Загадочная русская душа на самом деле есть! Arvotuksellinen venäläinen sielu on todella olemassa,

kuinka he muuten  olisivat selvinneet mongolien herruudesta, tsaarin yhksinvallasta, neuvostoterrorismista, jälkikommunistisista laittomuuksista ja kaaoksesta?,  kirjoittaa omassa kirjassaan ”Hulluja nuo venäläiset” Anna-Lena Lauren. 

– Herkkien  venäläisten tuntosarvien positiivisen puolen sain kokea tuoreena Moskovan kirjeenvaihtajana, kun kielitaitoni oli vielä puutteellinen ja minun oli usein vaikea löytää sanoja. Venäläinen henkilökuntamme ymmärsi kuitenkin aina mitä tarkoitin, he katsoivat kasvojani ja eleitäni, ja asia oli sillä selvä. Venäläisten kyky kommunikoida muiden aistien kuin kuulon pohjalta on aivan toisella tasolla kuin suomalaisten. 

Hän kirjoittaa..Venäläiset ovat maailman parhaita keskustelemaan, ihmiseen, elämään ja kuolemaan liittyvistä kysymyksistä. He löytävät oikeat sanat asioille ja ihmisluonteille, joista minulla itselläni on aikaisemmin ollut vain hämärä aavistus. En ollut koskaan ennen Venäjälle muuttoani tajunnut miten turrat minun tuntosarvet olivat ja miten kapea oli ilmaisurekisterini, kun piti havaita ja tulkita ympäröivää maailmaa..

Asiaan kuuluu, että venäläiset ovat myös erittäin hyviä lukemaan ihmisiä. Tämän kyvyn he ovat hioneet huippuunsa yhteiskunnallisen sorron vuosisatoina. Hengissä pysyminen edellytti, että pystyi nopeasti määrittelemään minkälaisen ihmistyypin kanssa oli tekemisissä. Venäläisiltä ystäviltä tai työtovereilta on vaikea salata asioita, koska he tajuavat aina salamannopeasti, mitä on meneillään..

Lauren jatkaa .. Venäläisen kollektivismin yksi hienoimpia tuotteita on kulttuurinen yhtenäisyys… Kaikki ovat lukeneet koulussa Puskinia ja useimmat osaavat siteerata myös häntä. Venäjän kirjallisuus on koulussa niin tärkeä aine, että useimmat oman sukupolveni venäläiset  tuntevat kaikki suuret klassikot. En epäile, etteikö juuri tämä kollektiivinen kulttuurikylpy olisi saanut venäläiset ymmärtämään inhimillisen kanssakäymisen eri vivahteita  niin paljon hienovireisimmin kuin me suomalaiset.

 Venäläiset kutsuvat toisiaan aina nimeltä, se on kohteliasta. On kaksi tapaa kutsua venäläistä henkilöä nimeltä. Jos suhde häneen on virallisluonteinen, sanotaan etunimi ja isännimi. Jos ollaan hyviä ystäviä, käytetään jotakin niistä lukuisista lempinimistä, diminutiiveistä jotka kätkeytyvät jokaiseen venäläiseen etunimeen.

Venäläinen tapa teititellä kaikkia muita kuin hyviä ystäviä on hyvin mukava. Teitittelyn ansiosta kommunikaatio on yksinkertaisesti monipuolisempaa. Tämä on yksi monista seikoista, jotka
tekevät elämästä Venäjällä vivahteikkaampaa ja hienovireisempää kuin Suomessa. Jo puhuttelulla voidaan ilmaista lukuisia asioita, – ikää, sukupuolta, hierarkiaa. Ja kuten kaikessa muussakin Venäjällä, viesti ei ole suora vaan piilotettu rivien väliin.

Venäläisten fatalismi teke elämästä paljon joustavampaa ja antaa enemmän tilaa nopeille muutoksille. Pohjimmiltaan sekin on käytännöllinen asenne – koska mitä tahansa voi tapahtua, ei montakaan asiaa kannata suunnitella etukäteen.

Ei pidä takertua pikkuseikkoihin. Se on käytännöllinen elämänohje sille, joka haluaa selviytyä Venäjällä, ja sitä noudattaen venäläiset ovat todistettavasti selviytyneet hengissä mitä erilaisimpien hallitusten alamaisina.

Venäjä on kujin Dostojevskin romaanit, kirjoittaa Lauren, ei erityisen helppotajuinen, helpsoti sulava, kosiskeleva tai kiitollinen omaksuttava. Se on täynnä erilaisia viestejä, ääneen lausumattomia sopimuksia, vivahteita ja hierarkioita, jotka täytyy oppia huomaamaan ja ymmärtämään.Lyhyesti sanottuna maa, jonka ymmärtäminen vaatii valtavasti aikaa, koska ensin täytyy tunkeutua historian lukuisten kerrosten läpi..

Venäjä on siis yhtä aikaa vanhanaikainen ja moderni. Yhteiskunta koostuu monesta eri kerroksesta.Ne sulautuvat ja sekoittuvat usein toisiinsa, minkä takia venäläisen kulttuurin ilmaukset ja venäläiset käyttäytymissäännöt voivat vaikuttaa käsittämättömiltä.

Jos Venäjällä osoittaa tunteensa, tulee yleensä ymmärretyksi. Hymyileminen, nauraminen, anominen, itkeminen tai huutaminen ovat kieltä, jota venäläiset ymmärtävät paremmin kuin suomalaiset. Venäläiset eivät nimittäin ole yhtä kirjaimellisia kuin me. Sen sijaan heillä on intuitiota ja tunteen sivistystä.. 

Tämä sielukas lämmin voimakas ja elävä venäläinen kulttuuri on kulkenut monen kiirastulen läpi. Se on joutunit kiusatuksi, murjotuksi, mukiloiduksi, ja massiivisen järjrestelmällisen hävityksen kohteeksi, mutta se ei ole murtunut.

Venäjää ei voi järjellä ymmärtää
Eikä mitata tavallisella arsinalla
Sillä on erityinen olemus
Venäjään voi vain uskoa : Fjodor Tjuttsev ”, 

 – Siis tämä on suomalaisen näkemys Venäjästä ja venäläisistä. Voisi sanoa, että tämä kirja olisi niin kuin vastakohta venäläisen Larisa Latisevan kirjalle ”Ryssänä Suomessa.Vieras väärästä maasta”, jossa hän kertoo omaan näkemyksensä Suomesta ja suomalaisista..siitä keskusteltiin hiemän täällä palstalla. 

Voin sanoa, että myös Suomi on maa, ..”jonka ymmärtäminen vaatii valtavasti aikaa, koska ensin täytyy tunkeutua historian lukuisten kerrosten läpi.”, jota itse olen paraikaa tekemässä. 

Muuten, oli mitä oli Stalinin ”kanssa”, mutta se, että sain syvänkin kosketuksen venäläiseen  kirjallisuuteen, kulttuuriin, kieleen pidän itselleni rikkautena en haittana. Rankkaa oli kouluvuosina esimerkiksi kun piti lukea kaikki klassikot läpi Puskin,Tshehov, Dostojevski, Tolstoi.. jopa kesälomille saimme ison luettelon kirjoja, jotka piti lukea ja syksyllä tentattiin;  puhumattakaan muista kulttuurialueista museoista, teattereista, musiikista..

Eli en häpeä sitä, että olen tullut Venäjältä/Neuvostoliitosta vaikkakin syntyperäisenä Inkerin suomalaisena, mutta ”kulttuurikylvyn” olen saanut  venäläisittäin, koska eihän ”inkeriläisyydestä/suomalaisuudesta” paljon puhuttukaan, se vain, mitä sisimmäsäni aina tunsin ja olin ylpeä siitä!

 

viovio
Imatra

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan pitäjä, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu