Kehitysvammaisten rajoitustoimenpiteet yhtä tarkasti säädeltävä kuin lastensuojelulaissa

Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin päätös yksityisen lastenkodin  rajoitustoimenpiteiden laittomuudesta on tärkeä ennakkopäätös.

Sakslin toteaa, että yksityisen yrityksen ylläpitämä yksityinen lastensuojelulaitos hoitaa julkista tehtävää antaessaan huostaanotetuille lapsille sijaishuoltoa ja on siten tätä tehtävää hoitaessaan oikeusasiamiehen valvottava.

Kun laitoksen kasvatus- ja hoitohenkilökunta tekee lapsiin kohdistuvia rajoitustoimenpiteitä, se käyttää julkista valtaa. Tällöin työntekijät rinnastetaan virkamiehiin rikosoikeudellisen vastuun osalta rikoslain 40 luvun 12 § mukaisesti. Asiasta on erityissäännös lastensuojelulain 61 § 2 momentissa.

Vertailen lastensuojelua, jossa v 2009 oli 16 000 kodin  ulkopuolelle sijoitettua lasta, ja kehitysvammahuoltoa koskevaa lainsäädäntöä (kehitysvammaisia Suomessa 30 – 40 000), joista kodin ulkopuolla asuu ehkä puolet.

Lastensuojelussa on hyvin tarkkaan säädelty, pakkotoimenpiteet, eristys ja kuinka kauan se saa kestää.
Kehitysvammahuollossa pakkotoimenpiteiden käyttö todetaan kehitysvammaisten eritysihuollosta annetun lain  § 42, ”pakkoa saadaan käyttää erityishuollossa olevaan vain siinä määrin kuin erityishuollon toteuttaminen tai toisen turvallisuus välttämättä vaatii”. Eli § 42 antaa avoimen valtakirja pakon käytölle ilman valitusoikeutta.

Sakslin käy  hyvin tarkkaan läpi lastensuojelun asiakkaaseen kohdistuneen eristyksen (lapsi sijoitetaan erityiseen huoneeseen, jonka ulkopuollella istuu yksi aikuinen, yleensä mies, nuori voi koputtaa oveen ja pyytää päästä vessaan, sijoitus erityishuoneeseen voi kestää 30 vrk)  ja pohtii sitä perustuslain, ihmisoikeussopimusten ja lastensuojelulain kannalta.
Hän  toteaa, että ko laitoksen ”erityisellä hoidolla” puututaan lapsen henkilökohtaiseen vapauteen tavalla, joka merkitsee lapsen perus- ja ihmisoikeuden rajoittamista. Rajoitus ei saa olla rangaistuksenluonteinen. Pisimmillään rajoitus voi kestää yhteensä 30 vrk (tekijänä lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä). Päätöksestä voivat valittaa hallinto-oikeuteen huoltaja tai 12 v täyttänyt lapsi. Eristäminen ei saa ylittää 24 h enimmäsaikaa.

Lääninhallitus katsoi, että hoidon tulisi lähtökohtaisesti perustua lapsen ja huoltajan suostumukseen. Suostumuksen merkityksestä Sakslin totesi, että suostumuksen aidon vapaaehtoisuuden takaaminen alaikäisen kohdalla on aina ongelmallista. Lastensuojelulaitoksessa lapsi voi esimerkiksi pelätä joutuvansa rajoitustoimenpiteiden kohteeksi ellei hän suostu oikeuksiensa rajoittamiseen vapaaehtoisesti.

Kehitysvammaisten aikuisten kohdalla, jotka kuitenkin ovat kehitysiältään lapsen tasolla oman suostumuksen ja tai oman tahdon selvittäminen palvelukodin toimesta eristämistä tai liikkumisen vaputta rajoitettaessa on yhtä ongelmallista. Asumisyksikön henkilökunta on jäävi selvittämään esim missä vammainen haluaa asua tai ketä tavata tai kenet haluaa edunvalvojakseen.
Yhteydenpidon rajoittamisesta Sakslin toteaa, että päätöksen tekeminen ja mahdollisuus hakea muutosta perusoikeuden rajoittamisesta on tärkeä osa rajoitustoimenpiteen kohteen oikeusturvaa, jonka avulla häntä suojataan mielivaltaiselta kohtelulta.

Jopa kuukauden kestävästä jatkuvasta kameravalvonnasta Sakslin totesi, että se on pitkälle menevää puuttumista henkilön yksityisyyteen.

Lopputulema oli Sakslinin mukaan: hoito- ja kasvatushenkilökunta on käyttänyt lastensuojelulain rajoitustoimenpiteitä varten uskottua julkista valtaa. Hoito on loukannut sen kohteeksi joutuneiden lasten perus- ja ihmisoikeuksia. Kysymyksessä ei ollut yksittäistapaus vaan laitoksessa noudatettu yleisempi käytäntö.
Sakslin ei pitänyt toimintaa tahallisena vaan virheellisenä tai puutteellisena käsityksenä lastensuojelulain  sisällöstä ja tulkinnasta.’

Apulaisoikeusasiamies ei rangaissut siis tyhmyydestä, mutta antoi kuitenkin johtajalle vakavan huomautuksen ja velvoitti AVIn ilmoittamaan mihin toimenpiteisiin EOA päätös antaa aihetta.
 
Perus- ja ihmisoikeudet ovat luovuttamattomia, niistä ei voi omalla suostumuksellaan luopua tai niihin suostua.

Kehitysvammaisiin kohdistuva pakkokeino§ 42 on ollut voimassa vuodesta 1977 lähtien, milloin kehitysvammaisille ihmisille turvataan heille kuuluvat perus- ja ihmisoikeudet?

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu