Miksi venäläisissä ei synny ”finnofobiaa” vaikka suomalaiset ryssittelevät heitä?

Niin, miksi  kuitenkaan ei ole olemassa finnofobiaa, vaikka russofobia ( suoranainen tai piilotettu)  kohdistuu usein Suomessa asuviin venäläisiin/venäjänkielisiin ja tietenkin se suuntautuu myös koko Venäjää kohti. 

Olin lukenut aikaisemmin ja palasin nyt Erkki Jokisen kirjaan ”Idänkohtaus”, jonka Ritva Santavuori valitsi vuoden 2005 parhaaksi kristilliseksi kirjaksi. 

Erkki Jokinen  työskenteli vuosina 1996-2000 kouluttajana Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon koulutuskeskuksessa Keltossa. 

”Sukelluksestaan” Venäjälle hän  on etsinyt… harteillensa sopivampaa taakkaa Venäjän kohtaamisesta ja sen itsessään ympärillään synnyttämää tuntemusta ja myös sitä kipua, mikä liittyy suomalaisuuden ja venäläisyyden törmäyksiin..

…”Se on kauhea maa.” Siinä totuudessa minä kasvoin, evakon ja sotaorvon poika. Kauhea ja kiehtova, Venäjä minulle olikin matkaan lähtiessäni. ..Liikkeelle lähtiessäni en osannut kieltä, en tuntenut koko maata, enkä oikeastaan ainoatakaan ihmistä sieltä.  Venäjän taajuutta ei elämässäni kerta kaikkiaan ollut… Aluksi uin pitkin pintaa, kummastellen kaikkea syvyyksissä avautuvaa.. Mutta ilman varoitusta tajusin lopulta uponneeni syvälle toiseen todellisuuteen..

..Katselin naapurissa kaikkea, niin kuin Venäjällä sanotaan kvadatnymi glazami, sanatarkasti kääntäen ”silmät nelikulmaisina”. Vasta kuukausien ja vuosien jälkeen tajusin ottavani vastaan viestiä, olevani sellaisella kauneuden taajuudella, joka oli totta, elävää ja läsnä…

Ja miten viimeksi kyläläiset sanoivatkin, että ”Nashy finny”( Meidän suomalaiset)…Oli mukava tulla teitä tuntemaan..olitte oikein mukava perhe.” 

Alkumatkasta uuteen kotiin Pietarin taakse Kelttoon..Jokinen kirjoittaa, että rajalla säikähti  omaa järjettömyyttä…tuli pelko, että minne matka..autossa tavarat ja lapset.. tuli jopa mieleen..”Ken tässä käy, saa kaiken toivon heittää.”Tuntien jonotuksen  jälkeen olivat kuitenkin ylittäneet rajan ja niin kuin hän kirjoittaa..” tuntui kuin jokin raskas verho, oikea esirippu olisi sulkeutunut takanamme… Minulle puolen vuosikymmenen Venäjän-matka merkitsi sisäistä vallankumousta ja uuden maailman avautumista. Kuvissa, sävelissä, ihmisissä ja maisemissa. ..Olen saanut kosketuspintaa maailmaan, joka resonoi sisälläni ja synnyttää äänellään lähes huomaamattoman yläsävel sarjan..  

Jokisen tarinasta : ”Laupias venäläinen”. Ankean tunnelman jälkeen rajalla he selvisivät pimeästä Kannaksesta. Satoi loskaa suurina hiutaleina, se liimautui kiinni tuulilasiin ja peitti suuren osan näkyvydestä.., mutta piti osata ajaa vielä kaupungin pohjoisosien halki Kelttoon vievälle tielle ja vaikka karttakin heillä oli, he eksyivät ja joutuivat kapealle kadulle. Kadun varressa pysäköi Volga valot päällä ja siinä istui joku..”Suomalainen mies ei kysy kun hengen hädässä ja silloin oli sellainen.” He saivat jotenkin selvitettyä minne oli matka..

”Miehen  ilme oli ensin ollut aivan välinpitämätön, mutta sitten aivan kuin jokin olisi herännyt hänen sisällään. Häntä hymyilytti. ”Davaite, pojehali!” Ajakahaan perässä! Hän viittasi peräänsä ja Volga syöksyi Pietarin yöhön..

Kun kaupunki päättyi ja alkoi metsä…Kauhu hiipi matkustajiin..sisimpään..minne heidät viedään …oli vain jatkettava Volgan perävalon suuntaan.. Kolmen vartin opastuksesta Kelton kirkolle asti hän ei suostunut ottamaan mitään, ei suklaalevyäkään…Hänellä oli vielä edessä sama matka takaisin..

..” Ensimmäinen venäläisemme. Häntä oli koskettanut meidän hätämme ja meidän siitä pelastamisemme oli hänelle sen yön juttu..Siitä emme selvinneet suklaalevyllä. Tarvitsimme koko sydäntä.”

..Paljon pitää vielä meillä Suomessa muuttua, että nämä onnellisemmat tarinat kohtaamisesta, voisivat syntyä suhtautumisessa Venäjään, sellaiset joissa  loistaisivat kirkkaina molempien kulttuurien omat värit, sanoo Jokinen kirjassaan. 

– Minä olen syntynyt suomenkieliseen ympäristöön, mutta koko aikuiselämäni ”uinut ”venäläisyyden syvyyksissä…josta muutin suoraan suomalaisuuteen, mutta en ole tänne hyväksytty suomalaisena, vaikka Neuvostoliiton passissani luki suomalainen. Ehkä minä toin mukanani liian paljon ”ryssän” kulttuuria ja kielen sävyä, jota suomalaisten on vaikea hyväksyä.. 

Kaikesta huolimatta, elämäni kaari on nyt täällä, tykkään venäjänkielestä ja haluan sitä käyttää. Ja olenkin iloinen että saan puhua sitä täydellä sydämellä ”netti kansalle”, joten tervetuloa venäjänkieliselle  nettisivulleni ”Radioviola.net.. lisä linkki tässä  <a href=" target=”_blank”> 

P.S :

Silmiini sattui tänään tulleesta Suomen Kuvalehdestä nr.28 artikkeli ” Hoito kriisissa”, jossa todettiin Jorvin sairaalan psykiatrianyksikön olevan kriisissä johtamisongelman vuoksi. Tulosyksikön  johtajasta Grigori Joffesta todettiin 2008 HUSin johdolle osoitetussa kirjeessä, että ”Joffe on saattanut yksikön sekasortoon. Sairaalaan on syntynyt pelon ja epäluottamuksen ilmapiiri. Tilanteen kerrotaan olevan niin  lukkiutunut, että sitä on vaikea saada ratkeamaan sopimusmenettelyllä”

Puuttumatta mitenkään itse asiaan tai sen taustatekijöhin, voin vain todeta, että argumentointi muistuttaa hyvin paljon niitä lausuntoja, joita vammaisen lapsenlapseni toimintakeskus on minusta esittänyt : minulta on kielletty pääsy toimintakeskukseen, koska ”saan aikaan kaaoksen ja herätän pelkoa asukkaissa ja työntekIjöissä”..Nämä argumentit ovat sitten kirjattu eri viranomaisten päätöksiin  ja kulkevat sitten virkamieheltä toiselle  kuten lasten leikeissä juoru saaden aina hurjempia muotoja..Jopa Eduskunnan Oikeusasiamies päätöksessään totesi, että”  A:n käyttäytyminen ja toiminta on koettu muullakin tavalla häiritseväksi.”

Koetaanko meidän venäjänkielisten ja Neuvostoliitosta tulleiden maahanmuuttajien esiintyminen, tavat, puuttellinen kielitaito ja tietynlainen selvänäköisyys falskissa toiminnassa niin pelottavaksi, että melkein samoin sanoin meidät teilataan..Omalla kohdallani olen saanut lukea viranomaisten päätöksissä millainen olen, ilman että minulla on ollut minkäänlaista mahdollisuutta puolustautua. Kun ei alennu nöyristelemään, onkin röyhkeä. Tilanne on kovin kafkamainen.

Olisiko Vähemmistövaltuutetun aika herätä venäjänkielisten syrjintään?

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu