Oikeusvaltio ei voi olla vain sujuvasti suomenkielisten etuoikeus,

näin sanoo Aleksanteri-instituutin toimituspäällikkö Elina Kahla kolumnissaan ”Suomi sai arkisen nootin”, (Uutisvuoksi 3.5.2011). Suomi sai tammikuussa Venäjältä nootin, jossa ei ehdotettu yhteisiä sotaharjoituksia.
Toimituspäällikkö jatkaa.. ” Nootti liittyi Anton pojan tapaukseen. Suomen diplomaattiauton takakontissa taannoin tuodun lapsen oikeustapausta ovat viran puolesta joutuneet kommenttoimaan vuorollaan lastenhuoltoviranomaiset, pääkonsuli sekä maan ylin johto presidenttiä ja ulkoministeriä myöten.

Venäjällä uutinen äidiltä riistetystä lapsesta nostattaa tunteita.
Semminkin, koska venäläiset eivät ole tottuneet luottamaan viranomaisiin-eivät omiin eivätkä vieraisiin. Mutta vaikea on tälläkään puolella pysyä viilipyttynä.

Antonin tapaus hiertää inhimillisen, yhteisöllisen ja viranomaisulottuvuuden lisäksi myös  valtiosuhteita.
Koska rajanylittävä kanssakäyminen lisääntyy kovaa vauhtia, myös Antonin kaltaisten tapausten joukko kasvaa vääjämäättä. Vaikka Anton on vasta koulutiensä alussa, hän on jo ehtinyt saada kulttuurien välisistä törmäyksistä osakseen enemmän kuin moni kuusikymppinen.. 

Kahla jatkaa ..” Koska kansalaiskasvatusta ei ole, väärinymmärrykset, huostaanotot ja lapsiriidat tulevat yleIstymään. Seuraukset kaatuvat arjen ammattilaisten eli päiväkodin, koulun, poliisin, sosiaaliviranomaisten ja terveydenhuollon, ja lopulta oikeuslaitoksen syliin. Selvä on, että parannus asiantilaan edellyttää viranomaisilta jotain muuta kuin mihin on tähän asti totuttu.

Tämän päivän suomalais-venäläisten perheiden yhteiselo ei vain voi sujua niin, että venäjän kielen puhuminen tai kenties ortodoksisen uskonnon noudattaminen on lapselta kielletty tai leimattu pilkan kohteeksi. Tai, että viranomaiset uskovat vaistonvaraisesti sitä aikuista osapuolta, joka tuntee suomalaiset pelisäännät, eli vaikuttaa siis rehelliseltä ja saa itsensä onnistuneimmin ilmaistuksi.

Oikeusvaltio ei voi olla vain sujuvasti somenkielisten etuoikeus..Siksi tarvitaan päteviä tulkkeja, tarvitaan jatkuvia parannuksia : sosiaali-ja oikeusalan seminaareja, verkostoja, termityöryhmiä, ammattilaisten tutustumista toisen maan tapoihin ja käytäntöihin…

Venäläisiä äitejä perhekiistoissa ja elatusmaksujen perille viemisessä puolustanut asianajaja ihmettelee suomalaisen viranomaismenettelyn itsekritikin puutetta sekä täydellistä lapsioikeuden psykologian osaamisalan puutetta.

Piittaamattomuus ja omahyväisyys satavat niiden laariin, joita Suomi-brändin murskajaiset eniten kiinnostavat.”, näin siis kirjoittaa Elina Kahla.

– Olen täysin samaa mieltä monessakin paikassa kirjoittajan kanssa, jos verrataan tapaukseeni, jossa minulta kaapattiin 12.1.2009 kehitysvammainen lapsenlapseni, jonka elämää olin tukemassa 27 vuotta hänen syntymästään asti ja Suomessa ollut 20 vuotta oheishuoltaja/holhooja/edunvalvoja.
Kaikki minun, venäjänkielisen maahanmuuttajan sanomiset kyseenalaistettiin, mutta valheelliset väitteet ja viranomaisten sanomiset menivät läpi. Jopa poliisi uskoi puhelin soiton perusteella, että lapsenlasta oli pahoinpidellyt isoäiti, vaikka isoäiti ei ollut sielläpäinkään.. Ainoastaan syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen.

Näinkö siis ”pelataan” suomalaisessa yhteiskunnassa kun maahanmuuttaja on Venäjältä?

 

 

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu