Elämäni Koulut. Osa 101. Glasnost.

Putinan kylä. Leningradin alue. Vuosi 1960-luvun alku. Sisarukset iloitsevat uudesta talosta.

Glasnost.

Glasnost (venäjäksi гла́сность [ˈglasnəsʲtʲ]) on Mihail Gorbatšovin vuonna 1985 Neuvosto­liitossa käyttöön ottama käsite.

Sana tarkoittaa julkisuutta tai avoimuutta.

Gorbatšovin harjoitta­maan glasnost-poli­tiikkaan täytyy tässä kiinnittää huomiota, koska se oli erittäin tärkeä seikka silloisessa Neuvosto­liitossa!

Glasnost antoi kansa­laisille uusia vapauksia, jotka herättivät eri kansalli­suuksien tasa­valloissa ja jopa pienimmis­säkin etnisissä ryhmissä itsetuntoa. Tämä oli yksi syy Neuvosto­liiton hajoamiseen.

Glasnost-politiikka ei ollut kuitenkaan Gorbatsovin keksimä.

Wikipedia tietää kertoa:

Jo 1850-luvun lopulla Venäjällä imperiumi­kaudella, sanaa “glasnost” käytettiin poliitti­sena terminä, tarkoittaen sensuurin vähentä­mistä lehdistössä … ja myöhemmin myös avoimuutta päätöksen­teossa.

Neuvosto-Venäjän ensimmäinen johtaja V. I. Lenin piti myös julkisuutta demokratian tärkeimpänä merkkinä.

Leninin elämän aikana ja ensim­mäisinä vuosina hänen kuolemansa jälkeen Neuvosto­liitto jatkoi tietä erittäin laajalle julki­suudelle, mutta 1930-luvun puoliväliin mennessä lenini­läinen julkisuus­periaate oli ohitettu…

Avoimmuuspolitiikka

Miltä se tuntui silloin?

Oli vaikea uskoa Neuvosto­liitossa, että tällainen käännös politii­kassa on edes mahdollinen. Vasta sitten, kun alkoi ruohon­juuren tasolla tapahtua jotain konkreet­tista!

Omalla kohdallani usko siihen, että Gorbatsovin glasnost-politiikka on totta, tapahtui syksyllä 1987 jolloin paikka­kunnan aktivistien kautta sain pöydälleni Petros­koissa ilmestyneen Punalippu lehden erikois­numeron, jossa ensimmäistä kertaa kerrottiin avoimesti inkeri­läisten kohtalosta Neuvosto­liitossa.

Tätä lehteä lukiessamme minä ja omaiseni jäimme kokonaan sanatto­maksi ja vanhemmalla suku­polvella tulivat kyynelet silmiin.

Ei ole vaikeata kuvitella mitä moni ajatteli siinä! Ehkä muistot palasivat sinne oman rakkaan Arvilaan Oinaalassa, jonne jäi kotimme ja tulivat mieleen kaikki ne vaellus­vuodet ja kärsimykset, jolloin oli sellainen tunne, ettei minnekään kelpaa vaan aina käskystä vietiin paikasta toiseen mutta ei milloinkaan enää kotiin!

Nyt tiedämme, että Glas­nostista huolimatta Punalipun artikkelin julkaise­minen ei ollut silloin niinkään helppoa!

Toivo Flinkin yksityiskokoelmasta:

… Inkerin numeron aineiston kirjoitta­neet ja keränneet toimittajat kutsuttiin Karjalan kommunisti­sen puolueen alue­komiteaan, missä ensimmäinen sihteeri, Suomessa Neuvosto­liiton suur­lähetti­läänä toiminut Vladimir Stepanov pudisteli päätä ja sanoi, että tällaista ei saa julkaista, vielä.

Älkää välittäkö glas­nostista ja siitä, mitä Moskovassa puhutaan, kyllä se vielä asettuu.

Toimittajat eivät antaneet periksi ja Inkeri-numero ilmestyi kuukauden viiveellä”

Tällä Punalipun lehti­kirjoituk­sella oli iso merkitys Inkerin kansalle, se avasi vainotuille inkerin­suoma­laisille vaikene­misen ja pelon muurit. Muurit, jotka olivat sulkeneet Inkerin kansan suut kymmeniksi vuosiksi.

Lukijan Kirjoitus Karjalan Sanomissa

Sensuuri salli myös lukijoitten kirjoittaa inkeri­läisistä. Ainakin Karjalan Sanomat lehdessä vuodelta 1993 minulla on säilynyt Alina Tirrasen kirjoitus Heistosten suvusta otsikolla “He ovat kadonneet teille tietymättömille!” Alina Tirranen kuuluu sukumme miehensä Tahvana Tirrasen kautta. Hän asui Perestroika aikana Petroskoissa.

Emme tienneet silloin mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta sinä päivänä, kuin luimme Punalippu lehdessä kirjoi­tuksen inkeri­läisistä, tuntui siltä, että mahdolli­suudet kansan elpymiseen avautuivat kymmenien vuosien kärsimysten jälkeen. Nyt alkoi inkerin­suoma­laisten voimakas kansallinen itsetunnon nousu!

Puškinia Ja Glasnostia

Tähän lopuksi sopiikin Glasnostiin liittyvää kansan­perinnettä niiltä ajoilta. Se kertoo, että moni muukaan ei uskonut sitä “glasnostia” todeksi ainakaan pidemmälle ajan­jaksolle ja olivat varovaisia.

A. S. Puškinin runosta ”Chadajeville” (henkilön sukunimi) yksi säkeistö muunnettuna:

Товарищ, знай: пройдёт она,
Так называемая «гласность»,
И вот тогда госбезопасность – КГБ
Припомнит наши имена!

Toveri, tiedä!: se ohi menee,
Niin sanottu “Glasnost”,
Ja sitten valtion turvallisuus – KGB
Varoittaa sanoistamme meille!

Tarina jatkuu…

Klik­kaa­mal­la ku­vaa saat sen nä­ky­viin täy­si­ko­koi­se­na.

Karjala-lehdessä ollut artikkeli. Vuosi 1993.
Karjala-lehdessä ollut artikkeli. Vuosi 1993.
Suku koolla. Vuosi 1950-luku. Pihkovan alue. Igomel.
Su­ku kool­la. Vuo­si 1950-lu­ku. Pih­ko­van a­lu­e. I­go­mel.
Sisarukset. Lyyti, Anni, Sulo ja Hilma-Maria Heistonen.
Si­sa­ruk­set. Lyy­ti, An­ni, Su­lo ja Hil­ma-Ma­ri­a Heis­to­nen.
Tirrasten suku. Vuosi 1960-luvun alkupuolella.
Tir­ras­ten su­ku. Vuo­si 1960-lu­vun al­ku­puo­lel­la.
Lyyti-Täti.
Lyyti-Täti.
Heistosia. Melkein kaikki näkivät glasnostin ja Inkerin kansan elpymisen.
Heis­to­si­a. Mel­kein kaik­ki nä­ki­vät g­las­nos­tin ja In­ke­rin kan­san el­py­mi­sen.
Putinan kylä. Leningradin alue. Vuosi 1960-luvun alku. Sisarukset iloitsevat uudesta talosta.
Pu­ti­nan ky­lä. Le­ning­ra­din a­lu­e. Vuo­si 1960-lu­vun al­ku. Si­sa­ruk­set i­loit­se­vat uu­des­ta ta­los­ta.

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan pitäjä, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu