Omaiset ovat kehitysvammaisen ihmisen voimavara, myös poispotkittu isoäiti!

Hs ja sen mielipidepalsta ovat kiitettävästi nostaneet esiin kehitysvammaisten ihmisoikeuksia koko elämänkaaren ajalta aina syntymisen oikeudesta lähtien, kuntouksen, asumisen ja edunvalvonnan alueilta (Hs 30, 31.1 ja 2.2).

Perheen ja omaisten suuri  merkitys kehitysvammaisen ihmisen elämässä hukkuu helposti erilaisten asiantuntijoiden, terapeuttien ja tukitoimien viidakossa.  Kehitysvammaisen ihmisen aikuistuessa  yhteiskunnan rautainen ote vain vahvistuu. Tämän olen saanut karvaasti kokea orvon, puhumattoman ja vaikeavammaisen lapsenlapseni kohdalla, jonka huoltaja ja edunvalvoja olin melkein 30 vuotta, nyt olen poispotkittu isoäiti.

Uskaltaessani arvostella lapsenlapseni yksityisen kalliin palvelukodin toimintaa sain erilaisten sanktioiden vyöryn niskaani, jotka vielä viimeisteltiin laajoin valtuuksin määrätyllä virkaedunvalvojalla. Kaikki oikeusasteet siunasivat maistraatin esityksen virkaedunvalvojasta,  hovioikeus jopa perusteli päätöstään palvelukodissa järjestetyllä puhumattoman lapsenlapseni kuulemisella. Kahden lääkärin todistuksella, jossa he totesivat ettei vammainen ymmärrä edunvalvojuuden merkitystä eikä häntä voida kuulla oikeudessa, ei ollut mitään merkitystä.

Pyytäisin oikeusministeriötä vastaamaan, onko virkaedunvalvojalla, joka on määrätty  edustamaan päämiestään kaikissa sellaisissa henkilöä koskevissa asioissa, joiden merkitystä päämies ei ymmärrä, eli asuminen, asuinpaikka ja taloudelliset asiat,  oikeutta päättää, ketä hänen päämiehensä saa tavata ja ketä käydä palvelukodissa.
Lapsenlapseni ei ole saanut tavata minua hänen ainoaa lähiomaistaan jo nyt yli vuoteen. Aluksi syynä oli kehitysvammalain pakkokeino§ 42 perustuva tapaamiskielto, se purettiin laittomana, Nyt syyksi ilmoitetaan, ettei lapsenlapseni ole ilmoittanut haluaan tavata isoäitiään. Minä eikä kukaan muukaan hänen entisen elämänsä ystävistä ole päässyt sitä häneltä kysymään.

Eikö näiltä palvelukodeilta ja virkaedunvalvojilta vaadita edes alkeellisiakaan käytöstapoja, viesteihin ei joko vastata tai lyödään luuri korvaan tai vastaus on iäkästä isoäitiä kohtaan hyvin loukkaava.

Tämän vallankäytön tekee vielä traagisemmaksi se, että olemme lapsenlapseni kanssa maahanmuuttajia, lapsenlapseltani on riistetty  kultuurimme ja sukumme tapojen mukainen oikeus ja velvollisuus ”pitää huolta isovanhemmista omalla tavallaan”.

Erään isän mielipidekirjoituksessa (2.2) vammaisesta pojastaan, todettiin kauniisti ulkopuolisen sanoin: Kyllä teillä on ollut onnea, kun olette saaneet elää tuollaisen pojan kanssa. Minulta ja vammaiselta lapsenlapseltani tämä onni on raasti riistetty yhteiskunnan vallankäytöllä.

 

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu