Загадочная русская душа на самом деле есть! Arvotuksellinen venäläinen sielu on todella olemassa,
kuinka he muuten olisivat selvinneet mongolien herruudesta, tsaarin yhksinvallasta, neuvostoterrorismista, jälkikommunistisista laittomuuksista ja kaaoksesta?, kirjoittaa omassa kirjassaan ”Hulluja nuo venäläiset” Anna-Lena Lauren.
– Herkkien venäläisten tuntosarvien positiivisen puolen sain kokea tuoreena Moskovan kirjeenvaihtajana, kun kielitaitoni oli vielä puutteellinen ja minun oli usein vaikea löytää sanoja. Venäläinen henkilökuntamme ymmärsi kuitenkin aina mitä tarkoitin, he katsoivat kasvojani ja eleitäni, ja asia oli sillä selvä. Venäläisten kyky kommunikoida muiden aistien kuin kuulon pohjalta on aivan toisella tasolla kuin suomalaisten.
Hän kirjoittaa..Venäläiset ovat maailman parhaita keskustelemaan, ihmiseen, elämään ja kuolemaan liittyvistä kysymyksistä. He löytävät oikeat sanat asioille ja ihmisluonteille, joista minulla itselläni on aikaisemmin ollut vain hämärä aavistus. En ollut koskaan ennen Venäjälle muuttoani tajunnut miten turrat minun tuntosarvet olivat ja miten kapea oli ilmaisurekisterini, kun piti havaita ja tulkita ympäröivää maailmaa..
Asiaan kuuluu, että venäläiset ovat myös erittäin hyviä lukemaan ihmisiä. Tämän kyvyn he ovat hioneet huippuunsa yhteiskunnallisen sorron vuosisatoina. Hengissä pysyminen edellytti, että pystyi nopeasti määrittelemään minkälaisen ihmistyypin kanssa oli tekemisissä. Venäläisiltä ystäviltä tai työtovereilta on vaikea salata asioita, koska he tajuavat aina salamannopeasti, mitä on meneillään..
Lauren jatkaa .. Venäläisen kollektivismin yksi hienoimpia tuotteita on kulttuurinen yhtenäisyys… Kaikki ovat lukeneet koulussa Puskinia ja useimmat osaavat siteerata myös häntä. Venäjän kirjallisuus on koulussa niin tärkeä aine, että useimmat oman sukupolveni venäläiset tuntevat kaikki suuret klassikot. En epäile, etteikö juuri tämä kollektiivinen kulttuurikylpy olisi saanut venäläiset ymmärtämään inhimillisen kanssakäymisen eri vivahteita niin paljon hienovireisimmin kuin me suomalaiset.
Venäläiset kutsuvat toisiaan aina nimeltä, se on kohteliasta. On kaksi tapaa kutsua venäläistä henkilöä nimeltä. Jos suhde häneen on virallisluonteinen, sanotaan etunimi ja isännimi. Jos ollaan hyviä ystäviä, käytetään jotakin niistä lukuisista lempinimistä, diminutiiveistä jotka kätkeytyvät jokaiseen venäläiseen etunimeen.
Venäläinen tapa teititellä kaikkia muita kuin hyviä ystäviä on hyvin mukava. Teitittelyn ansiosta kommunikaatio on yksinkertaisesti monipuolisempaa. Tämä on yksi monista seikoista, jotka
tekevät elämästä Venäjällä vivahteikkaampaa ja hienovireisempää kuin Suomessa. Jo puhuttelulla voidaan ilmaista lukuisia asioita, – ikää, sukupuolta, hierarkiaa. Ja kuten kaikessa muussakin Venäjällä, viesti ei ole suora vaan piilotettu rivien väliin.
Venäläisten fatalismi teke elämästä paljon joustavampaa ja antaa enemmän tilaa nopeille muutoksille. Pohjimmiltaan sekin on käytännöllinen asenne – koska mitä tahansa voi tapahtua, ei montakaan asiaa kannata suunnitella etukäteen.
Ei pidä takertua pikkuseikkoihin. Se on käytännöllinen elämänohje sille, joka haluaa selviytyä Venäjällä, ja sitä noudattaen venäläiset ovat todistettavasti selviytyneet hengissä mitä erilaisimpien hallitusten alamaisina.
Venäjä on kujin Dostojevskin romaanit, kirjoittaa Lauren, ei erityisen helppotajuinen, helpsoti sulava, kosiskeleva tai kiitollinen omaksuttava. Se on täynnä erilaisia viestejä, ääneen lausumattomia sopimuksia, vivahteita ja hierarkioita, jotka täytyy oppia huomaamaan ja ymmärtämään.Lyhyesti sanottuna maa, jonka ymmärtäminen vaatii valtavasti aikaa, koska ensin täytyy tunkeutua historian lukuisten kerrosten läpi..
Venäjä on siis yhtä aikaa vanhanaikainen ja moderni. Yhteiskunta koostuu monesta eri kerroksesta.Ne sulautuvat ja sekoittuvat usein toisiinsa, minkä takia venäläisen kulttuurin ilmaukset ja venäläiset käyttäytymissäännöt voivat vaikuttaa käsittämättömiltä.
Jos Venäjällä osoittaa tunteensa, tulee yleensä ymmärretyksi. Hymyileminen, nauraminen, anominen, itkeminen tai huutaminen ovat kieltä, jota venäläiset ymmärtävät paremmin kuin suomalaiset. Venäläiset eivät nimittäin ole yhtä kirjaimellisia kuin me. Sen sijaan heillä on intuitiota ja tunteen sivistystä..
Tämä sielukas lämmin voimakas ja elävä venäläinen kulttuuri on kulkenut monen kiirastulen läpi. Se on joutunit kiusatuksi, murjotuksi, mukiloiduksi, ja massiivisen järjrestelmällisen hävityksen kohteeksi, mutta se ei ole murtunut.
Venäjää ei voi järjellä ymmärtää
Eikä mitata tavallisella arsinalla
Sillä on erityinen olemus
Venäjään voi vain uskoa : Fjodor Tjuttsev ”,
– Siis tämä on suomalaisen näkemys Venäjästä ja venäläisistä. Voisi sanoa, että tämä kirja olisi niin kuin vastakohta venäläisen Larisa Latisevan kirjalle ”Ryssänä Suomessa.Vieras väärästä maasta”, jossa hän kertoo omaan näkemyksensä Suomesta ja suomalaisista..siitä keskusteltiin hiemän täällä palstalla.
Voin sanoa, että myös Suomi on maa, ..”jonka ymmärtäminen vaatii valtavasti aikaa, koska ensin täytyy tunkeutua historian lukuisten kerrosten läpi.”, jota itse olen paraikaa tekemässä.
Muuten, oli mitä oli Stalinin ”kanssa”, mutta se, että sain syvänkin kosketuksen venäläiseen kirjallisuuteen, kulttuuriin, kieleen pidän itselleni rikkautena en haittana. Rankkaa oli kouluvuosina esimerkiksi kun piti lukea kaikki klassikot läpi Puskin,Tshehov, Dostojevski, Tolstoi.. jopa kesälomille saimme ison luettelon kirjoja, jotka piti lukea ja syksyllä tentattiin; puhumattakaan muista kulttuurialueista museoista, teattereista, musiikista..
Eli en häpeä sitä, että olen tullut Venäjältä/Neuvostoliitosta vaikkakin syntyperäisenä Inkerin suomalaisena, mutta ”kulttuurikylvyn” olen saanut venäläisittäin, koska eihän ”inkeriläisyydestä/suomalaisuudesta” paljon puhuttukaan, se vain, mitä sisimmäsäni aina tunsin ja olin ylpeä siitä!
Vau, hienoa, Viola! Olipa mielenkiintoinen ja avartava kirjoitus.
Mikä olikaan taustasi? Olet syntynyt inkerinsuomalaisena Neuvostoliittoon, mutta mikä on äidinkielesi? Mitä kieliä osaat? Kuinka päädyit Suomeen? Kumpi kulttuuri on sinulle tutumpi: venäläinen vai suomalainen?
Ilmoita asiaton viesti
Hei, Pekka Lampelto!
Kiitos avaus-kommenttistasi, vastaukseen tarvitsisin ison palstan,koska siihen mahtuisi paljon. Ehkä joskus tulee kirjoitettu enemmänkin, kunhan ehtisin..
Lyhyesti:äidinkieleni on suomenkieli/inkerinmurretta ja olen syntynyt suomenkieliseen perheeseen ja ympäristöön, mutta pian ( olin noin 5 vuotias)ympäristo muuttui täysin tuntemattomaan udmurtti-kieleen, sitten venäjän kieli koulussa ja jossain vaiheessa vironkieli..Valkovenäjällä sain perehtyä sen kansan kielen melodiaan, minusta se kuulosti hienolta..Joka tapauksessa aina piti yrittää pärjätä sillä kielellä, jota puhui paikallinen väki..Koulussa kohdallani kaikkina vuosina vieraskieli oli saksa.
Mikä kulttuuri on tutumpi?, niin sanoisin, etten ole ”pyrkimässä pois” venäläisestä kulttuurista ja varmaan en pääsisikään, koska siinä olen kasvannut, mutta yrityksessäni päästä suomalaiseen kulttuurin sisäilmapiiriin ”törmäilen”jatkuvasti kun en tule ymmärretyksi.Varmaan se venäläisyys ”hohtaa minusta”..koska täällä minua pidetään venäläisenä. Olen kuitenkin suomalainen, ainakin Inkeristä päin..
Paluumuuttajana muutin Suomeen.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos venäläisyyden kulttuurikylvystä.
Liian usein venäläisyys jää ryssävihan alle. Venäläistä ihmistä ja kulttuuria ei voi syyllistää hallitsijoiden hirmuteoista.
Mielenkiintoinen tuo diminutiivien käyttö venäläisissä lempinimissä. Viola ei ole venäläinen nimi,saako kysyä minkälaisia diminutiivia siitä on muokattu
Ilmoita asiaton viesti
Vieras 13:23 > ”Viola ei ole venäläinen nimi,saako kysyä minkälaisia diminutiivia siitä on muokattu”,
– ei olekaan venäläinen nimi, vanhemmat kun olivat suomalaisia.97v äitini vielä ponnistelee! Iloitsen hänen puolesta!
Nimen muokkaaminen olikin aika vaikeata venäläisille. Koululaiset keksivät minulle ”vijolkka”, ”jolkka”, ”belkka” opettajat kävivät kirjoittamaan nimeä Valentina, jota minä en ymmärtänyt ollenkaan..enkä hyväksynyt sitä jatkossakaan. Passin kuin sain, niin ”Viola” tuli siihen ja siitä olen pitännyt kiinni.
Ilmoita asiaton viesti
Korjaus: ”Venäjällä voi vain uskoa”.
Ilmoita asiaton viesti
Vieras 13:24
– tässä olisi venäjäksi:
Умом Россию не понять,
Аршином общим не измерить:
У ней особенная стать —
В Россию можно только верить.
Фёдор Тютчев
Venäjää voi luottaa ei Venäjällä.
Ilmoita asiaton viesti
Ajattelin ostaa kirjan heti sen ilmestyttyä, mutta jäänyt se vain on. Ei ole sattunut tulemaan vastaan, ja lisäksi lukisin sen mieluumin alkukielellä. (De är inte kloka de där ryssarna.)
Anna Lena Lauren on hyvin mielenkiintoinen ihminen. Puhuu paljon ja nopeasti, mutta esittää mielipiteitään avoimesti ja rehellisesti, vääristelemättä niitä mitenkään johonkin tarkoitukseen pyrkimiseksi.
Ylen toimittajana hän ei tietääkseni enää ole.
Suosittelen kyllä kirjaa, vaikka en ole edes lukenut sitä.
Itse blogin väittämään en mielelläni usko. Nämä väittämät jostain kansanluonteesta saattavat sisältää tottakin sikäli, että olosuhteet vaikuttavat selviämis- ja toimeentulostrategioihin, mutta olosuhteiden muuttuessa myös ne muuttuvat. Missään tapauksessa mitään tieteellistä näyttöä ei ole. Mielenkiintoisia ja hauskoja väittämiä sinänsä, mutta ei niillä sovi todellisuutta liiaksi korvata.
Ilmoita asiaton viesti
Timo Elonen > ”Mielenkiintoisia ja hauskoja väittämiä sinänsä, mutta ei niillä sovi todellisuutta liiaksi korvata.”,
– ei tietenkään!
Niin se kirja on käännetty suomeksi ruotsin kielestä, mutta itse kun en hallitse ruotsia, niin miten mielestänne? tarkoittaako tuo kirjan nimen käännös ”Hulluja nuo venäläiset” samanlaista ruotsiksi?
Ilmoita asiaton viesti
Hieno kirjoitus!
Toisaalta täytyy tehdä muutama lisäys. Itsekin olen löytänyt nämä venäläisen kulttuurin hyvät puolet (nykyään ihan kotioloissa). Mutta hieman kuten tuossa Timo Elonenkin kommentoi täytyy muistaa että puhutaan enemmänkin kultturista (koko ajan muuttuvasta määreestä) eikä mistään sisään rakennetusta ominaisuudesta.
Tarkoitan että, mainitsemasi ominaisuut löytyvät hyvinkin erityisesti vanhemmassa polvesta. Nuorempien (n. 20-30 v) seurassa valitettavan usein törmää kommenttiin ”mitä se minulle kuuluu” ts. valitettavasti tuoreempi polvi on jo paljon hedonistisempi ja kylmemmät arvot omaksunut kuin vanhempi.
Ja erityisesti noista mainitsemistasi fatalistisuudesta ja suuremmammasta impulssivuusesta. Se pitää 100% paikkansa, mutta intuatiosta ja sielun sivistyksestä huolimatta tuntuu että, venäläinen ei välttämättä osaa tunnistaa toisenlaista sielunmaisemaa. Suomalainen on hyvä esimerkki, keskimäärin prakmaattinen ja omaan tekemiseen luottava yksilö. Lokerointihan on silloin kylmä tai vähän hidas… ;)jos tunneälykkyys on suuri, luulisi pystyvän ymmärtämään että meitä on aika moneen junaan?
Ja tärkeintähän on muistaa, että ei ole olemasta venäläistä tai suomalaista prototyyppiä. On vain reilu 5 miljoonaa ja 140 miljoonaa yksilöä.
Ja vielä pikku lisäys joka vahvistaa omaa kirjoitustasi. Kuten olet varmasti Imatralla huomannut, ”ryssä-vihaa” eivät tunne kuin ne jotka eivät ole ikinä aidosti naapuriin tutustuneet. Pravda? 😉
Ilmoita asiaton viesti
Vieras 14:00 > ”Hieno kirjoitus!..Ja tärkeintähän on muistaa, että ei ole olemasta venäläistä tai suomalaista prototyyppiä. On vain reilu 5 miljoonaa ja 140 miljoonaa yksilöä.”,
-Hieno kommentti myös!, kiitos., mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että vaikka yksilöitä Suomessa on ”pieni, 5 miljoonan pisara” verrattuna Venäjään, kuitenkin joka kansalle kuuluuvat omat yleiset piirteet, olkoon se sitten venäläinen, suomalainen tai joku muu..josta tuleekin sitten se ”prototyyppi”..
Vieras > ”..valitettavasti tuoreempi polvi on jo paljon hedonistisempi ja kylmemmät arvot omaksunut kuin vanhempi.”,
-elämä ja yhtesikunta muuttuu ja muokkaa tietenkin seuraavia sukupolveja ja ”prototyyppikin”ehkä mukautuu uusiin olosuhteisiin selviytyäkseen..
Ilmoita asiaton viesti
Jos joskus on ollut olemassa jotain niin arvoituksellista/epämääräistä kuin ”venäläinen sielu” (johon aikoinani itsekin uskoin), niin se on mennyttä kalua. Nykyisin venäläinen on pohjoisen palliskon innokkaimpia ja merkkitietoisimpia kuluttajia, joka mielellään pröystäilee kaiken maailman krumelöörillä…
Venäjä on edelleen hyvin mustavalkoinen maa, jossa sivistyneisyys ja hyvät käytöstavat vuorottelevat armottoman väkivallan, tylyyden ja epäinhimillisyyden kanssa. Arvoituksellinen? Sanoisin: kyllä!
Ilmoita asiaton viesti
ilmari schepel > ”Jos joskus on ollut olemassa jotain niin arvoituksellista/epämääräistä kuin ”venäläinen sielu” (johon aikoinani itsekin uskoin), niin se on mennyttä kalua”,
– ehkä minä olen niin kauan sitten muuttanut Venäjältä, että kuuluun tuohon mainitsemasi ( johon aikoinani itsekin uskoin), mutta olenkin jäännyt tuohon asteeseen, koska en asu enää Venäjällä.
Arvoituksellinen? kuka enemmän itse Venäjä vai ”venäläinen sielu?”
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän ja ”venäläinen sielu”… Muuten, varsin kulunut klisee ja yleistys….Toiset venäläiset ovat mahtavan mukavia ja toiset eivät niinkään. Ihan kuin kaikkialla maailmassa, muidenkin kansojen suhteen.
Ilmoita asiaton viesti
Pohjoisen venäläiset ovat ihan ok.
Näistä gruuseista, kuten Stalin – olen hyvin varauksellinen.
Ilmoita asiaton viesti
Stalin ei ollut venäläinen. Hän oli imperialisti. Hän laajensi punaista imperiumia.
Stalin oli terroristi. Suomen itäraja on terroristin piirtämä. Se on hitonmoinen häpeä sekä Suomelle että etenkin Venäjälle, roistovaltiolle.
Ilmoita asiaton viesti
Markus Lehtipuu > ”Stalin ei ollut venäläinen”,
– ei ollutkaan, joten hänessä ei ollut varmaan venäläistä sieluakaan. Jos hänestä, niin Stalin oli yksi julmimmista diktattoreista..ehkä hän on vaningoittanut/moukaroinut myös venäläistä sielua, niin kuin puuttui julmalla kädellä inkeriläisten kohtaloon ja sieluun.
Ilmoita asiaton viesti
Sanotaan, että Stalin oli Gruusian kosto Venäjän kansalle, terrorilla alisti Venäjän kansan polvilleen ja tottelemaan
Ilmoita asiaton viesti
Mr. Conspiracy Intl.> ” Näistä gruuseista, kuten Stalin – olen hyvin varauksellinen.”,
grusialaiset ( грузины ) tai georgialaiset, niin kuin muutkin etelläisemmissä maisemissa, omaavat ihan oman identiteettiinsa, joka säilyy mielestäni paremmin kuin vaikkapa venäläisilläkin, koska sinne ei ole niin isoa vaikutusta täältä Euuroopasta päin.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta kuka selviää Venäjän laajentumishalusta, venäläisten rasismista, aluevalloituksista, aloitetuista sodista, sopimuksista natsien kanssa, sekaantumisesta itsenäisten valtioiden sisäisiin asioihin, etnisistä puhdistuksista, meuhkaamisesta, mesoamisesta, uhittelusta, ydinaseuhkasta, alueanastuksista, ahneudesta…
Venäjän tulee palauttaa VARASTAMANSA Suomen alueet Suomelle ja suomalaisille.
Ilmoita asiaton viesti
Näillä rajoilla, jos Luoja suo, ei ole merkitystä.
Itärajalla homma toimii ja luulen myös sen, että Venäjän seuraava presidentti Putin tai Medvedev joutuu tunnustamaan suomalaisten saannot ja ns. lainhuudatustodistukset (ts. kiinteistön omistusoikeuden virallisuus) , missä suomalaisten oikeus Karjalassa oleviin maihin on todettu. (Näitä ei ole kumottu missään oikeusasteessa, ei Suomessa, ei Neuvostoliitossa, ei kansainvälisesti eikä Venäjällä)
äytännössä tulee tapahtumaan niin, että Venäjä lunastaa näitä maita ja maksaa käyvän hinnan (alueella) maille ja asia hoituu. Ei se hehtaarihinta kovin korkea ole, mutta jos sinne joku haluaa, niin sieltä sitten saa Venäjän valtion takaamaa maata melko halpaan hintaan.
Ilmoita asiaton viesti
Mr. Conspiracy Intl.,
– teillä on hienot ennusteet,jotka pohjautuvat analysiin, joten käymme uskomaan siihen, että asia hoituu oikeudenmukaisesti, että niin tulee tapahtumaan! Eikös niin, Markus Lehtipuu?
Ilmoita asiaton viesti
Markus, Markus… vaikka olen itse asiasta kanssasi 100% samaa mieltä. Niin minusta tämän blogin henki on vähän toisessa teemassa. Ehkä jonain päivänä tavoitteet täyttymät, mutta itse uskon siihen pikemminkin toistemme ymmärtämisen kuin syyttelyn kautta.
Venäjä sanan kohdalla pitäisi kumminkin olla NL, sillä muistaakseni Venäjä ei ole Suomeen ikinä laajentunut, eikä oikein rasistisestikään kohdellut, eikä alueita valloitellut, eikä natsien kanssa sopimuksia tehnyt (jos et tarkoita Lasovia) jne… no ydinpommipommi siellä kyllä on.
Summa Summarum. Sen verran uskon tuntevani venäläistä sielua, että uhkailemalla ja solvaamalla sieltä ei mitään ole saatavissa. Mutta tasa-vertaisella ja vilpittömällä lähestymisellä venäläinen on yleensä suorastaan ylenpalttinen ”tarjouksillaan”. Kenpä tietää…
Ilmoita asiaton viesti
VENÄJÄ SYYTTÄÄ SUOMEA toisesta maailmansodasta! Herätkää!
Mehän koko ajan maksamme vuokraa Saimaan kanavasta, jonka ITSE RAKENSIMME OMALLE MAALLEMME!
Venäjän pitää vetäytyä Suomen alueelta, viedä paskaiset valtiolliset tunnusmerkkinsä hittoon!
Venäjä tässä on aluelaajentaja, sodan aloittaja, uhittelija, vaatija, sekaantuja, häirikkö.
Ilmoita asiaton viesti
Vieras 14:59 > ”Ehkä jonain päivänä tavoitteet täyttymät, mutta itse uskon siihen pikemminkin toistemme ymmärtämisen kuin syyttelyn kautta”,
– yhteisymmärryksen,kommunikaation/neuvottelujen ja kompromissien kautta kyllä, muttei syyttelyn kautta kukaan mitään saavuta!
Ilmoita asiaton viesti
Markus Lehtipuu > ”Mutta kuka selviää Venäjän laajentumishalusta, venäläisten rasismista, aluevalloituksista, aloitetuista sodista, sopimuksista natsien kanssa, sekaantumisesta itsenäisten valtioiden sisäisiin asioihin, etnisistä puhdistuksista, meuhkaamisesta, mesoamisesta, uhittelusta, ydinaseuhkasta, alueanastuksista, ahneudesta…”,
– mielestäni venäläiset selviävät omista asioista ilman ”matti meikäläisen” puuttumista heidän asioihin; ja taas suomalaisen ja venäläisen ristiriitäiset asiat selviävät kunhan molempien valtioiden johtajat käy saman pöydän ääreen neuvottelemaan, niin varmasti ratkaisu löytyy, muttemme tämän keskustelun avulla pääse yhtään eteenpäin, vaikka kuin huutaisimme!, vaikka se muuten kuuluu venäläiseen sieluun..
Ilmoita asiaton viesti
Yhden kaupungin kokema kärsimysnäytelmä:
1495 – ”Viipurin pamaus”: venäläiset hyökkäsivät Viipuriin, mutta peräytyivät ”pamauksen” koettuaan.
1555 – venäläiset piirittivät Viipuria menestyksettä.
1556 – venäläiset piirittivät Viipuria turhaan.
1572 – venäläiset hyökkäsivät Viipuriin mutta epäonnistuivat.
1592 – venäläiset hyökkäsivät turhaan Viipuriin.
1706 – Pietari I piiritti Viipuria 20000 sotilaan voimin mutta ei onnistunut.
1710 – Pietari I piiritti Viipuria ja onnistui valloittamaan sen.
1918 – Tammikuussa Venäjänsaarelta epäonnistunut retki Viipuriin, jossa venäläisillä aseilla aloitettu punakapina riehui, huhtikuun lopussa valkoiset valloittivat Viipurin punaisilta.
1940 – Talvisodassa Neuvostoliitto onnistui etenemään itäisiin esikaupunkeihin, kunnes maaliskuun rauhansopimus vei kaupungin venäläisille.
1944 – venäläiset valtasivat Viipurin kesäkuussa.
Milloin etniset puhdistajat ja miehittäjät vetäytyvät Suomen alueisiin kuuluvasta Viipurista? Joko riittää demoninen rötöstely?
Ilmoita asiaton viesti
1495-1809 Venäjä kärhämöi Ruotsin kanssa. Ei ollut mitään Suomea. Vai pitääkö meidän olla loukkaantuneita siirtomaaisännänkin puolesta?
1940/1944 oli siellä venäläisiäkin, mutta niin oli ukrainalaisia, valkovenäläisiä ties mitä muitakin.
Etninen puhdistus tehtiin me (onneksi) itse. Ilmen ko ”puhdistusta” olisi karjalan kansa todennäköisesti puhdistettu ihan konkreettisesti.
Ja kaiken kaikkiaan, eikö nämä viestit pitäisi osoittaa Kremliin? Tippaakaan kykyjä kyseenalaistamatta epäilen, että Violan tai koko Uutisuomen Puheenvuoron päätös ja vaikutusvalta asiassa on kohtuullisen pieni? 😉
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitinkö että ”yhden kaupungin” kokemat kärsimykset? Missä vaiheessa olen väittänyt, että Viipuri on ollut osa Suomea ennen vuotta 1812?
Se on KAUPUNKI, ei valtio. Mutta sen asutus on aina ollut suomalainen. SUOMALAISET ovat kärsineet Venäjän laajentumishimosta.
Kuvitteletko, että talvisota ja muut hyökkäykset olivat ukrainalaisten ja valkovenäläisten ja ties minkä muiden hyökkäys Suomeen? Eiköhän Ukraina ja sen kansa olleet lähinnä Venäjän punaisen imperiumin uhri? Ukraina ehti olla itsenäinen valtio 1918. Vuosina 1930-32 siellä kuoli miljoonia nälkään, jonka aiheutti imperialisti, tyranni ja despootti Stalin, terroristi, aluelaajentaja, natsien kanssa vehkeilijä, sodan aloittaja, tappaja.
Suomi ei ole tehnyt etnistä puhdistusta, vaan evakuointikäskyn. Suomi ei rajaa siirtänyt, piikkilankaa keskelle Viipurin lääniä nostanut eikä kieltänyt suomalaisia palaamaan kotiseudulle, eikä Suomi vaihtanut paikkakuntien nimiä ryssänkielelle. Kaiken tuon teki Stalin, diktaattori, terroristi (jne jne jne).
Miksi Kremliin? Meille tuputetaan Venäjän ”marttyyri”-myyttiä, Venäjä ihanuutta… WTF?
Palauttakoon Karjalan ensin, sitten katsotaan ansaitseeko roistovaltio mitään myönteistä mainintaa.
Ilmoita asiaton viesti
Markus Lehtipuu> ”Milloin etniset puhdistajat ja miehittäjät vetäytyvät Suomen alueisiin kuuluvasta Viipurista? Joko riittää demoninen rötöstely?”,
-anteeksi, muttei kysymys kuulu blogin ylläpitäjälle eikä varmaan keskustelijollekaan. Kunnioitan sinun ( saan sinutella suomalaisittain kun olet vielä ”Dimin” ikäinenkin)asiantuntemustasi ja sinnikkyyttäsi, mutta joskus teet ylilyöntejä kun tuot aiheesi ”rötöstelyistä” ym., keskusteluun, vaikka se ehkä ei olisi ihan sopivakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Viipuri on venäläinen kaupunki. Markuksen olisi jo korkea aika tunnustaa realiteetit – elämä ilman vihaa on antoisampaa. Suomikin on ollut osa Venäjää. Jos Markus ja kumppanit jatkavat jahkailua Karjalan palauttamisesta, Venäjä voi myös käyttää samaa logiikkaa alueidensa palauttamisesta. Joten kannattaa tyytyä nykyasetelmiin.
Venäläisestä sielusta on todella hyvä analyysi. Fatalismi on ehkä juuri olennainen piirre, joka määrittelee venäläisten käyttäytymistä.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän ”fataali” tulevaisuus: luopua varastetuista alueista.
Viipurihan on sopimusten mukaan Suomen alue. Venäjä on tunnustanut Suomen itsenäisyyden suuriruhtinaskunnan rajoissa.
Ilmoita asiaton viesti
Vielä tuohon aiempaan Viipurikeskusteluun.
Pointtina oli siis pelkästään sanoa, että NL ja Venäjä eivät ole sama asia (vaikka sitä eivät aina muista venäläiset itsekkään)
Siis ei kai voida unohtaa että sairas hallinto pisti kylmäksi ja leireille omiansa ihan etnisyydestä huolimatta.
Kremlillä taas yritin tarkoittaa sitä, että Karjala ei palaudu sillä että me siitä vittuillaan jokaiselle venäläiselle vastaantulijalle. Uskotaan että oikeus vielä tapahtuu, mutta yritetään nyt kuitenkin pelata niillä korteilla jotka meillä vuonna 2010 on käsissä.
Kaiken kaikkiaan. Pappa oli Summassa ja Korpiselässä. Sashan dedushka oli vaikka Viipurissa tai Stalingradissa. Mutta 100% varmaa että minä joudun kohtaamaan Aleksanderin tässä päivässä. Onko tämä parempi maailma jos länttään sitä ensimmäisenä kuonoon, sen perusteella mitä joku kaheli diktaattori on tehnyt 70 vuotta takaperin?
Ilmoita asiaton viesti
Jos tulkitset asiat (esim. minun kirjoitukseni) heti väkivallan kautta, se ehkä paljastaa jotakin alitajuisesta vihastasi alueanastajia kohtaan.
Ilmoita asiaton viesti
Itse olen asunut Ukrainassa Donbassin alueella ja en nyt mitaan dramaattista eroa ole huomannut suomalaiseen kulttuuriin. En sitten tieda onko varsinaisella Venajalla ero suurempi.
Ilmoita asiaton viesti
”Venäjä on tunnustanut Suomen itsenäisyyden suuriruhtinaskunnan rajoissa.”
Bolshevistinen Venäjä on tunnustanut.
Kommunismihan tuomitaan Euroopassa – eli vääryydet pitää korjata. Venäjän imperiumi takaisin!
Ilmoita asiaton viesti
Viola,
Kirjan alkuperäinen nimi aivan sananmukaiesti käännettynä olisi:
” Eivät ne ole oikein viisaita, nuo venäläiset.” Lauren on muuten kirjoittanut Venäjästä myös ruotsalaisiin lehtiin.
Haluaisitko kertoa hieman enemmänkin, mitä kirjasta pidit!
Lukiessani kommentteja tuolta ylhäältä alaspäin, ajattelin jo kommentoida blogissasi vallinnutta miellyttävää tunnelmaa, ehkä juuri sitä venäläistä sielua. Sitten tuli tuo lehtipuu varistelemaan lehtiään ja toi tänne syksyisen hyytävän tunnelman.
Älkäämme välittäkö!
Ilmoita asiaton viesti
Timo Elonen > ” ajattelin jo kommentoida blogissasi vallinnutta miellyttävää tunnelmaa, ehkä juuri sitä venäläistä sielua”,
-ihan oikein huomattu, että olen valinnut ”miellyttävää tunnelmaa”, vaikka alunperin ajattelin kirjoittaa otsikolla ” Hulluja nuo venäläiset!”, mutta sana ”hullu” ei miellyttänyt minua, joten siirryin miellyttävämmän ”virran” mukaan ja toisenlaiseen ajatukseen ja otsikkoon.
Kirjaan haluan vielä palata ja yrittää ”syventyä” kirjoittajan ajatusmaailmaan. Kirja oli lainassa hetken verran kunhan saan sen taas.
Lyhyesti, mielenkiintoinen kirja kertakaikkiaan, koska ei paljonkaan ole sattunut jos yhtäkään tämän tyyppistä..
Aikoinaan yritin ”perehtyä” ruotsin kieleen, koska siinä on paljon mielestäni ”yhtenäistä” saksan kielen kanssa, mutta annoin periksi..
Olisiko Laurenilta jotain käännetty vielä suomeksi? Entä venäjäksi?, jos Venäjästä ja venäläisistä kirjoittaa?
Ilmoita asiaton viesti
Laurenin kirja on erinomainen.Suomalaisten pitäisi se lukea,sillä se autta ymmärtämään venäläisten joskus mielestämme käsittämätöntä asioihin suhtautumista.
Ilmoita asiaton viesti
Se onkin varmaan erittäin hyvä ala-aste useimmille suomalaisille! Sen jälkeen seuraa ”idäntaidon” lukio ja yliopisto…Ilmari Susiluoto on kyseisen yliopiston iloinen suomalaisrehtori (ja Koposen Jarmo dekaani?). Olenkin juuri valmistelemassa väitöstäni..
Pidän edelleen (ja loppuikääni) venäläisistä ja venäläiset minusta, koska hekin huomasivat, jo ajat sitten, etten ole tolloa (”tupoi”) heidän suhteensa. Puhun (kaiken muun ballastin lisäksi) vielä venäjää, vapaaehtoisesti. Suosittelen muuten kaikille suomalaiselle ! (Mannerheim, Paasikivi, Korhosen Keke ja Vihannes Jorolainen jne puhuivat venäjää).
Ilmoita asiaton viesti
Ilmari Schepel> ” koska hekin huomasivat, jo ajat sitten, etten ole tolloa (”tupoi”) heidän suhteensa.”,
– mekin huomasimme sen,etette ole tolloa? Venäjäksi : мы тоже заметили, что вы действительно не тупой, но всё же немножко, извините, разноречивый на мой взгляд. Удачи вам!
Ilmoita asiaton viesti
Vieras 17:20 > ” Laurenin kirja on erinomainen”,
-siis olette toinen henkilö tässä keskustelussa, joka on lukenut Laurenin kirjan. Ettekö te tiedä onko tähän kirjaan venäjänkielinen käännös?
Ilmoita asiaton viesti
Lauren on kirjoittanut: Vuorilla ei ole herroja, joka kertoo Kaukasuksesta ja sen kansoista. Palkittu vuoden matkakirjana. Tuorein on: Sitten saavuin Moskovaan, jossa hän kertoo omasta elämästään ja ystävistään Moskovassa.
(Alkuperäisen nimi on Sedan jag kom till Moskva,josta sananmukaisempi käännös olisi: Senjälkeen kun tulin Moskovaan.)
Etsin mutta en löytänyt viitteitä siitä, että Venäjäksi olisi mitään. Ehkä tulee. Lisäksi tietysti on artikkeleita ja reportaaseja pääasiassa ruotsiksi.
Kirjat voi tilata vaikka http://www.bookplus.fi osoitteesta. Vuorilla ei ole herroja maksoi 5,95 € ja Sitten tulin Moskovaan 19,95 €. Molemmat saa varmaan myös kirjastosta.
Ilmoita asiaton viesti
Timo Elonen,
– kiitos! Olen kiinnostunut Lauren kirjoituksista, koska haluaisin lukea suomalaisien kokemuksia venäläisistä ja Venäjästä, koska venäläisen Inna Latisevan kirja ”Ryssänä Suomessa. Vieras väärästä maasta” jossa hän yritti epäonnistuneesti mielestäni ymmärtää suomalaisen sielua ja asenteellisuutta, sai paljon kritikkiä. Itsekin olin tehnyt pienen blogin,ja kritikkiä tuli. Jos kiinnostaa,niin linkki sinne :
http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/50855-ryssa…
Kiinnitin huomiota siihen Lauren kirjaan ja tuo otsikko ” Hulluja nuo venäläiset” innosti tämän blogin kirjoittamiseen..Ehkä se nostalginen tunne nousi pinnalle, josta ei varmaan koskaan pääse eron,enkä ehkä haluaisikaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Viola näistä mainioista aiheista, joita blogeissasi käsittelet!
Sinun ja Ilmarin kaltaisia venäläisyyden tulkkeja me suomalaiset tarvitsemme, jotta ymmärtäisimme, että yhtä keskivertotyyppiä ei ole venäläisestä sen paremmin, kuin suomalaisestakaan. On vain yksilöitä.
Silti on melkoinen paradoksi, miksi demokratia ei ole koskaan päässyt Venäjällä kehittymään. Tämä sivistyskansa haluaa aina rosvon johtajakseen, joista Putin on malliesimerkki. Vain Gorba oli inhimillinen ja sivistynyt johtaja, mutta häntä eivät taas venäläiset arvostaneet ollenkaan.
Selitäs Viola tämä paradoksi meille!
Ilmoita asiaton viesti
Heikki Ojala,
kiitos kommentistasi ja kehumisesta! Kysymyksesi ei ole niin yksinkertainen, että minä pystyisin siihen vastaamaan.Venäjä on minun entinen kotimaani ja silloin se oli Neuvostoliitto, joten olen sen systeemin kasvatti.
Aito venäläinen tässä kertoo, että Venäjällä yhteiskunta koostuu monesta erikerroksesta ja erikansoista ja niitten välissä on suuret erot ja vain riikkaat voivat kääyttää miediaa ja voivat esittää itseänsä valossa, että he käy pitämään huolta koko maasta ja kansasta, mutta käytännössä polittiikkaa tekevät rahalla, jolla pääsevät valtaan ja vielä enemmän rikastuvat ja useimmiten kansa joutuu pettymään, koska lupaukset jäävät vain paperille..
Ilmoita asiaton viesti
Venäläiset hyökkäsivät Suomeen ja Balttiaan, sekä Puolaan, jossa ne juhlivat Puolan tuhoamista yhdessä natsien kanssa. Venäläiset heittivät miljoonia GULAG-vankileireille ja näännyttivät miljoonia ukrainalaisia kuolemaan.
Venäläiset miehittivät Suomen alueita, aiheutti etnisen puhdistuksen, kaatoivat hautakivet ja häpäisivät kirkot. Venäläiset raiskasivat 5 miljoonaa viatonta saksalaisnaista 1945 ja levittivät kärsimystä, tuskaa, väkivaltaa, tuhoa, paskaa ja roskaa…
MUTTA HE TEITITTELEVÄT – ja siksi he saavat kaiken anteeksi kaikkialla aina. Tämä on tämän blogin ainoa sanoma.
Ilmoita asiaton viesti
Markus Lehtipuu > ” Venäläiset heittivät miljoonia GULAG-vankileireille ja näännyttivät miljoonia ukrainalaisia kuolemaan..”,
– olet oikeassa tässä ja monessa muussakin, muttei tavallinen kansalainen yksilönä tehnyt näitä julmia tekoja, vaan Neuvostoliiton johto.
Ilmoita asiaton viesti
Markus Lehtipuu, olet uskomaton tuossa fanaattisessa venäläisvihassasi? Israelissa ei vihata saksalaisia, jotka kaasuttivat miljoonia juutalaisia vaan palestiinalaisia, joiden maat israelilaiset ovat ”anastaneet”
Anna-Lena Lauren pohti myös Putinin suosiota: ”venäläisten mielestä Putin on hyvä, koska he kaipaavat autoritääristä johtajaa, joka pitää kurissa byrokraatit ja oligarkit.
Putin on palauttanut venäläisille jotakin, mikä heiltä riistettiin Neuvostoliiton romahtaessa ja mitä ilman he olivat jotuneet elämään siitä lähtien. Nimittäin uskon itseensä. Ylpeyden omasta maastaan. Ymmärryksen siitä, että Venäjällä on paljon mistä voi olla ylpeä. Uskon tulevaisuuteen.”
Ilmoita asiaton viesti
Vieras 11:57 > ” Nimittäin uskon itseensä. Ylpeyden omasta maastaan. Ymmärryksen siitä, että Venäjällä on paljon mistä voi olla ylpeä. Uskon tulevaisuuteen..”,
– tässä vieressäni istuu ”aito venäläinen” ja kertoo, että monet kansalaiset ovat kadottaneet uskoonsa parempaan tulevaisuuteen ja eikä näe valoa tunnellissa…
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kaikille keskusteluun osallistujille!
Hyvää Itsenäisyyspäivää!
Ilmoita asiaton viesti
Monikymmenvuotisen havainnointini mukaan venäläisestä sielusta ei voi tehdä selvää määritelmää, mutta se on hyvin laaja!
Suomalaisen sielu on varsin selväpiirteinen pragmaattisen ihmisen sielu vailla erityisempää tunteikkuutta tai kiihkomielisyyttä.
Venäläisyys on monien kymmenien kansojen ja kansallisuuksien sekoitusta, josta on syntynyt lavea sielunmaisena kattaen kaikki ihmisen hyvät ja pahat ominaisuudet äärilaidalta toiseen ja kaikki siinä välissä, mutta leimaa antavana on tunne-elämä, joka on minulle pragmaattiselle suomalaiselle jäänyt arvoitukseksi. Melankolia voi saavuttaa depression, ja riemu remuamisen.
Lisäksi siihen kuuluvat tiiviit ja laajat sosiaaliset- ja sukulaissuhteet, joita myös ylläpidetään.
Pikkuserkkukin on kuin lähisukulainen, serkuista puhumattakaan.
Ammoin katselin ihmisiä Leningardin metrossa, ja en voinut olla ihmettelemättä useimpien lukuintoa nytkähtelevässä vaunussa, ja ihmetykseni vain lisääntyi, kun vähitellen selvisi, että he lukevat runoja!
Toinen ilmentymä venäläisestä estetiikasta on jäänyt mieleen, kun piti istua kireässä talvipakkasessa, ja kuunnella tuttavan muistikirjaansa kirjoittamia runoja, joita halusi välttämättä lukea ääneen minulle arvosteltavaksi. Minulle, joka ei sisäistä runoja edes omalla äidinkielellään.
Ilmoita asiaton viesti