Lähiomaisesta ulkopuoliseksi viranomaispäätöksellä

Omainen – vammaisen pahin vihollinen

Tänään 12.01.2012 tulee tasan kolme vuotta siitä kun sain Raution toimintakeskuksen toiminnanjohtajalta seuraavan tekstarin …. Koska ette ota puheluita vastaan, niin ilmoitan ylilääkärin T. P-n. ohjeen teille. Lapsenlapsen tilaan vuoksi hän ei voi tavata ketään omaisiaan ja vieraita Rautiossa. Asiaan palataan tulevana maanantaina. Tämä on lääkärin määräys kaikille. I.V-n. Raution toimintakeskuksen toiminnanjohtaja eristi minusta autistisen kehitysvammaisen orvon lapsenlapseni perättömin perustein.

Toiminnanjohtaja sai uskomaan puhelinsoitolla 12.01.2009 päivystävän poliisin pahoinpitelystä, jota poliisi ei lähtenyt toteamaan paikan päälle. Samoin toiminnanjohtaja sai uskomaan terveyskeskuksen lääkärin pahoinpitelystä. Lääkäri antoi lausunnon, jonka mukaan minä olisin pahoinpidellyt lapsenlastani omalla asunnollani 11.01.2009, vaikka lapsenlapseni ei ollut luonani enää sinä päivänä ja lääkäristä puhumattakaan, että olisi ollut näkemässä tapahtumaa.

Toimintakeskuksen henkilökunta ei ollut havainnut lapsenlapsessani mitään vammoja 11.01.2009. Puhumaton lapsenlapseni oli näyttänyt käsimerkillä, että viikonloppu luonani oli mennyt hyvin. Henkilökunta oli havainnut mustelman vasta maanantaiaamuna 12.01.2009 jolloin lapsenlapseni käytös oli muuttunut levottomaksi. Nämä seikat tukevat sitä vaihtoehtoa, että lapsenlapseni vammat ovat aiheutuneet vasta sen jälkeen kun hän oli palannut Raution toimintakeskukseen. Vammat ovat voineet aiheutua myös tapaturmasta.

Lapsenlapseni on yli 180 cm roteva nuori mies ja minä yli 20 cm lyhyempi hänen mummo. En minä eikä kukaan autistien kanssa työskennellyt lähde omaan turvallisuuttaan uhaten lyömään aikuista miestä, paitsi toinen vammainen, joka ei ymmärrä tilannetta!

Kaakkois-Suomen syyttäjäviraston kihlakunnansyyttäjä vapautti minut rikosepäilyistä 20.11.2009. Vantaan käräjäoikeus kuitenkin poisti minulta jo 28.8.2009 edunvalvojuuden ja määräsi pojalle viranomaisedunvalvojan henkilöä koskeviin asioihin.

Käräjätuomari totesi Raution toimintakeskuksen johtajan ilmoituksen mukaan, etten minä, isoäiti, ole enää tapaamiskiellossa tyttärenpoikaani. Toiminnanjohtaja ilmoitti oikeudenistunnossa (28.8.2009!), että oli purkanut 3.3.2009 kehitysvammalain 42§ perusteella tekemänsä tapaamisrajoitteen. Kuitenkin sama yksityinen toimintakeskus saman toiminnanjohtajan johtamana jatkaa edelleen julmaa viranomaisvieraannuttamista ja pitää edesmenneen tyttäreni poikaa suljettujen ovien takana, eikä anna hänelle mahdollisuutta tavata isoäitiään eikä myös 98 v.isoisoäitiään.

Lapsenlapseni ystävät hänen entisestään elämästään eivät ole myöskään päässeet käymään lapsenlapseni luona. Raution toimintakeskuksen joulumyyjäisistä käskettiin poistumaan jopa vieraita, jotka kyselivät liian arkoja asioita! Mikä ihmeen laitos?

Onko oikein, että edunvalvoja ja palvelukoti määrittelevät kuka kuuluu kehitysvammaisen asukkaan perheeseen ja ketä hän saa tavata? – Henkilön lähin omainen korvataan viranomaisella.

Ihmetyttää maksajakunnan Vantaan passiivisuus tässä asiassa!, koska palvelujärjestämisvastuussa oleva kunta vastaa viime kädessä menettelyn oikeellisuudesta tilanteessa, jossa henkilön yhteydenpitoa on rajattu, näin sano Eduskunnan oikeusasiamies.

Tapauksessamme rikotaan Suomen perusoikeuksien 7§, henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti ilman laissa säädettyä perustetta sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6 artiklaa , oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen ja 7 artiklaa, yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta.

En ymmärrä enkä tulee koskaan ymmärtämään tätä julmuutta! Miksi lapsenlapseni piilotetaan minulta Raution toimintakeskuksessa? Ei edes anneta tavata valvotuissa olosuhteissa niin kuin muille omaisille, joilta viranomaiset ovat vieneet huostaan lapset tai vammaiset perheen jäsenet!?

.

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu