Onko Kiinassa ihmisoikeudet paremmalla tasolla kuin Suomen kehitysvammahuollossa?
Hs kehitysvammaisten pakkokeinoja käsitelleen pääkirjoituksen 17.7 ja Aamulehdessä olleen 18.7 kehitysvammaisten Ghetto pääkirjoituksen ja siitä seuranneen keskustelun johdosta haluan taas kertoa maahanmuuttajana oman ja vammaisen puhumattoman aikuisen lapsenlapseni tarinan, jossa kehitysvammahuollon pakkokeinoja ei käytetä vain vammaiseen vaan myös omaiseen.
Täällä Etelä-Karjalassa, jonne muutin vammaisen lapsenlapseni kanssa yli kolme vuotta sitten, yksityinen vammaisten hoitokoti on pitänyt vammaista orpoa lapsenlastani ”kotiarestissa” jo yli kaksi vuotta, ilman että hän on saanut tavata meitä omaisia tai entisen elämänsä ystäviä. Asumme puolen kilometrin päässä toisistamme, mutta kahteen vuoteen emme ole edes kadulla nähneet toisiamme.
Kiinalainen toisinajattelija Hu Jia vapautetiin vankilasta, jossa hän oli saanut jopa tavata vanhempiaan.
Suomessa yksityinen hoitokoti voi estää vammaisen yhteydenpidon kaikkien omaisten ja ystävien kanssa erityishuoltolain pakkokeinopykälän perusteella.
Meidän tragediassamme erimielisyydet alkoivat kysyessäni edunvalvojana diapamien kulutusta.Pyyntööni lapsenlapseni asuinpaikan muutoksesta vastattiin perättömällä pahoinpitelysyytteella, josta tuli kuitenkin syyttämättäjättämispäätös. Lapsenlapseni posken mahdollisen mustelman alkuperän selvittäminen jäi kuitenkin toteamukseen, että laitoksissa tulee mustelmia, kun käytetään pakkotoimia.
Näillä prusteilla hoitokoti teki pykälän 42 perusteella tapaamisrajoitteen, jonka oikellisuutta Aluehallintovirasto ( AVI), Valvira ja Apulaisoikeusasiamies ovat pyöritelleet nokitellen toisiaan, syyllistyikö hoitokoti virheeseen jättäessään valitusohjauksen antamatta, olisiko vammaista ja omaista pitänyt kuulla, olisiko pitänyt suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ja perhe-elämää kunnioittaen ja onko yhteydenpidon rajoittamispäätös saanut lainvoiman, kun muutoksenhakuaika ei ole vielä alkanut. AVI katsoi asiakseen myös oikaista EOA siitä, että AVIt ovat itsenäisiä viranomaisia eivätkä VALVIRAN alaisia
Kukaan ei kuitenkaan halua puuttua itse asiaan. Vammaisen puhumattoman orvon maahanmuuttaja lapsenlapseni eristämiseen täysin minusta hänen kasvattajastaan ja ainoasta lähiomaisesta, muista omaisista ja ystävistä, omasta elämänhistoriasta, kulttuurista ja äidinkielestä venäjästä.
Täällä hetkellä vedotaan puhumattoman vammaisen lapsenlapseni tahtoon, ettei hän halua tavata omaisia. Kukaan ulkopuolinen ei kuitenkaan pääse selvittämään peukaloilla ja kuvilla kommunikoivan lapsenlapseni omaa tahtoa. Syyttäjän mukaan lapsenlapseni kuulusteluvideolla näkyy selvää puhetulkin johdattelua, asiantuntijoiden mukaan lapsenlapseni pyrkii vastaamaan kuten olettaa kysyjän haluavan, olen nähnyt kuinka jopa jalalla pöydän alla häntä ohjaillaan kommunikaatiossa.
Lukiessani eri viranomaisten lausuntoja, olen kauhukseni todennut millaisin väittein ja syytöksiin minut on määritelty häiritseväksi omaiseksi, joka aiheuttaa kaaosta ja jota muut asukkaat ja työntekijät pelkäävät ja uhkaavat irtisanoutua jos astun jalallani hoitokotiin..
Ymmärtääkseni länsimaisen oikeuskäsityksen mukaisesti syylliseksi epäillyn tule sada tietää syytökset ja puolustautua, nyt lausunnot kulkevat ”tosina” viranomaiselta toiselle.
Minulla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia puolustautua, koska minun sanomisillani ei ole mitään merkitystä. Viranomaiset ovat linnoittautuneet vahvan betonimuurin taakse, jonka läpi pääseminen on mahdotonta..
Näin siis lapsenlapseni ja minun kohdallani toimitaan oikeusvaltiossa Suomessa! Meidän tragedia jatkuu ja loppua sille ei näy!. Ei mikään ihmisoikeus-, vammais- tai omaisjärjestö, ole lähtenyt tukemaan ja puolustamaan minun taisteluani puolustuskyvyttömän lapsenlapseni puolesta.
Yhteiskunnan tukea saavat isot vammais- ja omaisjärjestöt luokittelevat ”tukea myöntäessään” omaiset kahdenkerroksen väeksi. Minulle kehitysvammaisten Tukiliitossa selvästi sanottiin, ettei hyviä suhteita viranomaisiin lähdetä pilaamaan yhden maahanmuuttajamummon takia.
Ajankohtaisen kakkosen 12.7 Tiina Merikannon ohjelmassa kerrottiin autistisesta nuoresta miehestä, joka laitoksessa lukittiin aina yöksi potan ja unipillerin kanssa huoneeseensa. Kasvonsa ja nimensä julkistaneille omaisille ja vammaiselle ei herunut ohjelmassa Tukiliiton myötätuntoa ei edes tämän törkeän ihmisoikeusloukkauksen tuomitsemista.
Kuitenkin erityshuoltopiirien laitoksissa on pakon käytöstä laadittu tarkat ohjeet, jopa ohjekirjat, mutta kehitysvammaisen asumisen siirtyessä yhä enemmän yksityisten yhdistysten, yrittäjien ja yritysten hoitoon, pakkotoimia käytetään yhä enemmän paikkaamaan ammattitaitoa ja henkilökuntaa.
Mikä ihmisoikusjärjestö lähtisi puolustamaan meitä omaisia, jotka olemme tulleet kasvoillamme julkisuuteen kertomaan vammaisiin lapsiimme tai lapsenlapsimme kohdistuneista pakkokeinoista. Nämä ovat vain jäävuoren huippu, harva omainen uskaltaa kertoa vammaisen huonosta kohtelusta koston pelossa.
Vaikea sanoa, kun vertaat Kiinaan.
Siellä orpolapset teljetään todella visvaisiin lastenkoteihin.
Toisaalta ne, joilla on edes jonkinlaisia omaisia jätetään kyllä omaisten hoidon armoille. Valtion varoja ja viranomaisten työaikaa ei moiseen tuhlata.
Ilmoita asiaton viesti
Minä kun vertailinkin Kiinan vankilaan, jossa elinkautinen vanki sai tavata omaisiaan. Suomessa eristetään vammainen/kehitysvammainen täysin puolustuskyvytön perheen jäsen keksittyin erilaisiin verukkein vanhemmista, omaisista, ystävistä, sukulaisita( en ole ainoa!)Eikös tämä olisi mielestäsi häpeällistä oikeusvaltiolle? Minusta kyllä on!
Ilmoita asiaton viesti
Muuten Suomessakin saa elinkautisvanki tavata omaisiaan, pääsee yleensä jopa lomille ennen vapautumistaan pääsääntöisesti noin kymmenen vuoden ”elinkautisesta”.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä.
Suomessakin vankila turvaa ihmisoikeudet paremmin kuin kehitysvammaisten asuntola asukkailleen..ja Suomi oikeusvaltiona ei turvaa vammaisten omasille oikeutta tavata vammaista perheen jäsentä..Vastoin kaikkien tähän aiheeseen liittyviin lain ja pykäliin, rikotaan ihmisoikeuksia.
Oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen, omaan kieleen ja kulttuuriin, perhesiteisiin. Kohdallamme lapsenlapseltani on riistetty jopa oikeus menneisyyteen, koska hän keneenkään muun kanssa ei voi muistella omaa entistä elämää ennen jotumista tuohon yksityiseen muuten modernilaitokseen
Vertailin Kiinaan, koska täältä päin Kiinaa moititaan ihmioikeusloukkauksista…mukaa Suomessa sellaista ei tapahdy.
Ilmoita asiaton viesti
Viola,
Kertomuksesi on järkyttävä kuvaus tästä yhteiskunnasta, jossa politisoituneet organisaatiot pallottelevat ihmisten elämällä heidän oikeuksistaan ja ihmisarvostaan välittämättä. Suomi ei ole hyvinvointiyhteiskunta eikä oikeusvaltio, vaan megakone, jonka lähtökohta on järjestelmä/organisaatio, joka on perustettu yhteisen hyvän nimissä palvelemaan kansalaisia, mutta kun järjestelmää on paisutettu, se on unohtanut alkuperäisen tarkoituksensa ja käyttää kansalaisia omiin tarkoituksiinsa.
Kertomuksessasi järjestelmän korruptoituneisuutta kuvaa esim. kertomasi Tukiliiton asenne, jossa ongelmaan ei haluta puuttua, koska se saattaisi vaarantaa suhteet viranomaisiin. Järjestelmässä toimivien viranomaisten hyväksyntää pidetään siis tärkeämpänä kuin ”yhden maahanmuuttajamummon” ja hänen lapsenlapsensa oikeuksia ja elämää.
Ilmoita asiaton viesti
Tuula,
on tämä niin kuin sanot ” järkyttävä kuvaus yhteiskunnasta”! On se! Itse olen yrittänyt kaikki kanavat, jopa maamme presidentteihin asti.
Ja nyt jo pieni tukiryhmä ja kansanliike vammaisten ihmisoikeuksien puolesta, muttei mikään auta saada näkyviin lapsenlapseni, jota pidetään yksitysessä toimintakeskuksessa minulta piilossa! Minula ei ole mitään muita vaatimuksia.
Onko tämä normaalia toimintaa nyt 2000-luvulla? Eihän olla enää keskiajan inkvisitio-kaudella!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Mari kommenttistasi!
Ei mainitsemasi juristi eikä kukaan muukaan juristi tähän asti ole vielä saanut mitään aikaan asiassa, joka koskee tapaamisia lapsenlapseni kanssa.
Siis tänä päivänä nykySuomessa pidetään piilossa puolustuskyvytöntä puhumatonta, autistista henkilöä lähimmäseltä omaiseltaan. Siis piilotellaan IHMISTÄ, eikä mitään esinettä!
Olen perustanut oman valitsijayhdistyksen Imatralla: ”Heistonen, Viola” ja lähtenyt taas ehdokkaaksi kuntavaaleissa. Jos ei muuta, niin ainakin yritän tuoda enemmän julki koko tämän epäinhimillisen kohtelun kehitysvammaisen lapsenlapseni kohdalla.
Mukavaa syksyä sinulle!
Ilmoita asiaton viesti