Elämäni Koulut. Osa 59. Oppaaksi.

Viola ja Tyttö Minsk 1965

1960-luku. Minsk.

No, päätös sisimmässäni oli tehty, joten ei sitä ajatusta tarvinnut jäädä miettimään. Ryhdyin toimeen ja ilmoittauduin oppaan kurssille.

Haastattelu

Lähdin ilmoittautumaan kurssille ilmoituksessa sanottuna päivänä. Yllätyksekseni sainkin tietää, että tämä oli vasta haastattelu, jonka perusteella valitaan kurssille otettavat henkilöt. Pyrkijöitä oli odotushuoneessa aika paljon ja huhu liikkui, etteivät kaikki pääse ainakaan täällä kertaa.

Meille ilmoitettiin, että haastattelijoiden eteen mennään erääseen huoneeseen yksi kerrallaan! Alkoi jännittää, että mihin olen oikein pyrkimässä Jonotimme siinä ja monet jo kävivät sisällä, mutta poistuessaan eivät mitään kertoneet.

Alkoi jännittää jo kovasti, että minne oikein olen pyrkimässä, ja kannattaako edes mennä sisään. Muut hakijat sentään olivat ”paljasjalkaisia Minskiläisiä”. Syntyneet Minskissä, käyneet koulunsa Minskissä, eläneet Minskissä ja tunsivat kaupungin historian ”kuin omat taskunsa”.

Tuntui, että pian jänistän, mutta sisimmästäni kuului käsky: sen kun astut tuonne!

Ja niin tuli minun vuoroni. Haastatteluryhmä, ainakin 5 – 6 henkilöä, olivat pitkän pöydän takana ja tuijottivat minua. Kukaan ei hymyillyt.

Tervehdin ja esitäytyin rohkeasti ja katsoin suoraan silmiin keskimmäisenä istuvaa haastattelijaa. Taisin luulla, että juuri hän on se pääpäättäjä. Jotain kysymyksiäkin hän varmasti esitti minulle, mutta en muista. Sitten hän jotain kuiskaili vieressä istuvalle ja yhtäkkiä alkoi leveästi hymyillä minulle. Hämmästyin ja aloin katsella omaa vaatetustani, että oliko minussa jotain outoa ja tein jopa askelen taakse päin lähteäkseni huoneesta.

Valinta

Sitten kuulin yllätyksekseni, että ehdottomasti teidät otetaan kurssille, koska näin hyvää venäjän kieltä puhuvia oppaita on vähän. Minun puhekieleni oli ”puhdasta venäjää”. Siinä ei ollut valkovenäjän kielen murresanoja tai aksenttia. Plussaksi laskettiin myös se, että osasin suomea, ”täällähän käy suomalaisia turisteja”, sanoi haastattelija.

Suurin osa opastettavista ryhmistä tuli Neuvostoliiton eri tasavalloista ja tällöin opastuksen kieli oli luonnollisesti venäjä.

Varmaankin valintaan vaikutti myös koulutus, työpaikka ja virka. Nyt olin Yliopistossa vanhemman opettajan virassa.

Joten kävi kuin kävikin. Minut hyväksyttiin oppaan koulutukseen!

Tarina jatkuu…

Hilma Heistonen Tselyskintsev puistossa
– Hilma-Maria Heistonen.
– Tselyskintsev puistossa.
– Minsk.
– Vuosi 1967.
Hilma Heistonen Uimahallin edessä.
– Hilma-Maria Heistonen.
– Uimahallin edessä.
– Vuosi 1967.
– Minsk.
Lapset puistossa Minsk 1966.
– Lapset puistossa
– Minsk.
– Vuosi 1966.
Viola Heistonen. Minsk. 1968.
– Viola Heistonen.
– Minsk.
– Vuosi 1968.
Svislots-joki. Minsk.
– Svislots-joki.
– Minsk.
Minsk. Sirkus.
– Minsk.
– Sirkus.
– Vuosi 1960-luku.

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu