Kansanliikkeen Vetoomus Oikeusministeri Tuija Braxille

 Oikeusministeriössä 16.8.2010 klo 15 kehitysvammaisten läheisten esittämät asiat.

 Suomi ei ole pystynyt vielä ratifioimaan allekirjoittamaansa YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta, koska kansallinen lainsäädäntömme ei ole vammaissopimuksen mukainen

1. Vuonna 1977 säädetty kehitysvammaisten erityishuollosta annettu laki on vanhentunut. Kehitysvammalain 42 § ns pakkokeinopykälä, ”erityishuollossa olevaan henkilöön saadaan soveltaa pakkoa vain siinä määrin kuin  erityishuollon toteuttaminen tai toisen turvallisuus välttämättä vaatii”, on ihmisoikeuksia loukkaava.  Kehitysvammaisia koskevat pakkokeinosäädökset tulee määritellä uudelleen ja tarkkarajaisesti. Entinen EOA Paunio on vaatinut useamman kerran pakkokeinolainsäädännön uudistamista kehitysvammaisilla.

Kehitysvammalain ja vammaispalvelulain yhteensovittamista tulee jatkaa, lakien yhdistäminen ei ole edennyt Vanhasen molempien hallitusten aikana luvatussa aikataulussa.

2. Suomen holhouslainsäädäntö asettaa kehitysvammaiset henkilöt eriarvoiseen asemaan oikeustoimikelpoisuuden osalta vastoin YK:n vammaissopimuksen säädöksiä.
Nykyisen holhouslainsäädännön mukainen vajaavaltaiseksi julistaminen ja toimintakelpoisuuden rajoittaminen (§18) ei liene vammaissopimuksen mukaista.

Nykyisen holhoustoimilain ja edunvalvontajärjestelmän soveltamisessa on mielestämme suuria ongelmia kehitysvammaisten kohdalla.

– Holhoustoimilain  29 § todetaan että ”jos tuomioistuin on niin määrännyt, edunvalvojalla on oikeus edustaa päämiestään myös sellaisessa tämän henkilöä koskevassa asiassa, jonka merkitystä päämies ei kykene ymmärtämään”.

  Tuomioistuimissa on maistraattien hakemuksesta alettu määrätä vaikeavammaisille kehitysvammaisille aikuisille viranomaisedunvalvojia edustamaan päämiestään tämän terveydenhuoltoa, hoitoa, hoitopaikkaa, asuinpaikkaa ja taloudellisia asioita koskevien päätösten tekemisessä eli ”täyttämään aukkotilanne kehitysvammaisen hoitopäätösten kohdalla. Käytännössä kehitysvammainen on  silloin aukottomasti viranomaisedunvalvojansa holhouksessa ja omaiset on täysin suljettu vammaisen elämästä.

 – Holhoustoimilain 42 § huolenpito päämiehestä: ”edunvalvojan tulee huolehtia siitä, että päämiehelle järjestetään sellainen hoito, huolenpito ja kuntoutus, jota on……..pidettävä asianmukaisena”, on  riittävä pykälä ilman tuomioistuimen erityistä määräystä.

– Holhoustoimilain 43 § päämiehen kuuleminen, ”ennenkuin edunvalvoja tekee päätöksen…. hänen on tiedusteltava päämiehensä mielipidettä…… kuuleminen ei ole kuitenkaan tarpeen, jos päämies ei kykene ymmärtämään asian merkitystä”.

Viranomaisedunvalvojat, joilla on usein pari sataa päämiestä, eivät ehdi selvittää päämiestensä tahtoa eikä heillä ole taitoa ja kykyä kommunikoida esim puhevammaisten kehitysvammaisten kanssa, päämiehen tahdon selvittäminen ja välittäminen jää usein kehitysvammaisen hoitoyksikön tehtäväksi, ellei omaisten apua haluta käyttää.

Vaikevammaisia ja puhevammaisia kehitysvammaisia tulkkaavien puhevammaisten tulkkien käyttö kehitysvammaisten oikeudellisissa asioissa tulee olla tarkkaan säädeltyä. Näissä vaativan tason tulkkauksissa tulee olla aina kaksi toisistaan riippumatonta tulkkia tai on käytettävä paritulkkausta.   Kunnat ovat aikaisemmin myöntäneet v 2007 lähtien vammaispalvelulain perusteella puhevammaisille puhetulkkeja, nyt puhetulkkauksen   myöntäminen siirtyy 1.9.2010 Kelalle. Alalla toimii paljon amatööritulkkeja, oikeudellisissa asioissa tulee aina varmistaa puhetulkin pätevyys. Tuomioistuinten tulee olla tietoisia kehitysvammaisten puhetulkkauksen luotettavuuden epävarmuudesta, jos vammaisella päämiehellä ei ole puhetta ja vain muutama kommunikaatiomerkki ja erityisesti jos päämiehen äidinkieli on muu kuin  puhetulkin. Puhevammainen kehitysvammainen on myös helposti johdateltavissa  ja yleensä kehitysvammainen pyrkii miellyttämään kysyjää ja vastaa usein kuten olettaa kysyjän haluavan.
  

– Tuettua päätöksentekojärjestelmää tulee kehittää kehitysvammaisille raskaan edunvalvontajärjestelmän sijaan. Vammaisen apuna tulee olla hänen luottohenkilöitään ja omaisia tukemassa häntä päätösten teossa.

– Viranomaisedunvalvonnan siirryttyä vuoden 2009 alussa valtion oikeusaputoimistoille, viranomaisedunvalvojien määrääminen kehitysvammaisille on lisääntynyt ja erityisesti henkilöä koskevissa asioissa.
Omaisten kokemukset yhteistyöstä viranomaisedunvalvojien kanssa ovat olleet kielteisiä, omaisten apua ja asiantuntemusta ei oteta  vastaan, pikemminkin yritetään kehitysvammaista päämiestä vieraannuttaa omaisistaan vetoamalla tämän itsemääräämisoikeuteen. Viranomaisedunvalvojilla harvoin on taitoa kommunikoida kehitysvammaisen päämiehen kanssa tai selvittää hänen tahtoaan.

– Holhoustoimilaissa § 8 todetaan, että ”edunvalvoja voidaan määrätä, jos….etua valvottava, ei… vastusta sitä. Jos hän vastustaa edunvalvojan määräämistä, edunvalvoja voidaan …määrätä”.

Maistraatin pyytämässä  lääkärintodistuksessa edunvalvojan määräämistä varten, todetaan yleensä, ettei päämies ymmärrä edunvalvonnan merkitystä eikä häntä voida kuulla henkilökohtaisesti.

On tapauksia, joissa tuomioistuin on pyytänyt järjestämään vaikeavammaisen kehitysvammaisen ja puhumattoman henkilön kuulemistilaisuuden, jossa vammaiselta on kysytty,  kenet hän haluaa edunvalvojakseen.

Tuomioistuimet näyttävät toimivan ilmeisen ristiriitaisesti, kun heillä ei ole käsitystä vaikeavammaisten ja puhumattomien kehitysvammaisten ymmärryskyvystä ja kommunikaatiotaidoista ja tulkkauksen luotettavuudesta.

– Korkeimman oikeuden  edunvalvontavaltuutuksen ennakkopäätöksessa on todettu, että aina ensi sijassa tulee käyttää lievintä mahdollista edunvalvonnan muotoa ja aina omaisia jos se suinkin on mahdollista. Omaisten ensisijaisuus tulee näkyä myös lain tasolla..

Taloudellisten asioitten edunvalvonta on hyvin tarkkaan määritelty laissa, mutta kehitysvammaisten ihmisoikeuksien, vapauden ja itsemääräämisoikeuden toteutuminen ei korostu laissa eikä lain soveltamisessa, mikä on myös  ristiriidassa YK: vammaisten oikeuksia koskevan sopimuksen kanssa.
 
Helsingissä 16.8. 2010

Kansanliike kehitysvammaisten ihmisoikeuksien puolesta

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu