Elämäni Koulut. Osa 106. Kirja.

Iloisia ilmeitä! – Kirja edistyy.

Olen kirjoit­tanut nyt jo yli vuoden blogisarjaa Elämäni Koulut. Ensimmäisen osan julkaisin täällä Puheen­vuorossa helmikuussa 2019.

Aihe oli tuttu jo ennen tätä sarjaa lukuisien blogien kautta, joissa kerroin Inkeristä, Inkerin­maasta, Inkerin­suoma­laisista ja omista kokemuk­sistani inkerin­suoma­laisena olemisesta niin Neuvosto­liitossa kuin täällä Suomes­sakin.

Mistä alkoi “Elämäni Koulut” -sarja?

9. marraskuuta 2018 minun otti yhteyttä SKS projektin “Inkeri ja inkeriläisyys – muistot talteen, arkistot haltuun” -projektin koordi­naattori Maiju Putkonen.

Maiju, Viola ja Lea
Maiju, Viola ja Lea

Sitten marraskuun loppu­puolella, 22. päivä, tulivat Maiju ja toimittaja Lea Pakkanen haastat­telemaan minua. Olin yhteen­otosta ja vieläpä haastat­telusta, kovin yllättynyt ja iloinen: että vihdoinkin Suomessa kiinnittävät näinkin avoimesti huomiota inkerin­suoma­laisiin paluu­muutta­jiin!

Muutaman tunnin haastat­telun aikana mielessäni kuljin niitä elämäni polkuja joita olen tallannut kaikkina näinä vuosina aina siitä hetkestä, kun karkotus vuonna 1941 vei minut synnyin­kodistani Oinaalan kylän Arvilan talosta vanhempieni ja koko Heistosen sukukunnan mukana niitä tunte­mattomia outoja teitä, jotka johdattivat meitä – “Mutta kotiin ei milloinkaan …”

Vie kohtalo meitä
outoja teitä
kotiin ei milloinkaan

Ymmärsin siinä haastat­telussa, että muutama tunti ei alkuunkaan riitä siihen, että pystyisin kertomaan oman ja koko sukuni tarinan. Tämän haastat­telun jälkeen – ja sen ansiosta! – alkoi kypsyä ajatus kirjoittaa blogeja elämästäni Neuvosto­liitossa.

Aluksi tarkoi­tukseni oli kertoa vain koulunkäynnit, tai ainakin ne, jotka ovat jääneet muistiini useina koulun vaihtoina jo alaluokilta alkaen.

Kun työuranikin oli opettajana toimiminen eri insti­tuuteissa, oli luontevaa antaa ensimmäisen kirjoi­tuksen nimeksi “Elämäni Koulut”.

Ensimmäisen blogin julkaisin 8.2.2019 Puheen­vuorossa.

Смена Фотоаппарат 1953 -- 1962

Mutta muistot niiltä ajoilta alkoivat viedä mukanaan ja kirjoitin sitten toisenkin blogin, ja kolmannen… Lopulta niitä kertyi yli sata. Kirjoitta­miseen meni aikaa enemmän kuin vuosi.

Erityisen hyvänä muistin apuna ovat valokuvat. Niitä olin ottanut innokkaasti vuonna 1953 palkinnoksi saamallani Smena-kameralla.

Aika Rientää.

Jotenkin mielessäni tuntuu siltä, että tämä haastattelu Maiju Putkosen ja Lea Pakkasen kanssa tapahtui … tuossa muutama kuukausi sitten, tai ainakin vuosi, mutta kun katson kalenteria niin sehän olikin jo marras­kuussa 2018!

Niinpä olen kulkenut siitä asti ajatuksissa näitä elämäni polkuja, niitä tapahtumia, jotka ovat jääneet mieleen elämän varrelta.

Kun blogien sarja nyt valmistui, olikin aika kokeilla seuraavaa askelta: koota blogi­kirjoi­tukset kirjan muotoon.

Kirja

Jo alun alkaen kaikki blogi­kirjoituk­seni tehtiin markdown formaattiin. Se on yksin­kertaista tekstiä ilman mitään “forma­tointeja”. Vain pari koodia pitää osata: otsikon tekeminen ja sisennetyt lainaukset. Näillä saa jo aikaiseksi ulko­asultaan kauniita blogi­kirjoituk­sia. Vielä kun kursiivin ja boldauksen opettelee, niin á vot! Sitten tulee tekstin linkittäminen ja kuvat ja …

Mutta näillä pärjää jo hyvin.

Avukseni sain tuttavan, sellaisen gurun, tietokoneen osaajan, mutta hänelläkään ei ole ollut tähän asti kokemusta kirjan tekemisessä. No, ryhdyimme yhdessä kypsyttämään ajatusta ja etsimään helpompaa ja nopeampaa vaihtoehtoa kuin paperikirja.

Kun tekstien originaalit ovat yhdessä ja samassa formaatissa, minulla markdown-tiedostoina, niin seuraava vaihe kirjan tekemisessä oli kirjoi­tusten järjes­teleminen ryhmiin. Näistä ryhmistä sitten tulee kirjan luvut.

Lopullisen kirjan sitten tekee “skripti”. Yhdellä klikkauk­sella! Tämä on kätevää kun pdf-tiedostosta voi välillä tarkastella loppu­tulosta ja sitten taas muokata tekstejä ja lukuja.

Niin. Se on kuulemma pandoc-niminen ohjelma, joka tekee tuon kirjan.

Sähköinen versio kirjoituk­sistani on jo siinä vaiheessa, että voimme teille, Arvoisat Blogini Lukijat, antaa linkin tämän hetkiseen versioon kirjasta. Kehitystyö jatkuu edelleen ja kirjaa saa kommentoida.

Kirjan viimeisimmät versiot löytyvät tämän linkin takaa.

Tuolla Google Drivessa ei saa hakemistoa näkymään, mutta omalla koneella Adobe Readerin vasemmassa reunassa on hakemisto­valikko.

Tässä suorat lataus­linkit:

Taas yksi vaihe takana tiellä Elämäni Kirjan tekemisessä. Olen tyytyväinen voidessani esittää PDF version luetta­vaksenne!

Olkaapa hyvä, jos kiinnostaa!
Пожалуйста, если интересует!

Työ kirjan tekemisessä jatkuu…

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan pitäjä, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu