Elämäni Koulut. Osa 102. Vapaammat Tuulet.
Gorbatsovin avoimuuspolitiikka vaikutti kaikkeen. Se sai eri kansallisryhmät liikkeelle jähmettyneessä Neuvostoliitossa. Vapaampien tuulen puhaltaessa avautuivat myös mahdollisuudet elpymiseen Inkerin kansalle ja nyt alkoikin voimakas kansallisen itsetunnon nousu!
Inkerin Kansan Nousu
Perestroikan aika oli tosi tunnerikas aikakausi elämässäni Neuvostoliitossa ja äkkiä tulevaisuus alkoi tuntua valoisammalta. Ilmapiiri oli hurmaavan ihana. Näin voin sanoa täydellä sydämellä. Mutta toisaalta tuo aika oli pelottavakin. Olimmehan vuosikymmeniä olleet totaalitaarisen järjestelmän vankeja.
Tuntui, että tämä on liiankin hyvää ollakseen totta. Että nyt yhtäkkiä kaikki loksahtaa paikoilleen ja saamme takaisiin kaiken sen, mitä olimme henkisesti menettäneet karkotettuina kotikonnuilta vaeltamaan vuosikymmenniksi.
Pois omalta maalta. Vieraalle maalle.
Että entä jos tämä onkin jotain kaunista unta ja pian herätään pettyneenä!
Pelon vuoksi ja kokemusten opettamana monet inkeriläisten spontaanit pienetkin kokoontumiset tai suomenkielisten laulujen harjoitukset pidettiin ensin hieman salassa yksityisasunnoissa ja vieläpä suljettujen ovien takana. Ehkä se pelko ilmiantajasta oli jossain sisimmässä meillä jokaisella.
Kerran menin tällaiseen hieman salaiseen tapaamiseen, jossa myös harjoiteltiin suomenkielisiä lauluja. Oli kiva yllätys, kun talon ovella jokaiselle kutsutulle toivotettiin “tervetuloa” ja tarjottiin “Leipää ja suola!”
Tämä traditio ilahdutti ja toi hyvän mielen ja tärkeän yhteisöllisyyteen kuuluvan tunteen!
Ehkä harjoittelimme myös inkeriläisten kansallislaulua “Nouse Inkeri”.
Nouse Inkeri – Вставай Ингерманландия
Kirkon Elpyminen
Erittäin tärkeä asia kansannousun kannalta oli Inkerin kirkon elpyminen, erityisesti sille sukupolvelle jonka muistissa oli vielä oma kirkko. Olin kuullut aika usein sota- ja vaellusvuosina koko vanhemman polven suvultani muisteluita kirkkomatkoista ja nimenomaan Lempaalan kirkkoon. Tuntui niin, että nimenomaan tämä kirkko oli suvun ja moneen Oinaalan kyläläisenkin “Oma Kirkko”, mutta siinä kirkossa saivat käydä vain vanhemmat Heistosten sisarukset Aune-Amalia ja Lyyti-täti! Ja tietenkin Isoisä ja Katri-ja Varpu mummot! Sitten kirkko suljettiin ja pappi Aatami Kuortti vangittiin.
Lempaalan kirkko oli kauniilla paikalla järviseudulla. Talvisaikaan sinne kuljettiin jäätä pitkin. Siellä Hilma kävi pyhäkoulua, mutta ei enää rippikoulua, koska kirkko hävitettiin.
Näin kertoo Äitini Sinikka Haapaniemen väitöskirjassa “Kirkko sydämessä” sivulla 169. Rippikoulun hän kävi Toksovan kirkossa.
Minulla sellaisia kirkkomuistoja ei ollut, koska en nuoren ikäni vuoksi ehtinyt käydä kirkossa Oinaalassa päin. Mutta kirkko oli tärkeä ja on edelleen. Se, että kuulin Isämeidän rukouksen ja Jumalan sanaa kaikkina vaellusvuosina yhdessä sukumme kanssa niin isoisältä kuin äidiltä ja tädeiltäni. Joten kirkon elpyminen kosketti minuakin.
Lempaalan kirkossa minua ei kastettu. Silloin se olisi ollut vaarallista. Perestroikan aikana minut on kastettu Kupanitsan kirkossa. Arvo Survo kastoi ja kummina oli Arvo Soittu, pappi hänkin.
Muistan kuinka kastehetkellä isot lumihiutaleet laskeutuivat kirkon sisään hiljaa leijaillen katossa olevan aukon kautta. Kaste toimitettiin ylhäällä parvella. Kupanitsan kirkko oli silloin vielä melkein raunioina ja talkootyöt, joihin itsekin osallistuin, meneillään.
Kotikirkkoni Rakkahin Mun…
LIISA MAKARA
Kotikirkkoni alttarin eteen
minut lapsena kannettiin
siellä pyhässä kasteessa Herran
armoliittohon otettiin.
Oi rakkahin kirkkoni mun…
…
Kotikirkkoni Lempaalan kirkko,
sua enää ei olekaan.
Sinut voisinko unohtaa koskaan –
enhän toki – en milloinkaan!
Oi rakkahin kirkkoni mun.
Ei ihme, että videolla, jossa Inkerin kirkon elvyttämisen päähenkilö, nuori pappimme Arvo Survo, esittää laulua “Omal Maal”, niin salissa monet pyyhkivät kyyneleitä. Siinä tilaisuudessa olivat myös äitini ja tätini Lyyti ja Anni. Anni-täti oli vuonna 1942 viety piiritetystä Leningradista Jakutiaan ja palasi joukkoomme myöhemmin, vasta vuonna 1961.
Video: Arvo Survo laulaa Omal maal
Omal Maal | Inkerinmaa | 2011
Videossa penkkirivillä kolme, ensimmäisenä, turkishattu päässä, istuu Anni-tätini.
Tarina jatkuu…
Klikkaamalla kuvaa saat sen näkyviin täysikokoisena.
Hakemisto
Hakemisto Elämäni Koulut -sarjan kirjoituksiin löytyy tästä linkistä.
Täällä Suomessa perestroikan aika ei juurikaan tuntunut. Eniten kaiketi huolestutti, miten kauppa jatkuu. Se oli perustunut valtioiden väliseen sopimukseen ja oli Suomelle erittäin edullista. Neuvostoliittoon saatiin vietyä paljon tavaraa, joka minnekään muualle ei olisi kelvannut. Pelätty katko ja muutos kaupankäyntiin tulikin, mutta vasta Neuvostojärjestelmän romahduksen seurauksena.
Henkilökohtaisesti en kokenut perestroikaa oikeastaan mitenkään. Asiat etenivät kovin nopeasti. Sen päätöksen tein, että en matkusta Neuvostoliittoon, kun arvelin nopean avautumisen johtavan levottomuuksiin. Niitä ei tullut ja jos tulikin, ei niistä Suomessa kerrottu. Joka tapauksessa nyky-Venäjällä en ole koskaan käynyt.
Sen tajusin, että ennalleen Neuvostoliitto ei voi palata. Hallinto oli niin totaalisesti erkaantunut käytännön tosiasioista, että muutos oli välttämätön. Tulihan se Neuvostoliiton hajoamisena ja osavaltioiden itsenäistymisenä. Venäjällä siirryttiin omalaatuiseen markkinatalouteen, jossa valtiolla on iso rooli ja luja ote.
Oligargeille valtion omaisuuden yksityistäminen tarjosi ennen kokemattomat rikastumisen mahdollisuudet. Käytännössä se oli omaisuuksien uudelleenjakoa. Suurin osa rikastuneista pyrki olemaan hyvissä välissä hallinnon kanssa. Osa pyrki aitoon uudistumiseen ja demokratiaan. Tälle osalle kävi huonosti. Monet vangittiin lahjonnasta syytettyinä. Tekaistuja nuo syytteet pääosin olivat. Demokratiaan pyrkivät henkilöt piti eliminoida. Se olisi ollut hallinnolle liian vaarallista. Tietysti kirjoitan vain oman tuntumani perusteella. Sitä ei tiedä, miten lähellä tai kaukana oikeaa tulkintaa olen.
Ilmoita asiaton viesti
Jäi vastaamatta kun olin seuraavan blogin aiheessa kiinni.
Oikeassa olet kaupankäyntiin suhteessa Neuvostoliiton kanssa ja Neuvostoliiton hajoamisessa…
Nyky-Venäjän tilanneetta minäkin seuraan vain Suomesta päin. Olen jo alkuvaiheessa tehnyt pesäeron Neuvostoliiton ja Venäjänkin kanssa. Olen ainoastaan Suomen kansalainen… Vaikea sanoa missä se oikea tulkinta on!
Kiitos paljon kommentista!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, kiitos Viola ja hyvää kevättä.
Meille suomalaisille moni asia on tullut itsestäänselvyydeksi emme huomaa olla tarpeeksi kiitollisia.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, Elle Marketta!
Kiva kun piipahtelet sivulleni! Oikein hyvää kevättä Sinullekin! 🙂
Ilmoita asiaton viesti