Omal maal, omal maal, omal kotimaal

<a class="video-list-item-link " href="

OMAL MAAL

Omal maal, omal maal,
Omal kotimaal,
Missä saan rauhan sydämeen
Mä sinne kaipaan vain.

Ei tämä maa, oo oma maa,
Se ompi vieras maa,
Mun isänmaani Inkeri
Oi,sinne kaipaan vain

Jo täältä kohti maatamme
Luon mä katseni,
Siellä on monta ystävää,
Oi,sinne kaipaan vain.

Kohtako,kohtako
Loppuu taistelu,
Nyt kuuluu ”Nouse, Inkeri”
Sun päiväs koittaa jo. ?

 

Olen tehnyt ns. ”pesäeron” Neuvostoliiton kanssa ja asun paluuumuuttajana Suomessa. Mutta onko ”Tämä maa”, Se oma maa? Ei tämä maa ole oma maa, niin kuin laulussa sanotaan… Mun Isänmaani Inkeri mä sinne kaipaan vain!, mutta sitäkään ei ole enää olemassa. Ja ajat entiset ei koskaan enää palaa… Itkevä Inkeri on sydämessäni!

Inkerin maa on aikoinaan käsittänyt n. 55 000 neliökilometrin suuruisen alueen, joka sijoittuu maantieteellisesti alueelle, joka on Suomenlahden ja Laatokan järven välissä ja se kaartaa Suomenlahden etelärantaa yli 200 km pituisen vyöhykkeen ja ulottuu Karjalan kannakselle Rajajokeen asti.

Siellä asui suomensukuisia heimoja jo ajanlaskumme ensimmäisillä vuosisadoilla, mutta inkeriläiset ovat niiden suomalaisten ( savolaisten ja karjalaisten jälkeläisiä), joita Ruotsin suurvallan aikana 1600-1700 luvulla houkuteltiin Suomen ja Venäjän rajan alueelle asumaan ja turvaamaan valtakunnan etuja…

Inkerinmaan suotuisan strategisen sijainnin vuoksi monet suurvallat ovat pyrkineet saamaan alueen itselleen. Lähes joka vuosisadalla ruotsalaiset tai venäläiset sotajoukot tekivät hävitysretkiä inkerinmaalle tuhoten siellä asuvia suomalaisia. Useat heistä kuitenkin onnistuivat säilyttämään suomenkielen, suomalaisen identiteetin ja luterilaisen uskonnon.

Inkerin suomalaisia oli kaikkiaan noin 150 000. Pakkokollektivisoinnin ja Stalinin terrorin aikana vuosina 1929-1937 noin 45 000 inkeriläistä karkotettiin kotiseudultaan eri puolille Neuvostoliittoa ja 13 000 telotettiin ilman minkäänlaista syytä.

Lisäksi vuonna 1942 noin 30 000 evakuotiin rajavyöhykkeeltä muualle Neuvostoliiton alueelle.

Toisen maailmansodan aikana saksalaisten valloittaessa Inkerin maan, 63 000 inkerinsuomalaista siirrettiin Suomeen työvoimaksi. Suurin osa siirretyistä oli naisia 28 000 ja lapsia 22 000. Väestön siirtoa perusteltiin vielä veljeskansaideologialla. Inkeriläiset maahanmuuttajat työllistyivät tuolloin kohtuullisesti ja osallistuivat Suomen kotirintaman ylläpitoon.

Sodan päättyessä vuonna 1944 Stalin vaati inkeriläisten palauttamista ja Suomi palautti 56 000. Suurin osa tästä väestöstä telotettiin epäluotettavana ja karkotettiin muun muassa Kazakstaniin ja Siperiaan…

Gorbatsovin aikana olojen vapautuessa Inkerin suomalaisten kansallisuus henki pääsi heräämään ja Inkerin kirkkoa ja inkeriläisyyttä elvytettiin…

Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991 jäljelle jääneiden inkerinsuomalaisten sallittiin muuttaa Suomeen. Paluumuutto järjestelmä sai alkunsa presidentti Mauno Koiviston lausumasta, jonka mukaan inkerinsuomalaisia pitäisi kohdella paluumuuttajina. Hän kertoi 10.4.1990 Ylen ajankohtaisen kakkosen haastattelussa, että inkeriläiset ovat suomalaisia ja heidät voidaan rinnastaa esimerkiksi Amerikan – ja Ruotsin suomalaisiin paluumuuttajiin.

Sunnuntai 6. helmikuuta 2011 Hs (Pekka Hakala) haastattelussa: ”Inkeriläiset ovat suomalaisia” , Koivisto sanoi ” Heidän esi-isänsä ovat aikoinaan Ruotsin vallantoimesta sinne siirrettyjä ja he ovat siellä monia kokeneet.”

Kummastuttaa hieman, että 1600-1700 luvulta inkeriläisten tarina kosketti Koivistoa niin, että hän päätti palauttaa suomalaisten jälkeläiset takaisiin Suomeen ja täällä tavalla maksaa kunniavelkaansa inkeriläisten kokemista kärsimyksistä!

Stalin vielä ei onnistunut, mutta loppurysäyksen InkerIn kansan tuhoamiselle teki demokraattinen Suomi ja rauhanomaisesti, koska näköjään silloisella Suomen presidentilla oli erikoinen ”suhde” Neuvostoliittoon.

Muun muassa, ”Komsomoljskaja Pravda” – lehdessä sanotaan… ”Presidentti Mauno Koivisto on yhä ehkä kiistanalaisin poliittinen hahmo Suomessa. Hän liittyi erityisen suhteen rakentamiseen Neuvostoliittoon”. ( Комсомольская правда. Архив. Политика. )

Presidentti Mauno Koivisto hämmästelee väitettä, jonka mukaan inkeriläisten Suomeen muutto tehtiin Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun KGB:n aloitteesta, vaikka monet dokumentit viittaavat siihen, mutta kun ”kukaan ei muista mitään”, niin vaikea todistaa. Ja valhekin on joskus väline, jonka taakse on hyvä piiloutua, ettei totuus tulisi julki!

”Lapsikin” ymmärtäisi, ettei Suomella ollut minkäänlaista intressia saada takaisin ne Inkerin suomalaiset tai heistä jääneet rippeet, jotka vuonna 1944 Suomi lastasi junavaunuihin, ja ovet säppiin, ja kohti kuolemaa Neuvostoliittoon. Vielä tästä ”anteeksi pyytäminen ja kunniavelan maksaminen” sopisi Suomelle, mutta kääntää kasvot 1600-1700 luvulle tuntuu vähän yliampuvalta.

Väestönlaskentatilastoista selviä, että kun Neuvostoliitossa ja Baltian maissa oli vuonna 1939 124 496 suomalaista, niin vuonna 1989 oli enää 67 359 ( 57 137 ?) suomalaista! Siis suomenkielisten määrä koko Neuvostoliitossa väheni sotaa edeltäneestä ajasta yli 100 000, eli 81%!

Leningradin alueella oli vuonna 1989 17 302 inkerinsuomalaista. Nyt Suomeen muuttanut n. 30 000. . . ja paluumuuttojono on suljettu, mutta jonossa on vielä 10 000 henkilöä, joista arviolta 4 000-5 000 lopulta hakee oleskelulupaa.

Luvut kertovat itsestään…

Se mitä ei pystynyt tekemään edes Stalin, tuhoamaan Inkerin kansan, teki Suomen Valtio, sanoi Inkerin piispa Aarre Kuukauppi A-studio haastattelussa 27. 6. 2011 (Pasi Peiponen.)

<a class="video-list-item-link " href="

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu