Elämäni Koulut. Osa 58. Tennisottelu.

1960-luku. Minsk.

Ensikohtaaminen Suomen-suomalaisten Kanssa

Eräänä päivänä minuun ottivat yhteyttä ja pyysivät auttamaan tulkkauksessa. Kysyivät osaanko suomea ja tulivat hakemaan avuksi. Tennisjoukkue Suomesta oli tullut kilpailemaan Minskiin ja yksi urheilijoista oli joutunut sairaalaan huonon voinnin ja oksentelun takia. Jostain syystä heillä ei ollut sillä hetkellä tulkkia!

Tämä yhteydenotto oli yllätys ja elämäni ensimmäinen tulkkaustehtävä ikinä. Käänsin lääkärin kysymykset potilaalle ja potilaan vastaukset voinnista lääkärille ja tietenkin Inkerin murteella. No, joka tapauksessa selvisin tehtävästä. Silloin oli tosi kuuma päivä ja potilaan kertomuksen mukaan hän oli juonut jotain jossain automatti pisteessä ja siitä sitten alkoi huono vointi.

Tennisjoukkueen edustaja kutsui minut katsomaan ottelua. — Minä menin.

Tennisottelu

Määrättynä aikana tulin tenniskentälle. Mitään pääsylippua minulla ei ollut. Kävelin vain sisälle ja suuntasin kulkuni kohti suomalaisten pelaaja-aitiota.

Olin jo astumassa pelaajien aitioon, kun portilla seisova valvoja pysäytti minut: ”Нельзя. Ваш пропуск!” — Onko pääsylupa?, hän kysyi ja esti pääsyni pelaaja-aitioon.

Silloin Suomen joukkueen virallinen edustaja tuli paikalle ja kertoi, että he ovat kutsuneet minut ja eivät vastusta minun olemistani pelaaja-aition sisäpuolella.

Pääsin sisään ja kävin istumaan suomalaisten aitioon yhdelle aivan matalalle penkille ja sinne puolelle, jossa suomalaisetkin olivat.

Minua jännitti kovasti. Ei suinkaan ottelun kulku vaan se, että olin ulkomaalaisten seurassa julkisella paikalla. — Ja tässä ottelussa vieläpä Valko-Venäjän joukkueen ”vastustajan” aitiossa!

Tämä ei ollut Neuvostoliitossa ainakaan kovin tavallista, että turvamiehet päästivät minut niinkin lähelle ulkomaalaisia. Mutta oli tosi helppo huomata, että olin jatkuvan tarkkailun kohteena. Sieltä pelaaja-aition verkkoaidan takaa KGB:n miehet kuvasivat minua monesta eri suunnasta.

Se ei ole jäänyt mieleeni, oliko kyseessä kilpailu vaiko vasta harjoitukset.

Opaskurssi

Siinä lyhyessä kontaktissa suomalaisten kanssa tuli selville, että ryhmän ohjelmassa on tutustuminen kaupunkiin ja he ystävällisesti pyysivät minua mukaan kiertoajelulle. No, niin pitkälle en kuitenkaan uskaltanut lähteä, mutta tämä ehdotus synnytti minussa kipinän kouluttautua itsekin oppaaksi ja kehittää suomen kielen osaamista. Kun vielä Minskin kaupunkikin on niin komea ja nyt sain vielä selville, että suomalaiset, ihan Suomesta asti!, käyvät täällä Minskissä turistimatkoilla.

Ja aivan kuin joku kohtalon tähti olisi ollut mukavasti ylläni, niin sattumalta huomasin pian sanomalehdessä ilmoituksen oppaan koulutuskurssista! Tartuin heti asiaan! En edes ajatellut, että olin asunut Minskissä vasta vajaat 10 vuotta ja että en tiennyt kaupungista juuri mitään, vieläpä vähemmän koko Valko-Venäjästä!

No, päätös sisimmässäni oli tehty, joten ei sitä ajatusta tarvinnut jäädä miettimään. Ryhdyin toimeen ja ilmoittauduin oppaan kurssille.

Tarina jatkuu…

Viola Heistonen Minsk
– Viola Heistonen.
– Minsk 1960-luku.
Rivitalo Minskissa Täällä asuimme
– Rivitalo Minskissä.
– Täällä asuimme.
Kadulla olevia juoma-automaatteja
– Nettikuva.
– Kadulla olevia juoma-automaatteja.
Vettä myytiin myös kaupan tiskiltä
Nettikuva.
– – Mehua myytiin myös kaupan tiskiltä.
– Kaikki joivat samasta lasista.
Lapsia rivitalon pihalla.
– Lapsia rivitalon pihalla.
– Koira.
Tavallinen tallaaja Minskissä 1960-luvulla
– Nettikuva.
– Tavallinen tallaaja Minskissä 1960-luvulla
Minksin pääkatu 1960-luvulla
– Nettikuva.
– Minskin pääkatu 1960-luvulla.

Kuvien Selityksiä

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu