Vaalit ovat tulossa, kiinnostaako kansanedustajaehdokkaita vammaisten asiat?

Valviran tutkimus vanhustenhoidon tilasta kertoi, että 1237 vanhustenhoitopaikasta vain 7 yksikköä täytti Valviran kriteerit erinomaisesti. 

Miten olisi vammaisten palvelukotien ja laitosten osalta?  Vastaava selvitys tulisi tehdä sielläkin! Alalle on tullut paljon yksityisiä yrittäjiä, joita ei aina edes kilpailuteta, AVI antaa vain toimintaluvan tyhjille seinille ja paperilla olevalle henkilökuntamitoitukselle ja pätevyyksille. Kukan ei sen jälkeen vaivaudu tarkastamaan toiminnan laatua. 

Insuliini- ja diapamsurmat kehitysvammahuollossa hetkeksi herättivät päättäjät huomaamaan valvonnan riittämättömyyden. Terveydenhuollon työntekijöiden koulutuksen kansalaiset voivat kyllä selvittää julkiterhikistä, mutta sosiaalipuolelta puuttuu julkinen rekisteri. Rikostaustojen tutkimuksen tärkeydestä keskustellaan vain silloin kuin jotain tapahtuu. 

Ministeri Risikon lupaamat, Valviran tehtäväksi annetut vammaisten asumispalveluiden laatusuositukset viipyvät edelleen, samoin itsemääräämisoikeuden rajoituksia koskeva lainsäädäntö. 

Omaisten tekemät kantelut eivät johda mihinkään, viranomaiset vain toistelevat toistensa lausuntoja tai eivät vastaa mitään, edes haastemiehen viemiin kirjeisiin. Aina  virkamiehen ja laitoksen palkatun työntekijänkin sana on luotettavampi kuin yksittäisen kansalaisen. 

Kehitysvammaisten omaisten keskuudessa on turhauuduttu ja väsytty omais- ja vammaisjärjestöjen tuloksettomaan toimintaan. On syntynyt erilaisia kansanliikkeitä kehitysvammaisten ihmisoikeuksien puolesta. ”Sydän paikaltaan”- blogissa vammaisten omaiset uskaltavat kertoa kehitysvammahuollon raadollisesta todellisuudesta. 

Palvelukodit sitä vastoin näyttävät valtaansa ja kostavat valittaville omaisille määräämällä tapaamiskieltoja vammaisten lapsen kanssa tai katkaisemalla kaiken yhteyden. Yli 30 vuotta vanhan kehitysvammalain 42§ antaa edelleen lähes rajattomat mahdollisuudet erilaisten pakkokeinojen käyttöön. 

Aikuisten kehitysvammaisten ”kaappaukset” kehitysvammahuollon syövereihin ja tapaamisrajoiteet ja vieraannuttaminen omaisista ovatkin jokapäiväistä arkea ympäri Suomea, aivan kuin olisi koulutuksissa kehitysvammahuollon työntekijöille opetettu tapa toimia omaisten kanssa.

Sosiaalialan koulutusta tulisi kehittää siten, että lähihoitajakoulutuksessa syvennetään vammaisalan opetusta. Perus- ja ihmisoikeudet tulisi olla vahvasti osana koulutusta.

Raskas holhouslainsäädäntö ja viranomaisedunvalvontajärjestelmä tukee Suomessa ns. viranomaisvierannuttamista, jota yleisesti harjoitetaan kehitysvammahuollossa, kun kehitysvammainen aikuinen halutaan erottaa vanhemmistaan ja omaisistaan.  

Kehutysvammahuollon ja palvelukotien työntekijöillä on usein apunaan viranomaisedunvalvojat, jotka on määrätty huolehtimaan vammaisen asumisesta, hoidosta ja terveydenhuollosta tai kaikista niistä asioista, joiden merkitystä vammainen ei ymmärrä.  

Tämä järjestelmä pitäisi purkaa ja pääsääntöisesti käyttää läheisten tukea, eikä syrjiä omaisia kehitysvammaisen läheisyydestä! Omaiset leimataan usein ylihuolehtiviksi ja esteeksi vammaisten itsenäistymiselle, vaikka omaiset tuntevat parhaiten vammaisen omaisen tarpeet ja tunteet ja toiveet parempaan elämään, kuin virkaedunvalvoja, jolla voi olla jopa 200-400 muuta valvottavaa! 

Erityisesti rauhoittava ja psyykenlääkitys on tabu kehitysvammahuollossa. Vanhuspuolella Sirkka-Liisa Kivelä on rohkeasti puuttunut vanhusten ylilääkitykseen. Kuka pystyisi puuttumaan  vammaisten turruttamiseen lääkkeillä?  Lääkääritkö itse?

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu