiota.
Karjalan Kuvalehti on Suomen Kuvalehden tyyppinen, joka on varmasti kiinnostunut inkeriläisevakon elämänvaiheista.
Ilmoita asiaton viesti
Iiris: ”Suomenkielisten pakkoruotsittaminen on ihmisoikeusrikos, joka odottaa paitsi rikoksen teon lakkauttamista niin myös rankaisemista.”
Mitähän tuo ”pakkoruotsittaminen” pitää sisällään? En nimittäin ole Suomessa törmännyt moiseen ilmiöön. Neuvostoliitossa harjoitettiin pakkovenäläistyttämistä, esimerkiksi itäkarjalaiset pakotettiin käymään koulunsa venäjän kielellä ja käyttämään venäjää asioidessaan viranomaisten kanssa. Vastaavaa ei esiinny Suomessa. Pitää osata erottaa toisistaan kielitaidon hankkiminen ja pakkokansallistuttaminen. Kun ruotsi on Suomessa virallisesti toinen kotimainen kieli, niin on katsottu asialliseksi, että ruotsinkielisille opeteaan suomea ja suomenkielisille ruotsia. Jos puhutaan jostain pakosta, niin pikemminkin käytännnön tilanne on sellainen, että ruotsinkielisiä pakkosuomalaistutetaan Suomessa.
Myös matematiikan opiskeleminen on pakollista kouluissa Suomessa. Aika vähän esiintyy porua pakkomatematiikasta tai pakkomaantieteestä. Tulen itse toimeen noin kymmenellä kielellä, joten ”pakkoruotsi” ei ole ainakaan omalla kohdallani haitannut muiden kielten oppimista, varsinkin kun ottaa huomioon, että olen käynyt lukiossa matemaattisen linjan, ylipitkän sellaisen, ja silti kirjoittanut laudaturit kaikista muistakin aineista.
Ilmoita asiaton viesti
Gagarin heittäytyy täysin tietämättömäksi Suomen pakkoruotsitus-systeemistä!!! Mielenkiintoista. Katsopas, Gagarin, vaikka seuraava video, niin pääset vähän jyvälle pakkoruotsituksesta http://areena.yle.fi/video/1266360
Ilmoita asiaton viesti
# Vanha demari, lainaus > ”Samanarvoisia me kaikki olemme.”
– Niin sen pitäisi ollakin! Kiitos kommenttistanne!
Ilmoita asiaton viesti
Venäläistä sielunmaisemaa voi kuvailla monilla tavoin, ja yllä sitä on monissa kommenteissa kuvailtu ihan oikein. Yksi sielunmaisemaa kuvaava sana kuitenkin puuttuu. Se sana on ”soromnoo”, ja sen vaikutuksen huomaa heti rajan ylittämisen jälkeen.
Yllättävää kyllä tuon ”soromnoo” asenteen vaikutuksen huomaa Suomessakin. Asenne näkyy kun menee itäisessä Suomessa esim. maalaistalon pihalle: kaikenlaiset työkoneet ja välineet ovat pihalla sikin sokin. Lännessä kaikki on ojennuksessa.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt sinä, Reijo Tossavainen, kyllä liioittelet puhuessasi itäsuomalaisista. Pihansa hyvin hoitavia ihmisiä löytyy niin lännestä kuin idästäkin. Ja samoin päinvastaisia tapauksiakin.
Ilmoita asiaton viesti
Olen paljon liikkunut eri puolilla Suomea, erityisesti maaseudulla. Toki Savo-Karjalan alueella on myös hyvin hoidettuja maalaispihoja ja myös lännessä hunosti hoidettuja. Korostan, että noin keskimäärin yleisilme on jutussa mainitunlainen.
Idän ja lännen välillä meissä suomalaisissa on monia muitankin eroja. Itse savolaisena arvostan itäistä enemmän, koska savolaiset ja karjalaiset ovat iloisempia, puheliaampia ja huumorintajuisempia.(?!)
Ilmoita asiaton viesti
# Reijo Tossavainen, lainaus > ”Yllättävää kyllä tuon ”soromnoo” asenteen vaikutuksen huomaa Suomessakin. Asenne näkyy kun menee itäisessä Suomessa esim. maalaistalon pihalle: kaikenlaiset työkoneet ja välineet ovat pihalla sikin sokin. Lännessä kaikki on ojennuksessa”,
– Olette oikeassa. Se ”soromnoo” periaatteesa kuuluu myös venäläiseen sieluun, joka ehkä kertoo surpiirtesyydestä, sen voi kääntää suomeksi ”yksi samaa, tai ei sille väliä. Venäjäksi : ” А нам всё равно!”.
Ehkä tästä tulee se, että joskus venäläisiä pidetään laiskoinakin..Lieneekö tällaista piirettä ollut ennen 1930-lukua kun tuli kollektivisointi aika Neuvostoliitossa, ja ihmiset joutuivat kolhoseissa tekemään palkatonta työtä, joten yksi samaa miten työt oli tehty kun palkkaa ei kuitenkaan saanut..
Varmaan sieltä ajalta sanonta : ” Работа не волк, в лес не убежит!”> käännös ” Työ ei ole susi, se ei karkaa metsään!”
Ilmoita asiaton viesti
Jos ehdit, lukaise Viola vielä tänä iltana kertaalleen tuo klo 18:12 kirjoitettu kommenttini ja jätä se mietintämyssyn alle hautumaan.
Hyvää illan jatkoa!
Ilmoita asiaton viesti
# agendo2, lainaus > ”jätä se mietintämyssyn alle hautumaan”.
– Kiitos! Mietitään..Ei se ole helppoa, muuten. Kirjoituksessa alkavat tulla tunteen päälle, muuten se ei onnistu.. Hyvää yötä!
Ilmoita asiaton viesti
Jäin illalla miettimään tuota tunteiden merkitystä vaikeiden aikojen kirjoittamisessa.
Kyse voi olla myös tarpeellisesta tunnelukkojen avaamisesta yksilö-ja kansallisella tasolla.
Ei ole turhaan puhuttu sotien aiheuttamista kollektiivisista, kansallisista traumoista.
Traumat ovat sekä pinnan alla ja pinnalla, milloin enemmän, milloin vähemmän.
Stalinin ajan hirveydet tarvitsevat laajasti tervehdyttävän tilityksen. On kyse ihmisten henkisestä kasvusta suurten vääryyksien yli, koska kokemukset seurauksineen eivät poistu kollektiivisesta muistista.
Ihmisyys vaatii suurten vääryyksien perkaamisen – tilityksen. Ellei sitä tule, jää polvesta polveen kytemään jäytävä koston ja vihan kierre. Sillä taas on monenlaisia haitallisia ja vaarallisia muotoja.
Pakolla tai vaatimalla eivät traumat seurauksineen poistu.
Euroopassa on menossa kausi, jolloin on tilausta yhteisen historian selvittämiseen. Sitä pidetään välttämättömänä vakaan yhtenäisyyden pohjana tulevaisuudelle.
Tähän historian perkaamiseen toivotaan myös nyky-Venäjää mukaan, koska Stalinin osuutta ei ole oikealla tavalla tilitetty, kuten on tehty Hitlerin osalta.
Gorbatsov on puhunut suoraan tästä asiasta. Hän on moittinut Putinia historian väärentämisestä julkisuudessa kovin sanoin ja puhunut, että historia pitää selvittää totuudenmukaisesti kansan henkisen kehityksen vuoksi.
Voisin heittää yhden lauseen puhuttelemaan aiheen lähtökohdaksi:
-Kuinka paljon venäläiset joutuvat kokemaan maailmalla epäluuloa siksi, että nyky-Venäjä raahaa yhä Stalinin perintöä?
Tästä asiasta voisi puhua kilometrikaupalla, mutta aikaa on.
Ilmoita asiaton viesti
#agendo2, lainaus > ”Kyse voi olla myös tarpeellisesta tunnelukkojen avaamisesta yksilö-ja kansallisella tasolla.
Ei ole turhaan puhuttu sotien aiheuttamista kollektiivisista, kansallisista traumoista.
Traumat ovat sekä pinnan alla ja pinnalla, milloin enemmän, milloin vähemmän.”.
– Tuntuukin siltä, että jokainen yksilö joutuu vetäämään perässä sitä raskasta taakkaa, joka on kerääntynyt kollektiiviseen muistoon, vaikka hänellä itsellään ei ole ollut siihen mitään tekemistä..!
Pienemmässä mallissa yksilö purkaa omaa tuskaa/traumaa muitten ihmisten kanssa ns.tukiryhmissä, mutta erivaltioitten jo kansojen kesken? Miten siinä? Vaattii aikamoista yhteistyötä ja ymmärrystä.
# lainaus > ”-Kuinka paljon venäläiset joutuvat kokemaan maailmalla epäluuloa siksi, että nyky-Venäjä raahaa yhä Stalinin perintöä”?
– Varmaan ”perinnöstä” on vaikea luopua tai päinvastoin ei haluta luopua, jos esim.joku ”järjestys” saattaisi tyydyttääkin uutta järjestelmää..
Ilmoita asiaton viesti
– VH: ”Tuntuukin siltä, että jokainen yksilö joutuu vetäämään perässä sitä raskasta taakkaa, joka on kerääntynyt kollektiiviseen muistoon, vaikka hänellä itsellään ei ole ollut siihen mitään tekemistä..!”
Näin on. Venäläiset koetaan edelleen uhrivaltioissa vähintään ”epäluotettavina” ainakin siihen asti, ennenkuin ovat todistaneet luotettavuutensa – ilman omaa syytään.
Syy on siinä, että Venäjän johto ei ole sitoutunut Stalinin perinnön hylkäämiseen. Vastaavasti Saksa on tilittänyt Hitlerin tekoja urakalla vuositolkulla monin tavoin. Saksan asenne Hitleriin on täysin erilainen kuin Venäjän asenne Staliniin.
Putinin aikana Stalinin kunniaa vaalitaan enemmän kuin Hrutsovin, Gorbatsovin ja Jeltsinin aikana. Siinä mielessä kehitys on mennyt Venäjällä taaksepäin.
VH: ”Pienemmässä mallissa yksilö purkaa omaa tuskaa/traumaa muitten ihmisten kanssa ns.tukiryhmissä, mutta erivaltioitten jo kansojen kesken? Miten siinä? Vaattii aikamoista yhteistyötä ja ymmärrystä.”
Aivan. Venäläisille tekisi hyvää käydä sisäistä ”pyykkiä”, terapeuttista keskustelua Stalinin aikojen tapahtumien merkityksestä ailloin ja nyt. Aihe on oikeasti hyvin laaja ja vaatii psykologien ja historioitsijoiden paneutumista yhdessä kansalaisten kanssa avaamaan rehellistä ja avointa vuorovaikutusta.
Sitä ei synny, jos Venäjän johto vastustaa. Toisinsanoen, kun Putin ei halua. Putin on näet isovenäläinen neuvostomankelin kasvatti ja lisäksi KGB-mies.
On selvää, että Putin ei suostu EU:n kanssa yhteisiin tilitystalkoisiin yhteisestä historiasta. Itse en ainakaan sellaista usko.
Kokonaan eri asia on, että Eurooppa tarvitsee sellaista. Syy on poliittisen luottamuksen puutteesta Venäjään. Poliittinen luottamusvaje taas heijastuu kaikkeen muuhunkin yhteistoimintaan Venäjän kanssa.
Jos vielä palaan sinun omiin muistoihisi, voisitko ajatella, että kerit kuin suurta lankakerää takaisin auki ja samalla kudot puikoilla tai virkkaat koukulla uuden, ehjän, lämpöisen ja päälläpidettävän, suojaavan vaatteen itsellesi. Samalla sitä tehdessäsi opastat kerros kerrokselta muille, miten hekin voivat sen tehdä yhdessä kanssasi?
Ilmoita asiaton viesti
#agendo2, lainauus > ”.. voisitko ajatella, että kerit kuin suurta lankakerää takaisin auki ja samalla kudot puikoilla tai virkkaat koukulla uuden, ehjän, lämpöisen ja päälläpidettävän, suojaavan vaatteen itsellesi. Samalla sitä tehdessäsi opastat kerros kerrokselta muille, miten hekin voivat sen tehdä yhdessä kanssasi?”
-Kiitos! Tästä minä tykkään ja kuvittelen miten se menisi.., noin sivusta katsojen?.ja kello raksuttaa mennyttä aikaa..
Jos vakavasti, niin en tiedä riittääkö kapasiteettia siihen.
Ilmoita asiaton viesti
Hesarin kuukausiliitteessä oli heinäkuussa kertomus siitä, miten tähän maahan on tultu.
On tultu sekä idästä, että lännestä.
Geneettisesti itä- ja länsisuomalaiset ovat yhtä kaukana toisistaan kuin Ruotsi ja Italia.
Jos minulla on soromnoo- mentaliteetti, en pidä sitä ollenkaan pahana.
’Paikka kaikella ja kaikki paikalla’ – sanoi äitini.
Koskaan mikään ei ollut paikallaan.
Luova sekasotku on järjestäytymisen edellytys.
Ilmoita asiaton viesti
Hesarin kuukausiliitteessä oli heinäkuussa kertomus siitä, miten tähän maahan on tultu.
On tultu sekä idästä, että lännestä.
Geneettisesti itä- ja länsisuomalaiset ovat yhtä kaukana toisistaan kuin Ruotsi ja Italia.
Jos minulla on soromnoo- mentaliteetti, en pidä sitä ollenkaan pahana.
’Paikka kaikella ja kaikki paikalla’ – sanoi äitini.
Koskaan mikään ei ollut paikallaan.
Luova sekasotku on järjen käytön edellytys.
Ilmoita asiaton viesti
# Marja Saraskari, lainaus > ”Luova sekasotku on järjen käytön edellytys”.
– Oikeastaan, ei minuakaan häiritse sekasotku. Sen purkamisessa on jotain iloa, kun taas saat hieman järjestykseen..
Ilmoita asiaton viesti
Viola Heistonen,
ei tämä maailma niin kova ole, kuin luulee.
Se on paljon kovempi.
Ilmoita asiaton viesti
Marja Saraskari,
kyllä tiedän sen, että maailma on paljon kovempi mitä moni uskookaan..
Ilmoita asiaton viesti
Viola, kirjoitan nyt omalla nimelläni.
Olin aikaisemmin Sarkisjan ja suomensin itseni.
Mies istui psykiatrisessa sairaalassa numero 5 Moskovassa neljä ja puoli vuotta sanomatta sanaakaan. Toisinajattelija.
Pääsi kyllä hengissä sieltä pois, mutta istui ei-mistään.
Aikaisemmin, Stalinin aikoina ei-mistään sai 10 vuoden tuomion.
Tämä on uutinen vaikka Tuomas Lavoselle, joka on haltioissaan Suomen ruotsittamisesta. Ja iines kanssa. Pakkoruotsi?
Ihan niin kuin J. Gagarin, muistaakseni, sanoi, että ruotsin taito ei estä oppimasta muitakin kieliä. Ruotsi on niin helppoa ja siitä vasta rakentuu englannintaito. Ja muutkin kielet.
Venäjä kans. Minusta kielet eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan toisiaan tukevia.
Voi tietysti olla, että joku tuomaslavonen ei opi mitään kieltä. Sille me muut taas emme voi mitään.
Ruotsalaisten salaliitto?
Violan tapa kertoa, hänen liikuttavat kielivirheensä : tapasin hänet viimeistään, kun pitäisi sanoa viimeksi, on minusta ilmaisultaan kaunista.
Meillä on täällä Kouvolassa Venäjältä tulleita lääkäreitä. Ihan yhtä hyviä kuin suomalaisetkin. Joissakin tapauksissa inhimillisempiä. Venäläinen sielu.
Ilmoita asiaton viesti
Oletko sinä Marja Saraskari/Sarkisjan pakkoruotsittaja?
Pakkoruotsittaminen on stalinismia kansan pakottamisessa liturgiseen kuuliaisuuteen valtiota kohtaan pakkoruotsituksen avulla. Pakkoruotsitus on Suomen marxismi-leninismiä. Pakkoruotsitus on valtion uskonto, jonka nimiin kaikki yritetään pakottaa uskomaan.
Pakkoruotsi ei ole kieli, se on poliittista liturgiaa.
Suomessa suomen kielen lisäksi jokaisen olisi saatava vapaasti valita, mitä kieliä haluaa opetella ja oppia.
Ilmoita asiaton viesti
En ole ruotsittaja.
Viola Heistonen käsittelee kirjoituksessaan venäläistä sielua.
Sillä on hyvin vähän tekemistä Ruotsin kanssa, jos ollenkaan.
Ilmoita asiaton viesti
# Marja Saraskari, lainaus > ,”Stalinin aikoina ei-mistään sai 10 vuoden tuomion.”
– niin se oli ja, harvoin kuka pääsi sieltä pois. Tunsin erän henkilön,joka 10 vuoden vankeuden jälkeen pääsi vapauteen, mutta kertomuksen siitä missä oli ja mitä teki vei hautaansa.. Sanoi vaan, että pelkää joutuvansa sinne takaisiin, jos kertoo, niin oli hänelle luvattu/uhattu!
#lainaus > ”Violan tapa kertoa, hänen liikuttavat kielivirheensä..”
– minulla menee paljon aikaa kirjoittamiseen, koska joudun käyttämään kieli tarkistusta. En ole käynyt suomenkielistä koulua ja kirjoittamisen ja lukemisen ensimmäiset askelet sain äidiltäni, joka opetti Uralilla evakkomatkalla vanhasta virsikirjasta aakkoset.
Kommentit menevät tietenkin näin, ja kirjoitusvirheitä tulee ja se saattaa lukijaa ärsyttää. Kiitos sinulle kauniista kannustuksestasi.
Ilmoita asiaton viesti
Hei Viola!
Sain juuri uuden koneen, jolla voi kirjoittaa venäjää ihan vaivatta!
Eläköön tietotekniikka!
Ilmoita asiaton viesti
Русская душа
= думать по-русски.
Minusta on mahdotonta verrata Ruotsia ja Venäjää toisiinsa.
Perussuomalaiset vihaavat molempia.
En osaa sanoa perussuomalaisten puolesta mitään hyvää.
Lappeenrannassa perussuomalaisten riveissä toimii Satu Virtala, joka on niin ryssävihainen kuin kukaan ikinä voi.
Sinä asut Imatralla.
Täällä Kouvolassa asuu Tossavainen, mutta asuukin Teneriffalla.
Jarmo Ryyti jossakin Jyväskylän puolessa.
Ei tarvitse tuntea Suomen asutushistoriaa kovin kaukaa, kun tietää että sekä idästä että lännestä on tultu.
Timo Soinin ajatus, että EU on se paha, on helkkarin halpamainen veto.
EU ei ole hyökännyt.
Alkuperäisväestö koltat ym. saamelaiset ovat samaa alkua intiaanien ja nentsien kanssa.
Tai siltä ajalta, kun Etelä-Amerikka irtaantui Afrikasta.
Isänmaallisuuden voi ajatella niin, että ollaan siellä missä meitä kohdellaan hyvin.
Milloin mannerlaatat, milloin kulttuuri ja yhteiskunta.
Sinä Viola olet sivistynyt.
Sivistys ei ole ikinä uhka kulttuurille.
Jos sinua ja lapsenlastasi on kohdeltu väärin, se pitää korjata.
Ilmoita asiaton viesti