Nouse Inkeri

Nouse Inkeri ja herää työhön, aamun koi jo sulle heijastaa!

Lauloimme innokkaasti ”nouse Inkeriä” 1980-luvulla kun vapaammat tuulet alkoivat puhaltaa jähmettyneessä Neuvostoliitossa Mihail Gorbatsovin Perestroikan seurauksena.

Ei enää heijasta ”aamun koi” Inkerin kansalle! Ja nouseeko se vielä koskaan?

Kaikkien vuosisatojen kärsimysten jälkeen tuntui siltä, että alkoi myös Inkerin suomalaisten voimakas kansallinen itsetunnon nousu ja avautuivat mahdollisuudet elpymiseen.

Olen itse ollut sen voimakkaan kansallisen nousun silminnäkijänä ja todistajana.Tämä kausi mursi vaikenemisen ja pelon muurit Inkerin kansalle. Sen aloitti Neuvostokarjalassa Petroskoissa ilmestyvä Punalippu-kulttuurilehti, joka kertoi ensimmäisen kerran avoimesti , mitä Inkerin kansalle oikein oli neuvostovallan aikana tapahtunut. Se oli erittäin tärkeä inkerinsuomalaisille, koska heidän kärsimyshistoriastaan virallisesti ja avoimesti kerrottiin.

Välittömästi tämän jälkeen perustettiin Inkeri-liitot Virossa, Leningradissa ja Karjalassa, jotka saivat puolivirallisen aseman.

Vuonna 1989 liitot järjestivät yhteistyössä ensimmäistä kertaa 61-vuoden tauon jälkeen kesäjuhlat Keltossa, jonne saapui nelisentuhatta henkeä eripuolilta Neuvostoliittoa ja myös Suomesta ja Ruotsista

Neuvostoliiton sorruttua tuntui siltä, ettei muodollisia esteitä inkerinsuomalaisen kulttuurin elpymiselle enää ollut. Kyse oli halusta ja taloudellisista mahdollisuuksista.

Mutta unelma asettua ”Omal maal..” murentui Mauno Koiviston lausumalla : ”annetaan tulla, vaikka tulisi mittatappiotakin”.

Arvo Survo ”Omal maal..”?

Pelkkä presidentin ajatus johti siihen, että paluumuutto-järjestelmä pantiin pystyyn, mitään kyselemättä ja epäilemättä. Neuvostoliitossa asuville suomalaisille annettiin paluumuuttaja status – siis oikeus palata ”historialliseen kotimaahansa”.

Se oli mielestäni täysin väärin! Suomi ei ole meille ”historiallinen kotimaa”, koska me emme olleet täältä lähteneitä vaan suomensukuisia muualla syntyneitä ja kasvaneita.

”Minne he lähtisivät?”

Inkeriläisten paluumuutto Neuvostoliitosta Suomeen alkoi 1990 Mauno Koiviston päätöksellä. ”Kyse on verrattain vaatimattomista mittauhteista.”

http://beta.yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/presidentti_koiviston_kommentti_inkerilaisista_15852.html#media=15853

Miksi lähdimme Suomeen?- kysyn itseltäni.

Ensiksi täytyy sanoa, että vapaammat tuulet Neuvostoliitossa”hurmasivat” ja emme ehtineet sitä kunnolla ymmärtämään kun avautuivat leveästi ”portit” Suomeen. Tietenkin Suomeen veti parempi elintaso ja elämisen laatu ja turvallinen tulevaisuus lapsille ja perheelle.

1990-luvun aikana, erityisesti alkuvuosina, Suomeen muutto rasitti inkerinsuomalaisten kansallista työtä, kun muuttajina oli runsaasti hyvin koulutettua kaksikielistä nuorta väkeä, jota toki olisi tarvittu kotiseututyössä Venäjällä

Suurempi osa meistä ei ole siis mitenkään paluumuuttajia! Mistä periaatteessa paluumuuttoajatus lähti liikkeelle?

Tohtori Kimmo Rentola esitti 2009 ilmestyneessä suojelupoliisin historiikissa Ratakatu 12 väitteen, jonka mukaan KGB:n Helsingin päällikkö Feliks Karasev olisi esittänyt asian ensi kerran Supon päällikölle Seppo Tiitiselle jo kesällä 1988. Sama väite esitetään tuoreessa Maahanmuuttoviraston historiikissa.

Presidenti Mauno Koivisto kiistää Helsingin Sanomien haastattelussa (6.2.2011) tutkijan väitteen, jonka mukaan NL:n tiedustelupalvelu KGB olisi ideoinut inkeriläisten paluumuuton Suomeen. Hän sanoo ” Ei, eei. Neuvostoliitto suostui siihen, eivät he inkeriläisiä missään tapauksessa halunneet karkottaa pois maasta.”

Neuvostoliitto karkotteli julmasti inkeriläisiä 1930-luvulta alkaen ja moneen otteeseen sisämaassa rajaseudulta pois, mutta kansa yritti aina palata takaisiin kotiseudulle, historialliselle Inkerin maalle.

Täällä kertaa onnistuivat lähettämään rajan yli Suomeen, vaikkakin lähdimme vapaaehtoisesti, mutta mielestäni jouduimme etnisen puhdistuksen kohteeksi, ja se onnistui Venäjältä hyvin.

Mutta miten kävi Inkerin suomalaisille Suomessa? Se on jo eri juttu.

Henkilökohtaisesti ajattelen niin, ettei Neuvostoliitossa kaiken lisäksi haluttu sitä, että perestroikan vaikutuksesta alkoi Inkerin kansan voimakas nousu.

Kaikki lähteet, joihin olen tutustunut viittaavat siihen, että paluumuuton tilaaja saattoi olla Neuvostoliitto ja mittatappiot oli hyväksytty Suomen johdossa jo etukäteen.

Jos paluumuutto-päätökseen oli tultu kiireellisesti ja tehty virhe? Niin voisiko tästä ”syyttää” vain presidentti Koivistoa? Minne katsoivat muut johtavat poliitikot?, joilla ei näköjään löytynyt kykyä tai tahtoa ja uskallusta puuttua asiaan, ja ottaa vastuuta tästä paluumuutto-prosessista?

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu