Mitä jos oma lapsesi katoaa!

Kuvittele miltä tuntuu, kun oma lapsi katoaa!

Olen kirjoitellut Puheenvuorossa blogeja 29 vuotiaan kehitysvammaisen autistisen täysin puhumattoman orvoksi jääneen lapsenlapseni kohtalosta.

Olen ollut hänen rinnallaan tukemassa ja kasvattamassa hänen syntymästään asti, kunnes julma tuomarin ”kirves” erotti meidät kerta heitolla, jota säestivät valheellisin perustein ja perättömän ilmiannon avulla yksityisen toimintakeskuksen toiminnanjohtaja ja maistraatin henkikirjoittaja.

Se tapahtui 12.1.2009!

Siitä asti emme ole voineet tavata toisiamme vapaasti, jos mitenkään! Viimeisen kerran saimme nähdä toisiamme 22.11.2009 ja sen jälkeen ovet Raution toimintakeskukseen ovat olleet suljettu molempiin suuntiin kohdallamme!

Suomen kehitysvammahuollossa eristetään julmasti aikuisia kehitysvammaisia omaisistaan, monet kehitysvammaisten äidit, isät, sisaret, veljet, isoäidit ja isoisät tälläkin hetkellä kaipaavat vammaista omaistaan, jota kehitysvammahuolto, palvelukoti tai laitos ei anna heidän tavata.

Näenkö unta? Mikä maa ja mikä aikakausi? Merkitseekö Suomessa yksilö ja ihmishenki jotain? Vai olemmeko palaamassa Spartan tasolle tai ainakin Neuvostoliiton tapoihin kohdella toisin – ajattelijoita!? Taistelussani lapsenlapseni puolesta olen saanut kokea olevani järjestelmän pahin vihollinen.

Vapauttakaa lapsenlapseni!

Toivotan kaikille onnellista uutta vuotta !

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu