Pala raadollista suomettumishistoriaa
Osallistuin lauantaina 23.10.2010 KHI(KasviHuoneIlmiö)-Foorumiin Nummi-Pusulassa,jossa
kauppatieteiden tohtori ja entinen liikennelentäjä Heikki Urmas kertoi kevällä 2010 ilmestyneestä kirjastaan ”Raadolliset toverit ja vallan väärinkäyttäjät”.
Kirjansa loppupäätelmässä Urmas toteaa :” Olen tehnyt sen, minkä olen luvannut Olavi Järvelälle, Päiviö Hetemäelle ja Keijo Liinamaalle: kirjoittaa jälkipolville sen poliittisen elämän raadollisuudesta, jossa he olivat mukana.”
Tohtori Urmas oli työmarkkinoita ja ay-liikettä tutkinutta väitöskirjaa tehdessään saanut paljon sisäpiiritietoa SDP:nvehkeilystä CIA:n ja KGB:n kesken.
Kirja on välillä kuin dekkaritarina uhkailuineen, peloitteluineen ja mustamaalauksineen.
”Huomasin olevani keskellä oleellisinta juonittelua, joita käytiin Suomessa KGB:n ja CIA:n välillä”, Urmas sanoo Somero Lehdessä 12.10.2010 ja jatkaa ”Sorsa ja Koivisto toimivat kylmän sodan aikana epäilyttävän läheisessä yhteistyössä KGB:n kanssa ja vuotivat idän suuntaan jos jonkinmoisia tietoja.”
Hyväveli järjestelmästä ja herranpelosta Urmas kirjoittaa mielestäni osuuvasti : ” Suomalaisen yhteiskunnan erikoispiirteenä voitaneen pitää sitä, että meillä tsaarin ajoista lähtien on viljelty avoimesti erilaisia titteleitä ja palkitsemismuotona valtaapitäville myönnetään korkeita kunniamerkkejä. Kunniamerkkien kohdalla tilanne on pitkälti samaa kuin neuvostokulttuurinkin. Niitä myönnetään poliittisin perustein, jotta tiettyjen ihmisten ympärille saadaan syntymään kunnioitusta herättävä ilmapiiri, jos sitä ei ole todellisin ansioin onnistuttu aikaansaamaan.
Valtapitävien porukassa kaikki ovat toisilleen kiitollisuuden velassa, jolloin kaverin etu menee yleisen edun edelle.
Kirjan lopussa Urmas käsittelee oikeuslaitoksessa kokemaansa oikeusmurhaa ja totea Olaus Petrin sanoin ” sillä miten ne voivat oikein tuomita, jotka eivät tiedä, mitä oikeus on?”
Olen lukenut tri Urmaksen kirjan.
Tyyli ei ehkä vakuuta, mutta sisältö kylläkin. Jäi vaikutelma rehellisestä miehestä. En ole havainnut mitään vastakirjoittelua, mikä puhunee puolestaan.
Ja sisältö: suorastaan karmaisevaa luettavaa. Jos se sisältää totuutta enemmältään, on oltava vähintäänkin ällistynyt.
Arvioikaa itse!
Ilmoita asiaton viesti
# Tuula Saskia, lainaus > ” Ja sisältö: suorastaan karmaisevaa luettavaa. Jos se sisältää totuutta enemmältään, on oltava vähintäänkin ällistynyt.”,
– en ollut lukenut Tri Urmaksen kirjaa ennen Foorumia, mutta aihe kiinnosti, joten olin paikanpäällä kuuntelemassa.Olin, niin kuin kirjoitat ”ällistynyt” kuulemisestani.Hain kirjan samaan tien ja tietenkin blogi on kirjoitettu luettuani kirjan.
Että kirjasta voisi keskustella se pitäisi lukea.
Ilmoita asiaton viesti
# Tuula Saskia,lainus > ”…on oltava vähintäänkin ällistynyt.”,
– miksi periaatteessa minä olin ”ällistynyt”? Koska kuulin myös Tri Urmasen kertomuksesta miten hänelle kävi henkilökohtaisessa asiassa, jossa hän joutui petetyksi ja oikeusmurhan uhriksi.
Itse kun olen myös oikeusmurhan uhri, niin luulin, että tällaisia kokemuksia jouduvat kärsimään vain ”toisen luokan” kansalaiset, mutta kun kysessä on korkeasti koulutettu ja Suomessa arvostettu kauppatieteiden tohtori, niin en voinut olla kommentoimatta asiaa…
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta tutustumaan:
http://promerit.net/2010/09/raadolliset-toverit-ja…
Eiköhän tämä kirja vaieta ja/tai kirjoitttaja osoiteta jotenkin arveluttavaksi, arvelee Tynkä-Karjalan asevelisosialisti.
Ilmoita asiaton viesti
Antti-Pekka Mustoselle :
– En tiedä vaietaanko kirja, mutta annetulla linkilläsi ei pääse tutustuman.
Ilmoita asiaton viesti
Pahoittelen viime viikolla aiheuttamaani mahdollista mielipahaa, kun vaahtosin Venäjästä.
Aihe on Heistosella tärkeä. Venäjä/NL on Suomelle oikeasti massiivinen trauma, jota ei ole ollenkaan yritetty käsitellä Suomessa.
Itse yritän joskus, ja kun aihe on niin vaikea, tulee helposti ylilyöntejä.
Suomi vaatisi selkeän ”totuuskomission”, mutta ehkä sellainen saadaan aikaan vasta sitten, kun kaikki asianosaiset ovat kuolleet.
Ilmoita asiaton viesti
# Markus Lehtipuu, lainaus > ”Venäjä/NL on Suomelle oikeasti massiivinen trauma, jota ei ole ollenkaan yritetty käsitellä Suomessa.”,
– olette oikeassa! Ja tämä ”massiivinen trauma” heijastuu valitettavasti meihin NL/ Venäjältä muuttaneihiin ihmisiin, jokaiseen persoonaan suoraan, niin kuin minuun siinä blogissa tai jotenkin ”välillisesti” ja tietenkin aiheuttaa mielipahaa, mutta itse olen jo niin paljon sitä kohdannut, että jotenkin oli pakko ”karaistua” aiheeseen, jos niin voi sanoa ja jättää keskustelussa tunteet sivuun.
Kiva kuitenkin kun pahoittelette. En minäkään kanna kaunaa, niinhän sanotaan suomeksi.
Julma sanonta venäjäksi, mutta asiaan liittyvä : ”Кто старое зло вспомянет, тому глаз вон!”
Ilmoita asiaton viesti
Markus Lehtipuu, lainaus > ”Suomi vaatisi selkeän ”totuuskomission”, mutta ehkä sellainen saadaan aikaan vasta sitten, kun kaikki asianosaiset ovat kuolleet.”
– ninhän Thr Urmaskin kirjoittaa kirjan, joka on Päiviö Hetemäen, Olavi Järvelän ja Keijo Linnamaan muistolle, mutta se on kunniottavaa, että Heikki Urmas tuo totuuden nyt julki.
Historiassa periaatteessa taitaa ollakin niin, että aletaan tutkia ja etsiä totuutta silloin kuin kaikki silminnäkijät ja läsnäolijat ovat kuolleet!? Miksi niin? Pimitteleekö virkavalta aina totuutta kansalta?
Ilmoita asiaton viesti
SDP:n ja ay-liikkeen saama rahallinen tuki sekä CIA:lta että KGB:ltä 70 ja 80 luvuilla on varmasti ollut aivan eri luokkaa kuin nyt puidut vaalituet.
Niitähän ei ollut kuitenkaan suomettumisen aikana poliittisesti korrektia kyseenalaistaa tai tuomita.
Mielenkiintoista lukea kuinka akateemisessa maailmassa kuten kirjallisuus ja taidepiireissä poliittisesti epäluotettavat henkilöt saivat hylätä akateemisen tai taiteellisen uransa, jos käsky kävi politiikan huipulta.
Varmasti samaa tyyli jatkuu apurahojen ja yliopistollisten toimien (virathan loppuivat yliopistolain muutoksen myötä) jaossa, mutta nyt peitellymmin.
Urmaksen kirja on rohkea ja tutustumisen arvoinen, ottaa kantaa myös nykypoliikkaan ja oikeuslaitosten päätöksiin
Ilmoita asiaton viesti
# Vieras, lainaus> ”Urmaksen kirja on rohkea ja tutustumisen arvoinen, ottaa kantaa myös nykypoliikkaan..”,
– Siteeraan Somero-lehdestä 12.10.2010 Otso Pohjalaisen kirjoitusta : ” Tohtori Heikki Urmaksen kirjalla ”Raadollist toverit ja vallan väärinkäyttäjät” on vain vähän tekemistä tämän päivän politiikan kanssa, mutta sitäkin enemmän se voi auttaa ymmärtämään kansakuntamme lähimenneisyyttä.”,
-Auttaa kyllä ymmärtämään lähimenneisyyttä, jota kansalta piilotettiin. Mutta uskallan olla hieman toista mieltä Pohjalaisen kanssa siinä, että Urmaksen kirjalla ”on vain vähän tekemistä tämän päivän politiikan kanssa”. Miten niin? Onhan kirjassa mainittu tämän päivän politiikkoja esim.,..Koivisto,Ahtisaari,Lipponen,Niinistö..ym.,jotka tekevät tämän päivän politiikkaa..
Joten, Vieras, olette oikeassa.
Ilmoita asiaton viesti