Mitkä ovat hyvät edunvalvontatavan eettiset periaatteet?

Tätä pohtii Eduskunnan oikeusasiamiehen sihteeri Mikko Sarja  Asianajajaliiton äänenkannattajassa Defensor Legis nro.2/2011.
Holhoustoimilain sääntelemän yleisen edunvalvonnan siirryttyä kunnilta valtion tehtäväksi vuoden 2009 alusta, oikeusministeriössä on viritetty keskustelua hyvän edunvalvontatavan kehittämisestä.
Sarja käsittelee artikkelissaan yleisten edunvalvojien toimintaa.
Kaiken edunvalvonnassa tulee tähdätä päämiehen edun toteuttamiseen.

–   Olen itse toiminut kehitysvammaisen ja puhumattoman lapsenlapseni edunvalvojana vuodesta  2000 lähtien. Edunvalvojuuteni purettiin käräjäoikeudessa 2009 maistraatin esityksestä, ei siksi että olisin ollut sopimaton vaan erityisestä syystä,  lapsenlapseni palvelukodin ja minun keskinäisen luottamuksen rikkoutumisen vuoksi, kummankin osapuolen toimenpiteistä johtuen (kyselyni lääkityksestä ja hoidosta). Lapsenlapselleni määrättiin holhouslain 29 §  perusteella ns. laaja edunvalvojuus eli  edunvalvoja edustamaan  päämiestään kaikissa sellaisissa asioissa joiden merkitystä päämies ei ymmärrä eli hoidosta, hoitopaikasta,  asuinpaikasta ja taloudellisia asioita.

–   Olen joutunut pohtimaan, kumpi pystyy paremmin lapsenlapseni edun toteuttamaan, isoäiti, joka on tukenut puhumatonta lapsenlastaan melkein 30 v  vai viranomaisedunvalvoja, joka ei halua olla missään tekemisissä päämiehensä omaisten kanssa, eikä salli päämiehen tapaamisia omaisten tai ystävien  kanssa, vedoten päämiehensä tahtoon, jota ei ole meistä kukaan päässyt selvittämään.

Mikko Sarja toteaa, että yleisten edunvalvojien tulee virkamiehinä noudattaa virkamieslain vaatimuksia asianmukaisesta tehtävien hoitamisesta sekä käyttäytymisestä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla..

Jos hyvästä edunvalvontatavasta ja sen noudattamisvelvollisuudesta säädettäisiin jo lähtökohtaisesti laissa, se muuttuisi esim. hyvään asianajajatapaan rinnastettavaksi oikeudellisesti velvoittavaksi tavaksi…., samalla  myös yleisten edunvalvojien menettelyä olisi oikeudellisesti tehokkaalla tavalla mahdollista valvoa ja arvioida.

Kokonaan vailla sääntelyä on edunvalvojan suhde päämiehen läheisiin. Edunvalvontaan määräämisen ei tulisi vaikuttaa henkilön perhe-elämään eikä siihen erityiseen suojaan, jota se nauttii. Oikeusasiamiehen mukaan perhe-elämän suoja perus- ja ihmisoikeutena merkitsee sitä että viranomaisten tulee valita sellaiset menettelytavat, jotka parhaalla mahdollisella tavalla ottavat huomioon sen erityissuhteen, joka vallitsee perheyhteisöön kuuluvien henkilöiden välillä.

Päämiehen etu edellyttää korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen mukaan luottamuksellista suhdetta edunvalvojan ja päämiehen välillä, eikä tätä luottamusasemaa saa käyttää väärin.
Päämiehen etu edellyttää myös hänen kielellisten perusoikeuksiensa kunnioittamista.

–    Lapsenlapseni kohdalla edunvalvoja ei ole hyväksynyt minua lapsenlapseni tulkiksi, vaikka meillä on yhteinen äidinkieli, venäjä ja tunnen hyvin lapsenlapseni  kommunikaatiomenetelmät.

Edunvalvojan on annettava omaisille neuvontaa, jos he ovat tyytymättömiä edunvalvojan toimintaan.
Hyvän kielenkäytön vaatimus. Edunvalvoja ei saa provosoitua, vaikka päämies tai tämän omaiset olisivat vuorovaikutuksen näkökulmasta kuinka haasteellisia tahansa.

– Olen saanut edunvalvojalta kirjeitä, joissa hän mitätöi ja loukkaa minua itseään huomattavasti vanhempaa isoäitiä, samalla hän tulee loukanneeksi myös päämiestään.  Puhumattoman vammaisen päämiehen omaisten ja läheisten mitätöinti ja aliarviointi pahoittaa mielestäni syvästi vammaisen mieltä, lisäksi hänellä ei ole puhumattomana puolustautumismahdollisuutta viranomaista kohtaan, josta on riippuvainen.

Päämiehen omaisiin tulee pyrkiä suhtautumaan objektiivisesti ja tasapuolisesti, edunvalvoja ei saa liittoutua joidenkin omaisten kanssa muita vastaan.
Edunvalvojan vaihtuessa uusi edunvalvoja ei saa päämieheen nähden suhtatua epäkunnioittavasti edeltäjäänsä.

–  Lapsenlapseni edunvalvoja kieltäytyi ottamasta minulta, entiseltä edunvalvojalta  vastaan tietoja lapsenlapseni historiasta ja elämästä Neuvostoliitosta. Käräjäoikeus velvoitti minut omaisena välittämään lapsenlapseni tahtoa edunvalvojalle, mutta  edunvalvoja ilmoitti, etten minä ole se henkilö joka tietää mitä lapsenlapseni tahtoo…

Holhoustoimilaista ei ole löydettävissä selkeää ohjenuoraa siihen, miten päämiehen läheisiin tulisi suhtautua edunvalvonnan aikana. Edunvalvojan suhteesta ulkopuolisiin on säädetty lähinnä salassapitovelvollisuuden kautta, mikä voikin johtaa siihen, että edunvalvojat katkaisevat yhteydenpidon päämiehen omaisiin tai ainakin suhtautuvat heihin pidättyvästi salassapitovelvollisuuden nimissä.
Oikeusministeriössä toimivassa  yleisen edunvalvonnan kehittämistyöryhmässä onkin tätä kirjoitettaessa ollut vireillä ohjaavan kannanoton laatiminen edunvalvojan yhteydenpidosta päämiehen omaisiin ja läheisiin.

–   Vammaisen lapsenlapseni ja minun hänen isoäitinsä suhteen edunvalvoja on mennyt vieläkin pidemmälle, hän ei pidä mitään yhteyttä meihin omaisiin, mutta ei anna päämiehenkään pitää yhteyttä.
Meitä on paljon kehitysvammaisten omaisia, jotka on erotettu viranomaisedunvalvojien toimesta vammaisista lapsistamme tai lapsenlapsistamme. Olisi todella tarpeen, että Oikeusministeriö laatisi ohjeistuksen päämiehen omaisten kanssa tehtävälle yhteistyölle.  Päämiehen läheisten omaissuhteiden tukeminen on päämiehen etu, jota edunvalvojan tulee edistää. tukea ja arvostaa.

–  Kehitysvammaisten omaisten ryhmä oli oikeusministeriössä viime syksynä kertomassa näistä ongelmista omaisten ja edunvalvojien kesken. Oikeusministeri Tuija Brax kirjallisessa vastauksessaan 15.9.2011 omaisryhmälle, korosti, ettei edunvalvojan tehtäviin kuulu päättää ketä päämies tapaa.

–  Edunvalvonnan tarve tulee lähivuosina kasvamaan vanhusväestön muistisairauksien lisääntyessä. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen mukaan omaisten apua edunvalvonnassa tulee käyttää, jos se vain on mahdollista.

–  Kehitysvammaisille henkilöille omaisten ja läheisten apu, tuki ja läheisyys on korvaamattoman tärkeä. Yleisten edunvalvojien määrääminen päättämään vammaisen kaikista sellaisista asioista joiden merkitystä hän ei ymmärrä (§29), tarkoittaa tosiasiallisesti vammaisen täydellistä holhousta, Jos yleinen edunvalvoja päättää katkaista kaikki yhteydet päämiehen omaisiin, hän samalla loukkaa vammaisen perus- ja ihmisoikeuksia.
Kehitysvammaisten ihmisten kohdalla pitäisi kehittää tuetun päätöksenteon mallia, jossa vammainen voi valita tukiryhmän, joka auttaa päätöksenteossa ja on mukana neuvotteluissa.

– Näin ”tilitän” lapsenlapseni virkaedunvalvojaa, koska olen kovin surullinen lapsenlapseni takia, häntä edelleen ( alkaen 22.11.2009 ) pidetään piilossa minulta yksityisessä toimintakeskuksessa täällä Imatralla!