Elämäni Koulut. Osa 106. Kirja.

Olen kirjoittanut nyt jo yli vuoden blogisarjaa Elämäni Koulut. Ensimmäisen osan julkaisin täällä Puheenvuorossa helmikuussa 2019.
Aihe oli tuttu jo ennen tätä sarjaa lukuisien blogien kautta, joissa kerroin Inkeristä, Inkerinmaasta, Inkerinsuomalaisista ja omista kokemuksistani inkerinsuomalaisena olemisesta niin Neuvostoliitossa kuin täällä Suomessakin.
Mistä alkoi “Elämäni Koulut” -sarja?
9. marraskuuta 2018 minun otti yhteyttä SKS projektin “Inkeri ja inkeriläisyys – muistot talteen, arkistot haltuun” -projektin koordinaattori Maiju Putkonen.

Sitten marraskuun loppupuolella, 22. päivä, tulivat Maiju ja toimittaja Lea Pakkanen haastattelemaan minua. Olin yhteenotosta ja vieläpä haastattelusta, kovin yllättynyt ja iloinen: että vihdoinkin Suomessa kiinnittävät näinkin avoimesti huomiota inkerinsuomalaisiin paluumuuttajiin!
Muutaman tunnin haastattelun aikana mielessäni kuljin niitä elämäni polkuja joita olen tallannut kaikkina näinä vuosina aina siitä hetkestä, kun karkotus vuonna 1941 vei minut synnyinkodistani Oinaalan kylän Arvilan talosta vanhempieni ja koko Heistosen sukukunnan mukana niitä tuntemattomia outoja teitä, jotka johdattivat meitä – “Mutta kotiin ei milloinkaan …”
Ymmärsin siinä haastattelussa, että muutama tunti ei alkuunkaan riitä siihen, että pystyisin kertomaan oman ja koko sukuni tarinan. Tämän haastattelun jälkeen – ja sen ansiosta! – alkoi kypsyä ajatus kirjoittaa blogeja elämästäni Neuvostoliitossa.
Aluksi tarkoitukseni oli kertoa vain koulunkäynnit, tai ainakin ne, jotka ovat jääneet muistiini useina koulun vaihtoina jo alaluokilta alkaen.
Kun työuranikin oli opettajana toimiminen eri instituuteissa, oli luontevaa antaa ensimmäisen kirjoituksen nimeksi “Elämäni Koulut”.
Ensimmäisen blogin julkaisin 8.2.2019 Puheenvuorossa.
Mutta muistot niiltä ajoilta alkoivat viedä mukanaan ja kirjoitin sitten toisenkin blogin, ja kolmannen… Lopulta niitä kertyi yli sata. Kirjoittamiseen meni aikaa enemmän kuin vuosi.
Erityisen hyvänä muistin apuna ovat valokuvat. Niitä olin ottanut innokkaasti vuonna 1953 palkinnoksi saamallani Smena-kameralla.
Aika Rientää.
Jotenkin mielessäni tuntuu siltä, että tämä haastattelu Maiju Putkosen ja Lea Pakkasen kanssa tapahtui … tuossa muutama kuukausi sitten, tai ainakin vuosi, mutta kun katson kalenteria niin sehän olikin jo marraskuussa 2018!
Niinpä olen kulkenut siitä asti ajatuksissa näitä elämäni polkuja, niitä tapahtumia, jotka ovat jääneet mieleen elämän varrelta.
Kun blogien sarja nyt valmistui, olikin aika kokeilla seuraavaa askelta: koota blogikirjoitukset kirjan muotoon.
Kirja
Jo alun alkaen kaikki blogikirjoitukseni tehtiin markdown formaattiin. Se on yksinkertaista tekstiä ilman mitään “formatointeja”. Vain pari koodia pitää osata: otsikon tekeminen ja sisennetyt lainaukset. Näillä saa jo aikaiseksi ulkoasultaan kauniita blogikirjoituksia. Vielä kun kursiivin ja boldauksen opettelee, niin á vot! Sitten tulee tekstin linkittäminen ja kuvat ja …
Mutta näillä pärjää jo hyvin.
Avukseni sain tuttavan, sellaisen gurun, tietokoneen osaajan, mutta hänelläkään ei ole ollut tähän asti kokemusta kirjan tekemisessä. No, ryhdyimme yhdessä kypsyttämään ajatusta ja etsimään helpompaa ja nopeampaa vaihtoehtoa kuin paperikirja.
Kun tekstien originaalit ovat yhdessä ja samassa formaatissa, minulla markdown-tiedostoina, niin seuraava vaihe kirjan tekemisessä oli kirjoitusten järjesteleminen ryhmiin. Näistä ryhmistä sitten tulee kirjan luvut.
Lopullisen kirjan sitten tekee “skripti”. Yhdellä klikkauksella! Tämä on kätevää kun pdf-tiedostosta voi välillä tarkastella lopputulosta ja sitten taas muokata tekstejä ja lukuja.
Niin. Se on kuulemma pandoc-niminen ohjelma, joka tekee tuon kirjan.
Sähköinen versio kirjoituksistani on jo siinä vaiheessa, että voimme teille, Arvoisat Blogini Lukijat, antaa linkin tämän hetkiseen versioon kirjasta. Kehitystyö jatkuu edelleen ja kirjaa saa kommentoida.
Kirjan viimeisimmät versiot löytyvät tämän linkin takaa.
Tuolla Google Drivessa ei saa hakemistoa näkymään, mutta omalla koneella Adobe Readerin vasemmassa reunassa on hakemistovalikko.
Tässä suorat latauslinkit:
- Elämäni Koulut PDF A5 (kirjakoko)
- Elämäni Koulut PDF A4
Taas yksi vaihe takana tiellä Elämäni Kirjan tekemisessä. Olen tyytyväinen voidessani esittää PDF version luettavaksenne!
Olkaapa hyvä, jos kiinnostaa!
Пожалуйста, если интересует!
Työ kirjan tekemisessä jatkuu…
Hakemisto
Hakemisto Elämäni Koulut -sarjan kirjoituksiin löytyy tästä linkistä.
”Työ kirjan tekemisessä jatkuu…”
Sinnikkyyttä ja jaksamista työssä.
Aineistoa on varmasti todella paljon.
Ilmoita asiaton viesti
Aineistoa kyllä olisi ja jaksamista tarvitaan..ja erityisesti näinä aikoina!
Pysykäämme terveenä!
Kiitos kannustavasta kommentista!
Ilmoita asiaton viesti
Hei, paperikirja ”Elämäni Koulut” on tehty!
Kiitos kannustuksesta!
https://www.bod.fi/kirjakauppa/elaemaeni-koulut-viola-heistonen-9789528024538
Oikein mukavaa Kukkivaa Juhannusta!
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä paperinen kirja olisi paikallaan noista muisteloistasi.
En saa minkäänlaista tuntumaa e-kirjan lukemiseen. En lukulaitteella tai tietokoneelta.
Mutta koko ”Elämäni koulut”-blogisarjan olen kyllä lukenut. Mielenkiintoista tekstiä oli!
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän se paperinen kirja olisi parasta, mutta hyvä, että tässä vaiheessa sain valmiiksi e-kirjan… Kiva kun koko blogisarja kiinnosti!
Katsotaan nyt miten tässä etenemme? Ei sekään ajatus ole vielä hylätty!
Kiitos paljon kommentista! Mukavia kevätpäiviä!
Pysykäämme terveenä!
Ilmoita asiaton viesti
Hei, vihdoinkin paperikirja ”Elämäni Koulut” on tehty! Iloitsen kovasti!
Kiitos kannustuksesta!
https://www.bod.fi/kirjakauppa/elaemaeni-koulut-viola-heistonen-9789528024538
Oikein mukavaa Kukkivaa Juhannusta! 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Sähköpostiini sain tällaisen kommentin:
[Hei Viola,onnittelut! Suurin ponnistus takana, nyt vain stilisointia ja ryhmittelyä kaikessa rauhassa. Tätä kirjaa on nyt hyvä jakaa eri tahoille, miten Venäjällä onko sinulla sukulaisten yhteystietoja ja osaavatko enää suomea. Voisiko lopussa olla vielä lisää kuvia, kun nyt moni mukava kuva jäi pois.]
Vastaukseni kommenttiin:
– Vaatihan se minulta tietenkin ponnistusta ja ensiksi kirjoittaa ne yli sata blogia, mutta muistelmat veivät aina eteenpäin joten en ehtinyt ajatella, että ”ponnistelen”. Nyt tuntuukin, että isourakka, ainakin puoliksi, on tehty ja iloitsen siitä, että kaikki tämä on meidän koko sukumme kunniaksi ja muistoksi. On aikomus jatkaa vielä paperikirjan tekemistä ja ehkä yrittää käyttää enemmän kuviakin..!
Kiitos paljon kommentista ja neuvoista.
Mukavia kevätpäiviä!
Ilmoita asiaton viesti
Hei, vihdoinkin paperikirja ”Elämäni Koulut” on tehty!
Kiitos kannustuksesta! Iloitsen kovasti!
https://www.bod.fi/kirjakauppa/elaemaeni-koulut-viola-heistonen-9789528024538
Oikein mukavaa Kukkivaa Juhannusta!
Ilmoita asiaton viesti