Onko Kiinassa ihmisoikeudet paremmalla tasolla kuin Suomen kehitysvammahuollossa?

Hs kehitysvammaisten pakkokeinoja käsitelleen pääkirjoituksen 17.7 ja Aamulehdessä olleen 18.7  kehitysvammaisten  Ghetto pääkirjoituksen  ja siitä seuranneen keskustelun johdosta haluan taas kertoa maahanmuuttajana  oman ja vammaisen puhumattoman aikuisen lapsenlapseni tarinan, jossa kehitysvammahuollon pakkokeinoja ei käytetä vain vammaiseen vaan myös omaiseen.

Täällä Etelä-Karjalassa, jonne muutin vammaisen lapsenlapseni kanssa yli kolme vuotta sitten, yksityinen vammaisten hoitokoti on  pitänyt vammaista orpoa lapsenlastani ”kotiarestissa” jo yli kaksi vuotta, ilman että hän on saanut tavata meitä omaisia tai entisen elämänsä ystäviä. Asumme puolen kilometrin päässä toisistamme, mutta kahteen vuoteen emme ole edes kadulla nähneet toisiamme.

Kiinalainen toisinajattelija Hu Jia vapautetiin vankilasta, jossa hän oli saanut jopa tavata vanhempiaan.
Suomessa yksityinen hoitokoti voi estää vammaisen yhteydenpidon kaikkien omaisten ja ystävien  kanssa erityishuoltolain pakkokeinopykälän perusteella.

Meidän tragediassamme erimielisyydet alkoivat kysyessäni edunvalvojana  diapamien kulutusta.Pyyntööni lapsenlapseni asuinpaikan muutoksesta vastattiin perättömällä pahoinpitelysyytteella, josta tuli kuitenkin syyttämättäjättämispäätös. Lapsenlapseni posken mahdollisen mustelman alkuperän selvittäminen jäi kuitenkin toteamukseen, että laitoksissa tulee mustelmia, kun käytetään pakkotoimia. 

Näillä prusteilla hoitokoti teki  pykälän 42 perusteella tapaamisrajoitteen, jonka oikellisuutta Aluehallintovirasto ( AVI), Valvira ja Apulaisoikeusasiamies ovat pyöritelleet nokitellen toisiaan, syyllistyikö hoitokoti virheeseen jättäessään valitusohjauksen antamatta, olisiko vammaista ja omaista pitänyt kuulla, olisiko pitänyt suhteellisuusperiaatteen  mukaisesti ja perhe-elämää kunnioittaen  ja onko yhteydenpidon rajoittamispäätös saanut lainvoiman, kun muutoksenhakuaika ei ole vielä alkanut. AVI katsoi asiakseen myös oikaista EOA siitä, että AVIt ovat itsenäisiä viranomaisia eivätkä VALVIRAN alaisia  

Kukaan ei kuitenkaan halua puuttua itse asiaan. Vammaisen puhumattoman orvon maahanmuuttaja lapsenlapseni eristämiseen täysin minusta hänen kasvattajastaan ja ainoasta lähiomaisesta, muista omaisista ja ystävistä, omasta elämänhistoriasta, kulttuurista ja äidinkielestä venäjästä.

Täällä hetkellä vedotaan puhumattoman vammaisen lapsenlapseni tahtoon, ettei hän halua tavata omaisia. Kukaan ulkopuolinen ei kuitenkaan pääse selvittämään peukaloilla ja kuvilla kommunikoivan lapsenlapseni omaa tahtoa. Syyttäjän mukaan lapsenlapseni kuulusteluvideolla näkyy selvää puhetulkin johdattelua, asiantuntijoiden mukaan lapsenlapseni pyrkii vastaamaan kuten olettaa kysyjän haluavan, olen nähnyt kuinka jopa jalalla pöydän alla häntä ohjaillaan kommunikaatiossa.

Lukiessani eri viranomaisten lausuntoja, olen kauhukseni todennut millaisin väittein ja syytöksiin minut on määritelty häiritseväksi omaiseksi, joka aiheuttaa kaaosta ja jota muut asukkaat ja työntekijät pelkäävät ja uhkaavat irtisanoutua jos astun jalallani hoitokotiin..

Ymmärtääkseni länsimaisen oikeuskäsityksen mukaisesti syylliseksi epäillyn tule sada tietää syytökset ja puolustautua, nyt lausunnot kulkevat ”tosina” viranomaiselta toiselle.

Minulla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia puolustautua, koska minun sanomisillani ei ole mitään merkitystä. Viranomaiset ovat linnoittautuneet vahvan betonimuurin taakse, jonka läpi pääseminen on mahdotonta..

Näin siis lapsenlapseni ja minun kohdallani toimitaan oikeusvaltiossa Suomessa! Meidän tragedia jatkuu ja loppua sille ei näy!. Ei mikään ihmisoikeus-, vammais- tai omaisjärjestö, ole  lähtenyt tukemaan ja puolustamaan minun taisteluani puolustuskyvyttömän lapsenlapseni puolesta. 

Yhteiskunnan tukea saavat isot vammais- ja omaisjärjestöt luokittelevat ”tukea myöntäessään”  omaiset kahdenkerroksen väeksi. Minulle kehitysvammaisten Tukiliitossa selvästi sanottiin, ettei hyviä suhteita viranomaisiin lähdetä pilaamaan yhden maahanmuuttajamummon takia.

Ajankohtaisen kakkosen 12.7 Tiina Merikannon ohjelmassa kerrottiin autistisesta nuoresta miehestä, joka laitoksessa lukittiin aina yöksi  potan ja unipillerin kanssa huoneeseensa. Kasvonsa ja nimensä julkistaneille omaisille ja vammaiselle ei herunut ohjelmassa Tukiliiton myötätuntoa ei edes tämän törkeän ihmisoikeusloukkauksen tuomitsemista.

Kuitenkin erityshuoltopiirien  laitoksissa on pakon käytöstä laadittu tarkat ohjeet, jopa ohjekirjat, mutta kehitysvammaisen asumisen siirtyessä yhä enemmän yksityisten yhdistysten, yrittäjien ja yritysten hoitoon, pakkotoimia käytetään yhä enemmän paikkaamaan ammattitaitoa ja henkilökuntaa.

Mikä ihmisoikusjärjestö lähtisi puolustamaan meitä omaisia, jotka olemme tulleet kasvoillamme julkisuuteen kertomaan vammaisiin lapsiimme tai lapsenlapsimme kohdistuneista pakkokeinoista.  Nämä ovat vain jäävuoren huippu, harva omainen  uskaltaa kertoa vammaisen huonosta kohtelusta koston pelossa.

 

 

viovio
Imatra

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan pitäjä, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu