Onko rikos elää 95-vuotiaaksi?

Tällä otsikolla kirjoitin kolme vuotta sitten Hs mielipidesivulla,
kun olin ”elvyttänyt” äitini kunnan terveyskeskuksen ”saattohoidosta”.
Äitini
oli ollut keskussairaalassa hoidettavana keuhkokuumeen vuoksi ja
kotiutettu oman kunnan terveyskeskuksen vuodeosastolle kuntoutumaan.
Viikonloppumatkani jälkeen löysin äitini saattohoidosta kuivuneena.
Minulle kerrottiin, että äitini oikea puoli oli halvautunut eikä hän
enää pystynyt nielemään, lääkäri oli edellisenä päivänä tehnyt
elvytyskieltopäätöksen.

Hierottuani ja juotettuani äitiäni, hän alkoi elpyä ja
pääsiäisaamuna kolme vuotta sitten hän kyseli ihmeissään, enkö minä
kuollutkaan.
Inkeriläinen, nyt 98 v äitini on sitkeä sissi, koettuaan
Siperiaan karkoituksen ja  metsätyöt Uralilla, hän jo kahteen kertaan
seljättänyt suomalaisen yhteiskunnan ”saattohoidon”.

Minulle korostetaan aika usein  hänen palvelukeskuksessaan, kuinka vanha
äitini on, joten  alkaa tuntua siltä, että äitini on syyllistynyt
siihen, että elää liian kauan. Kuitenkin  äitini on vielä aika
omatoiminen, liikkuu itsekseen rollaattorilla ja muistelee lapsuuttaan
Oinaalan kylässä, lapsuutensa lauluja ja runoja.

Tämän vuoden  pääsiäismaanantain televisio-ohjelmat Pitkät
jäähyväiset ja Isän kuolema, jotka käsittelivät eutanasiaa kahdelta eri
kannalta,  toivat mieleeni tämän äitini kolmen vuoden takaisen
eloonjäämistaistelun.
Pitkät jäähyväiset-ohjelmassa  ihailin aviopuolison rohkeutta hoitaa
muistisairasta vaimoaan ja rohkeutta kieltäytyä hoitojen lopettamisesta.
Isän kuolema- näytelmässä isän ja tyttären taisteluun isän oikeudesta
kuolla hoitotahtonsa mukaisesti, en halua ottaa kantaa, ne ovat
henkilökohtaisia ratkaisuja. Kuitenkin tällaiset näytelmät muistuttavat
liikaa kolmannen valtakunnan rodunjalostusfilmejä, joissa ihannoitiin
vaikeastisairaiden tai vammasiten ihmisten päätöstä kuolla, etteivät
rasittaisi valtion taloutta.

Vammaisen omaisena kuitenkin näen suuren ristiriidan vanhuksen ja
aikuisen kehitysvammaisen kohdalla, heidän oikeudestaan saada päättää
hoidostaan tai hoidosta kieltäytymiseen. Jos aikuinen kehitysvammainen
asuu palvelukodissa ja hänellä on viranomaisedunvalvoja, silloin vain
nämä tahot voivat päättää vammaisen hoidosta tai hoidon lopettamisesta.
Omaisilla ei ole enää mitään sanomista ja vaitioloon vedoten heille ei
kerrota mitään, jopa estetään tapaamiset, kuten minun kohdallani on
käynyt.

Etelä-Karjalaisessa pikkukaupungissa Twin Peaksin tapaan kukaan ei tiedä
mitään, kukaan ei ole nähynyt mitään, kukaan ei kerro, onko kaapattu 
autistinen lapsenlapseni vielä hengissä?

Jotkut omaiset ovat kertoneet, että
edunvalvoja  järjesti jopa vammaisen hautajaiset, jonne ei kutsunut
omaisia, haudallakäyntejä ei enää kukaan estä. Eräs toinen omainen
haluaisi vaikeasti sairaalle vammaiselle lapselleen järjestää pitkät
jäähyväiset kotona, senkin estää viranomaisedunvalvoja.

HS julkaisi uuden eduskunnan neljän vuoden asialistan, jossa todetaan.
että potilaiden itsemääräämisoikeutta koskevat lait ovat vanhentuneita,
ne tulisi uudistaa. Mielestäni myös holhouslainsäädäntö pitäisi uudistaa
ja poistaa viranomaisedunvalvojien mielivalta.

Milloin perusoikeuksien  22§  perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista, aletaan noudattaa?
Ratkaiseeko raha ja viranomaisedunvalvoja tulevaisuudessa, kuka saa hoitoa ja oikeuden elää?

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu