Eduskuntavaalien Kynnyksellä

Näin Suo­men Edus­kun­ta­vaa­lien 2023 kyn­nyk­sel­lä tu­li mie­leen en­sim­mäi­set omat Edus­kun­ta­vaa­li­ni, jois­sa olin eh­dok­kaa­na. — Mi­ten­pä nii­hin­kin pää­dyin!

Sisällys

Vuo­den 2007 vaa­lit

Ne oli­vat vuo­den 2007 vaa­lit. Asuin sil­loin Van­taan Myyr­mä­es­sä ja olin asu­nut Suo­mes­sa jo pit­kän ajan­jak­son, eli 16 vuot­ta! Ai­na­kin mi­nul­le se oli pit­kä ai­ka, mut­ta olin jo tu­tus­tu­nut uu­teen ko­ti­maa­ha­ni ja pe­reh­ty­nyt joit­ten­kin asi­oi­den kul­kuun, esi­mer­kik­si hei­koim­pien ih­mis­ten, ke­hi­tys­vam­mais­ten, vam­mais­ten ja van­hus­ten koh­te­luun Suo­mes­sa. Ha­vain­not yl­lät­ti­vät mi­nut pe­rin poh­jin ja al­koi­vat ve­tää toi­mi­jak­si asi­oi­den muut­ta­mi­seen tääl­lä Pa­ra­tii­si­maa Suo­mes­sa. Kaik­ki ei ol­lut­kaan kul­taa, mi­kä ki­mal­si!

Suo­men Li­ha­pa­to­jen ää­reen

En­nen muut­toa Neu­vos­to­lii­tos­ta Suo­meen kuu­lin jo Suo­men ra­di­os­ta et­tä noin 30 pro­sent­tia suo­ma­lai­sis­ta ei­vät ha­lua in­ke­ri­läi­siä eli In­ke­rin suo­ma­lai­sia ja vie­lä tar­kem­min sa­not­tu­na: ei­vät ha­lua Neu­vos­to­lii­tos­ta tu­le­via suo­ma­lai­sia Suo­meen. Vaik­ka olin sii­hen­kin va­rau­tu­nut, mut­ta sil­ti yl­lät­ti mil­lai­seen il­ma­pii­riin mi­nä, Vi­ola, jou­duin al­ku­vuo­si­na Suo­mes­sa. Var­man­kin vii­si vuot­ta olin sho­kis­sa sii­tä mi­tä tu­li vas­taan, jo­pa vi­ra­no­mai­sil­ta. Kan­ta­suo­ma­lais­ten jouk­koon en pääs­syt in­teg­roi­tu­maan.

No, oli­han se tie­ten­kin är­syt­tä­vää, kun jo­ku isoäi­ti / van­hus tu­li ja vie­lä toi mu­kaan ke­hi­tys­vam­mai­sen Lap­sen­Lap­sen­sa! Sil­loin ylei­ses­ti­kin oli me­di­as­sa kes­kus­te­lua In­ke­rin Van­huk­sis­ta. Jo­ku jo eh­dot­ti ko­ko­naan es­tä­mään In­ke­rin van­huk­sia tu­le­mas­ta Suo­meen! Et­tä siel­tä tu­lee tän­ne iso jouk­ko ou­to­ja van­huk­sia “Suo­men li­ha­pa­to­jen ää­reen”, jot­ka vie­lä­pä pu­hu­vat jo­tain Aa­ta­min ja Ee­van ai­kais­ta suo­men kiel­tä, jo­ta on vai­kea edes ym­mär­tää.

Mum­mo­jen in­vaa­sio

Sii­hen ai­kaan oli esil­lä ta­paus, jos­sa In­ke­ris­tä muut­ti Suo­meen per­he ja toi mu­ka­naan puo­li­son sai­raan Äi­din, tai­si ol­la su­ku­ni­mel­tään An­to­no­va. Se oli me­di­as­sa jul­ki­nen pro­ses­si, kun po­lii­sin voi­min otet­tiin Äi­ti pois tyt­tä­rel­tään ja vie­tiin vä­ki­sin ta­kai­sin Neu­vos­to­liit­toon, jon­ne­kin Vii­pu­riin as­ti.

Toi­nen ta­paus oli egyp­ti­läi­nen mum­mo, jo­ka oli myös jul­ki­suu­des­sa kau­an mut­ta kui­ten­kin lo­pul­ta vi­ra­no­mai­set an­toi­vat hä­nen jää­dä Suo­meen.

Mi­nul­la hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti oli to­del­la­kin ko­va pel­ko, et­tä mi­nä, Vi­ola, Lap­sen­Lap­se­ni kans­sa, jou­dun läh­te­mään ta­kai­sin “sin­ne mis­tä olen tul­lut”! — Sel­lais­ta­kin jou­duin kuu­le­maan suo­raan päin naa­maa.

Oma Äi­ti­ni oli jo yli kah­dek­san­kym­me­nen, kun hän tu­li Suo­meen. Mu­ka­na seu­ra­si hä­nen pa­ri vuot­ta van­hem­pi si­sa­ren­sa. Sii­nä­pä si­tä oli­kin van­huk­sia! ja vie­lä vam­mai­nen lap­sen­lap­si pääl­le. Saim­me­kin mo­nes­ti, ai­na­kin lu­kea, et­tä olim­me tul­leet yh­teis­kun­nan elä­tet­tä­väk­si. Se tun­tui ai­na pa­hal­ta! Me, In­ke­rin suo­ma­lai­set, em­me tul­leet il­man kut­sua! Em­me to­del­la­kaan! Kut­su­ja­na oli it­se Suo­men Pre­si­dent­ti Mau­no Koi­vis­to.

Bar­ri­ka­dit kut­su­vat!

Ko­ke­mus­te­ni sii­vit­tä­mä­nä osal­lis­tuin nii­nä päi­vi­nä mie­le­no­soi­tuk­seen Hel­sin­gis­sä, jos­sa kan­noim­me pla­kaat­te­ja ja ju­lis­tei­ta huu­ta­en: “Mum­mot saa jää­dä Suo­meen!” Sit­ten pie­nem­pi jouk­ko mei­tä ak­ti­vis­te­ja kä­vim­me Edus­kun­nas­sa vie­mäs­sä ai­hee­seen liit­ty­vän ad­res­sin. Ad­res­sin vie­jien etu­ri­vis­sä oli tuo egyp­ti­läi­nen Mum­mo ja mui­den jou­kos­sa myös mi­nä, Vi­ola-mum­mo, In­ke­rin­suo­ma­lai­nen.

Lap­sen­lap­se­ni edun­val­vo­ja­na olin jou­tu­nut jo na­pit vas­tak­kain vi­ra­no­mais­ten kans­sa. Toi­sek­si edun­val­vo­jak­si tu­li apuun kan­ta­suo­ma­lai­nen mies per­hei­neen, E. Mus­ta­par­ta. Hä­nen kans­saan kä­vim­me pu­heil­la Kris­til­lis­de­mok­raat­ti­sen puo­lu­een sih­tee­rin luo­na. Vaik­ka it­se­äni pe­lot­ti vä­hän, pi­din siel­lä to­si vah­van pu­heen ke­hi­tys­vam­mais­ten oi­keuk­sien louk­kaa­mi­ses­ta Suo­mes­sa ja pyy­sim­me hän­tä vie­mään asi­aa eteen­päin.

Tä­män vam­mai­sa­si­an Kris­til­lis­de­mok­raat­tien ri­veis­sä huo­mi­oi­vat va­ka­vas­ti. Ker­ran mi­nul­le tu­li pu­he­lin­soit­to, en muis­ta tark­kaan ke­nel­tä. Asia kos­ki Kris­til­lis­de­mok­raat­ti­sen puo­lu­een eh­dok­kait­ten va­lin­taa. Mi­nul­le ker­rot­tiin, et­tä he oli­vat kut­su­neet jon­kun nuo­ren hen­ki­lön eh­dok­kaak­si, mut­ta kut­sut­tu ei ol­lut suos­tu­nut­kaan. Vaa­lit oli­vat lä­hel­lä. En tie­dä, ku­ka oli eh­dot­ta­nut mi­nua edus­kun­ta­vaa­lieh­dok­kaak­si, mut­ta kut­sun sain ja vä­lit­tö­mäs­ti vas­ta­sin: kyl­lä, ha­lu­an läh­teä! Se oli to­si yl­lä­tys mi­nul­le! En ol­lut edes aja­tel­lut asi­aa sii­hen suun­taan!

Ker­roin asi­as­ta kan­ta­suo­ma­lai­sel­le tut­ta­val­le­ni, Pir­kol­le.

Päi­vän tai eh­kä pa­rin­kin pääs­tä tu­li taas soit­to ja mi­nul­le ker­rot­tiin, et­tä … et­tä an­teek­si, se en­sim­mäi­nen hen­ki­lö on nyt miet­ti­nyt ja ha­lu­aa­kin tul­la eh­dok­kaak­si! No, mi­nä puo­les­ta­ni en enää ha­lun­nut pe­ruut­taa lu­paus­ta­ni eh­dok­kuu­des­ta. Tai­sin­pa sii­nä mi­nä­kin, an­teek­si pyy­del­len sa­noa jo­tain vas­taan, et­tä tä­mä ei ole re­hel­lis­tä pe­liä ja tut­ta­va­ni soit­ti myös heil­le, et­tä ei ole so­pi­vaa täl­lai­nen pe­ru­mi­nen. Niin­pä sain jär­jes­tä­jil­tä vah­vis­tuk­sen, et­tä mi­nut on hy­väk­syt­ty Kris­til­lis­de­mok­raat­ti­sen puo­lu­een edus­kun­ta­vaa­lieh­dok­kaak­si Uu­del­ta­maal­ta!

Vaa­li­vi­deo 2007

Vaa­li­mai­nos­vi­de­on te­ki mi­nus­ta tur­ku­lai­nen opis­ke­li­ja Ee­va R. Hän tu­li Myyr­mä­keen luok­se­ni te­ke­mään vi­de­ota. Hän ker­toi sen ole­van opin­to­jen har­joit­te­lu­työ. En ol­lut vi­de­oin­tiin mi­ten­kään val­mis­tau­tu­nut, mut­ta Ee­van oh­jauk­sel­la kaik­ki me­ni hy­vin. — Pait­si tuk­ka jäi kam­paa­mat­ta, — kos­ka mi­nä ajat­te­lin, et­tä tä­mä on vas­ta se “har­joit­te­lu­kap­pa­le”.

Olen kii­tol­li­nen nyt­kin Ee­val­le. En tie­dä ku­ka oh­ja­si hä­net mi­nun luo. Täs­sä se vi­deo.

Vi­olan mai­nos­vi­deo vuo­del­ta 2007:

Läh­din len­toon!

Olen kii­tol­li­nen puo­lu­eel­le vie­lä tä­nä­kin päi­vän, et­tä näin ta­pah­tui.

Tä­mä­pä pa­ni pää­ni pyö­räl­le ja aja­tus al­koi len­tää tä­män uu­den mah­dol­li­suu­den sii­vit­tä­mä­nä, jo­ka mi­nul­le nyt yl­lät­tä­en avau­tui! Mi­nä ikään kuin jo tar­vit­sin sel­lais­ta toi­min­ta­kent­tää! En­nen tä­tä olin ol­lut ak­tii­vi­nen Kris­til­lis­de­mok­raat­tien ri­veis­sä ja vie­rail­lut sään­nöl­li­ses­ti edus­kun­nas­sa puo­lu­een maa­han­muut­ta­jien toi­mi­kun­nan jä­se­ne­nä, jo­ten ei­vät var­maan­kaan ihan tyh­jäs­tä mi­nul­le si­tä eh­dok­kuut­ta tar­jon­neet.

Täl­lai­nen kan­sa­ne­dus­ta­ja­eh­dok­kuus vah­vis­ti mi­nua toi­mi­maan vam­mais­ten puo­les­ta. Koin et­tä oli niin kuin enem­män “val­tuuk­sia” men­nä pu­hu­maan jul­ki­suu­des­sa ja vaa­ti­maan ih­mi­soi­keuk­sia myös ke­hi­tys­vam­mai­sil­le. Eh­kä kan­sa­ne­dus­ta­ja­eh­do­kas­ta kuun­nel­laan­kin tar­kem­min kuin “vain in­ke­ri­läis­tä pa­luu­muut­ta­jaa”. Oli­han mi­nul­la mui­ta­kin tee­mo­ja pu­hee­nai­heik­si.

Poh­jois­mai­den Nais­ten Kon­fe­rens­si

Pää­sin osal­lis­tu­maan Poh­jois­mai­den Nais­ten Kon­fe­rens­siin. Se oli muis­taak­se­ni Hel­sin­gis­sä “Art­hur”-ho­tel­lis­sa vaa­li­vuon­na 2007. Siel­lä mi­nul­la hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti oli ai­hee­na In­ke­ri ja in­ke­ri­läi­syys.

Val­mis­tau­duin hy­vin. Oma­te­koi­nen kart­ta­kin oli mu­ka­na. Esiin­ty­jiä oli pal­joon. Odo­tin jän­nit­ty­nee­nä vuo­ro­ani. En­nen mi­nua oli pu­heen­vuo­ros­sa Saa­me­lais­ten edus­ta­ja, jo­ka kau­niis­ti ja hi­taas­ti pu­hui oman kan­san­sa puo­les­ta. Mi­nä kat­se­lin jo kel­loa, kos­ka ko­kouk­sen ai­ka oli päät­ty­mäs­sä.

Lo­pul­ta pää­sin kyl­lä esil­le. Eh­din teh­dä ly­hy­en lä­pi­leik­kauk­sen In­ke­rin kan­san his­to­ri­as­ta ja pa­luu­muut­top­ro­ses­sis­ta se­kä sii­tä kuin­ka vai­ke­as­ti ta­pah­tuu so­peu­tu­mi­nen täy­sin toi­sen­lai­seen yh­teis­kun­ta­jär­jes­tel­mään, kuin mis­tä olin tul­lut. Tai­si­pa jo­ku esit­tää ky­sy­myk­si­äkin. Sain isot ap­lo­dit.

Lai­va­kon­fe­rens­si ja Ra­dio Dei

Olin myös mu­ka­na Kris­til­lis­de­mok­raat­tien eh­dok­kai­den lai­va­ris­tei­ly-kon­fe­rens­sis­sa pää­sin esiin­ty­mään ja va­paas­ti pu­hu­maan ai­heis­ta, jot­ka mi­nul­la oli­vat val­mii­na pääs­sä, niin pa­luu­muut­ta­jis­ta kuin myös hei­koim­mas­sa ase­mas­sa ole­vien kan­san­ryh­mien ih­mi­soi­keuk­sis­ta.

En jää­nyt is­tu­maan hyt­tiin.

Sain sa­moi­hin ai­koi­hin kut­sun Ra­dio Dein haas­tat­te­luun, jos­sa en myös­kään siel­lä is­tu­nut suu su­pus­sa. Sain vas­ta­ta ky­sy­myk­siin suo­ras­sa ra­di­oe­si­tyk­ses­sä. Siel­lä mei­tä oli kak­si eh­do­kas­ta. Kaik­ki tä­mä kas­vat­ti mi­nul­le sii­piä nous­tak­se­ni len­toon täs­sä edus­kun­ta­eh­dok­kaan vaa­li­työs­sä.

Roh­keu­te­ni läh­teä vaa­li­ken­til­le vah­vis­tui en­ti­ses­tään.

Vaa­li­ken­täl­lä

Kris­til­lis­de­mok­raat­tien eh­dok­kai­den ryh­mä oli to­si ki­va. Täy­tyy suo­raan sa­noa, et­tä mi­nul­le se osu­mi­nen Kris­til­lis­de­mok­raat­tei­hin, oli suu­ri on­ni! He nos­ti­vat mi­nut hie­man pin­nal­le sii­tä suos­ta, jo­hon olin up­po­amaan tais­tel­les­sa­ni vi­ra­no­mais­ten kans­sa ke­hi­tys­vam­mais­ten, vam­mais­ten ja maa­han­muut­ta­jien ih­mi­soi­keuk­sien puo­les­ta. Se vaa­li­työ vei mi­nut eteen­päin koh­ti in­teg­roi­tu­mis­ta yh­teis­kun­taan uu­des­sa ko­ti­maas­sa­ni.

Mo­net eh­dok­kaat asui­vat Myyr­mä­es­sä, niin kuin mi­nä­kin. Esi­mer­kik­si J. Jääs­ke­läi­nen ja M-V. Mä­ki­nen, joit­ten kans­sa pää­sin te­ke­mään vaa­li­työ­tä kun­nol­la. Tal­vi oli kyl­mä ja pak­kas­ta­kin riit­ti, mut­ta se läm­min il­ma­pii­ri po­ru­kas­sa an­toi voi­mia ah­ke­roi­da kun­nol­la. Ku­via ei ole säi­ly­nyt niis­tä kei­kois­ta, jois­sa olin mu­ka­na muit­ten kans­sa eri­lai­sil­la mark­ki­noil­la, to­ri­ta­pah­tu­mis­sa ja isois­sa os­tos­kes­kuk­sis­sa.

Pol­vil­le­si!

Ylei­ses­ti kon­tak­ti ää­nes­tä­jiin oli hy­vä, mut­ta muu­ta­man ker­ran sain kas­vok­kain kuul­la jo­tain ikä­vää­kin.

Pa­hin ta­paus oli, kun sei­soim­me Myyr­man­nin lä­hei­syy­des­sä niin Kris­til­lis­de­mok­raat­tien eh­dok­kaat kuin kaik­kien mui­den­kin puo­lu­ei­den, ri­veis­sä mo­lem­min puo­lin sel­lais­ta vä­liin muo­tou­tu­nut­ta ku­jaa, jos­sa kul­ki­vat ää­nes­tä­jät koh­ti vaa­li­uur­nia. Lie­nee­kö ol­lut en­nak­ko­ää­nes­tys me­neil­lään? Mi­nä sii­nä kuin muut­kin eh­dok­kaat omi­ne mai­nos­ju­lis­tei­nem­me hou­kut­te­lim­me ää­nes­tä­jiä ja tar­jo­sim­me heil­le pie­niä mai­nos­lap­pu­sia.

Huo­ma­sin kuin­ka Myyr­man­nis­ta päin kä­ve­li sii­nä kak­si mies­tä ja kat­se­li­vat mo­lem­min puo­lin ku­jaa ai­van kuin oli­si­vat et­si­neet jo­tain. Sit­ten kun oli­vat jo lä­hel­lä, niin yh­täk­kiä tu­li­vat koh­ti mi­nua. Mi­nä ilah­duin ja ys­tä­väl­li­ses­ti otin hei­dän kon­tak­tin­sa vas­taan ja aloi­tin jon­kun pu­heen ja ojen­sin lap­pu­ja kä­des­tä­ni.

Yh­täk­kiä se isom­pi, mel­ko pit­kä mies as­tui niin lä­hel­le suo­raan mi­nua koh­ti, et­tä säi­käh­din, mut­ta en pe­rään­ty­nyt, niin lä­hel­le, et­tä en näh­nyt enää hä­nen kas­vo­ja­kaan, vain kä­det. Hän osoit­ti mi­nua koh­ti sor­mel­la ja peu­ka­lol­la ai­van kuin oli­si pis­too­lil­la am­pu­nut, mel­kein kos­ket­ta­en mi­nua ja lau­sui sy­väl­lä vi­hai­sen ma­ta­lal­la ää­nel­lä il­ke­än käs­ke­vään sä­vyyn: Pol­vil­leen!

Säi­käh­din tie­ten­kin ja tai­sin ot­taa pie­nen as­ke­len taak­se ja nos­tin kat­see­ni sii­hen toi­seen mie­heen, jo­ka sei­soi­kin vie­res­sä ai­van kuin oli­si suo­jel­lut, et­tei­vät vie­rei­set eh­dok­kaat kuu­li­si tuon pit­kän mie­hen ko­men­toa. Se hän sa­noi sil­le “am­pu­jal­le”: “no läh­de­tään nyt!” Kuu­los­ti sil­tä, et­tä hei­dän asi­an­sa oli hoi­det­tu.

Mi­nul­le tu­li to­si in­hot­ta­va olo, mut­ta py­syin pin­nal­la ja jat­koin vie­lä, pääl­tä päin kat­sot­tu­na, rau­hal­li­ses­ti vaa­li­työ­tä. Tä­mä vä­li­koh­taus kui­ten­kin is­ki niin pa­has­ti, et­tä läh­din pois pai­kal­ta ja me­nin juo­maan kah­vit Kris­til­lis­de­mok­raat­tien tel­tal­la. En tie­dä huo­ma­si­ko sil­loin ku­kaan vie­res­sä ol­leis­ta Kris­til­lis­de­mok­raat­tien eh­dok­kais­ta tai jo­ku muu, mut­ta ku­kaan ei ai­na­kaan tul­lut mi­tään sa­no­maan, en­kä mi­nä­kään sii­tä va­lit­ta­nut ke­nel­le­kään.

Tik­ku­ri­lan To­ril­la

Tai­si ol­la Tik­ku­ri­lan to­ril­la, jos­sa Kris­til­lis­de­mok­raat­tien telt­ta sat­tui ole­maan lä­hel­lä esiin­ty­mis­la­van pu­hu­ja­pönt­töä. Kun eh­dok­kaat toi­nen toi­sen­sa pe­räs­tä tu­li­vat pu­hu­maan, niin sii­nä mi­nä­kin val­mis­tau­duin as­tu­maan la­val­le. Tun­ne­tut ja kuu­lui­sat eh­dok­kaat me­ni­vät vaan toi­nen toi­sen­sa pe­räs­sä. Al­koi tun­tua sil­tä, et­tä jään ko­ko­naan pe­lis­tä pois. No, ajat­te­lin, et­tä esiin­ty­mään mi­nä olen tän­ne tul­lut­kin — ja la­val­le on pääs­tä­vä.

Pak­ka­nen oli ko­va ja al­koi tul­la vi­lu ja muu­ten­kin jo huo­les­tut­taa ko­ko ti­lan­ne, jot­ta en­kö pää­se ol­len­kaan pu­hu­maan. Sit­ten taas lä­hes­tyi tun­net­tu nai­seh­do­kas, jon­ka mi­nä­kin tun­sin ul­ko­näöl­tä, jo­ten en us­kal­ta­nut vie­lä­kään hy­pä­tä ko­rok­keel­le. Hä­nen seu­ra­lai­se­na oli jouk­ko kan­nus­ta­jia. Mi­nä luu­lin, et­tä he­kin ovat pu­hu­jia, jo­ten kun esiin­ty­jä pois­tui, mi­nä kii­rei­ses­ti nou­sin la­val­le. Var­maan sa­noin ni­me­ni ja he­ti pe­rään “Hei, kan­sa­lai­set! Suo­mes­sa räi­ke­äs­ti lou­ka­taan ke­hi­tys­vam­mais­ten ih­mi­soi­keuk­sia!” It­se­kin säi­käh­din omaa ään­tä­ni, mut­ta jat­koin ko­ko sy­dä­mes­tä­ni, mi­tä oli mi­nul­le sa­not­ta­va.

Sit­ten huo­ma­sin, et­tä tän­ne esiin­ty­mis­la­van suun­taan yk­si ja toi­nen­kin työn­si pyö­rä­tuo­lis­sa hen­ki­löä. Se oli ko­vin­kin kri­ti­soi­va pu­he, kos­kien Suo­men ke­hi­tys­vam­mais- ja vam­mais­la­kien yh­dis­tä­mis­tä, pak­ko­kei­no­jen pois­ta­mis­ta lai­tok­sis­sa ja lääk­keit­ten vää­rin­käyt­tä­mis­tä. Ne oli­vat kaik­ki nii­tä epä­koh­tia, joi­ta it­se olin näh­nyt ja jot­ka pi­ti­vät paik­kan­sa ke­hi­tys­vam­mais­ten ja vam­mais­ten elä­mäs­sä lai­tok­ses­sa.

Kun pää­tin pu­heen, niin va­pi­sin kyl­myy­des­tä ja jo­pa pe­los­ta, et­tä mi­tä nyt tu­lee ta­pah­tu­maan. Läh­din esiin­ty­mis­la­val­ta suo­raan si­sä­ti­loi­hin läm­mit­te­le­mään ja rau­hoit­tu­maan. Olin siel­lä hen­keä ve­tä­mäs­sä kau­an, no, eh­kä 10 – 15 mi­nuut­tia. Kun tu­lin ulos, niin Kris­til­lis­de­mok­raat­tien telt­ta­kin oli mel­kein pu­ret­tu ja to­ri­kan­sa oli ha­jaan­tu­mas­sa. Sii­nä lä­hel­lä sei­soi­vat Kris­til­lis­de­mok­raat­tien muu­ta­ma eh­do­kas ja Päi­vi Rä­sä­nen. Hän tai­si sa­no­akin mi­nul­le, et­tä hy­vä, et­tä olit pois­sa. Jo­ku oli kuul­lut esiin­ty­mi­se­ni ja tul­lut haas­ta­maan rii­taa, mut­ta pur­kau­tui sit­ten puo­lu­een joh­to­kun­taan. Mi­nul­le se toi hy­vän mie­len, et­tä eh­dok­kaat täl­lä ta­val­la tu­ki­vat mi­nua.

Vaa­li­val­vo­jai­set

Vaa­li­val­vo­jai­set oli­vat juh­lal­li­nen, hie­no ja vai­kut­ta­va ta­pah­tu­ma, jo­ka kruu­na­si mi­nul­le hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti ko­ko vaa­li­työn ja pyyh­ki pois ne ikä­vim­mät koh­taa­mi­set vaa­li­ken­täl­lä. Täs­tä mi­nä sain roh­keut­ta jat­kaa elä­mää­ni Suo­mes­sa jat­ka­en sa­mal­la lin­jal­la tais­te­lus­sa ih­mi­soi­keuk­sien puo­les­ta sa­mal­la ta­voin kuin olin tais­tel­lut sii­hen­kin vuo­teen 2007 as­ti.

Kii­tok­sel­la ajat­te­len tä­nä­kin päi­vä­nä Päi­vi Rä­säs­tä ja sil­lois­ta Kris­til­lis­de­mok­raat­tien eh­dok­kai­den jouk­ku­et­ta!

Mi­nul­le oli täy­si yl­lä­tys ja tun­tui, et­tä muil­le­kin Kris­til­lis­de­mok­raat­tien eh­dok­kail­le, et­tä sain en­sim­mäi­ses­sä las­ken­nas­sa 105 ään­tä, jo­ka pu­to­si sit­ten hie­man. Vaa­li­val­vo­jai­sis­sa tu­li­vat mi­nu­akin haas­tat­te­le­maan Yle Uu­ti­sis­ta!

Tä­mä oli mi­nul­le iso palk­kio sii­tä ah­ke­ruu­des­ta vaa­li­työn ken­täl­lä ja kai­kis­sa muis­sa foo­ru­meis­sa, jois­sa pu­huin sa­mois­ta asi­ois­ta, mi­tä nyt pu­huin Kris­til­lis­de­mok­raat­tien eh­dok­kaa­na pyr­kies­sä­ni Suo­men Edus­kun­taan!

Ei se mi­nua har­mit­ta­nut, et­tä jäin­kin Edus­kun­nan kyn­nyk­sen taak­se. Oli ilo kur­kis­taa myös kyn­nyk­sen si­sä­puo­lel­le! Tä­mä oli hy­vä tu­los mi­nul­le ja sain­han pu­hua tär­ke­äs­tä asi­as­ta kuu­li­joil­le ja ää­nes­tä­jil­le ko­ko sy­dä­mes­tä­ni!

Vie­lä kii­tos sil­loi­sil­le ää­nes­tä­jil­le­ni näin jäl­ki­kä­teen ja

hy­vää tu­le­vaa vaa­li­vuot­ta
niin eh­dok­kail­le kuin ää­nes­tä­jil­le­kin!

Ehdokas Viola Heistonen 2007
Ehdokas Viola Heistonen
2007

+1
viovio
Imatra

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan pitäjä, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu