Elämäni Koulut. Osa 61. Ekaluokalle Kouluun.
Vuosi 1968. Tyttäreni on nyt kouluiässä.
Arkisissa puuhissa aika riensi huomaamatta. Tuli kaksi hienoa juttua eteen. Olimme jonottaneet jo muutama vuosi asuntoa Minskissä ja nyt saimme sen. Siinä samalla tyttäreni oli kasvanut kouluikään ja hänen haaveensa päästä kouluun toteutui. Asunto oli lähellä keskustaa ja koulukin vain lyhyen kävelymatkan takana.
Koulu numero 1
Sattui kivasti taas, että talo, josta saimme asuntomme oli alueella, joka kuului Tiedeakatemian alueeseen. Siellä ehkä suurempi osa asukkaista kuului akateemiseen piiriin, joten lapsilla oli etuoikeus päästä hieman niin kuin eliittikouluun: Yläasteinen koulu Numero yksi (Минская средняя школа номер 1).
Ensimmäisellä ilmoituskerralla meille kyllä ehdottivat mennä ilmoittautumaan toiseen kouluun, jonne oli paljon pidempi matka, koska olimme vasta muuttaneita alueelle ja tähän kouluun oli tungosta sen nauttiman auktoriteetin takia. Monet yrittivät päästä siihen kaupungin muilta alueilta. No, emme tietenkään suostuneet menemään muualle ja pääsimmekin ilman suurempia vaikeuksia juuri tähän kouluun.
Valmistautuminen kouluun
Kouluun piti valmistautua kunnolla ja se jännitti kovasti. Piti kiertää kauppoja ja etsiä sopiva koulupuku ja koululaukku. Laukun piti olla olka-koululaukku (не портфель а школьный ранец).
Niinä aikoina ei tullut mieleenkään, että kouluun mentäisiin selkärepun kanssa.
Sitten pääsimme tutustumaan opettajaan ja luokkahuoneeseen jo ennen koulun alkamista. Meille annettiin tarkat tiedot siitä, millaisessa järjestyksessä tapahtuu ekaluokkalaisille järjestettävä niin sanottu Ensimmäinen Koulunkello-juhla (Первый Школьный Звонок). Se tuli selväksi koulun ensimmäisenä alkamispäivänä miksi ekaluokkalaisten vanhempiakin valmisteltiin. Koulu oli iso ja opiskelijoita paljon. Piti olla kaikki hyvin järjestetty, että ekaluokkalaiset pääsisivät sopeutumaan joukkoon.
1. Syyskuuta 1968.
Vaikkakin koululle oli lyhyt kävelymatka, niin lähdimme ajoissa kouluun. Tyttäreni oli innostunut kovasti. Kukkakimppu piti olla mukana. Koulun pihalla oli jo odottamassa lapsia vanhempineen ja tuntui, että he olivat kaikki — no — ekaluokkalaisia.
Kun lapsia ja vanhempia alkoi tulla aina enemmän, niin opettajat keräsivät omat luokkansa kokoon. Ekaluokkalaisia oli paljon, paljon enemmän kuin vain yksi luokka. Lopulta kaikki koulun oppilaat olivat kerääntyneet pihalle ja ryhmittyneet oman opettajansa mukaisiin ryhmiin.
Kymppiluokkalaiset
Ekaluokkalaisille kouluvuosi tässä koulussa oli ensimmäinen, kymppiluokkalasille viimeinen. Niinpä oli järjestetty siten, että kymppiluokkalaiset pojat tulivat koulun ovesta juhlapuvussa yksi kerrallaan kutsumaan yhden ekaluokkalaisen tytön kouluun ja saattoivat hänet sisälle. Tyttärenikin odotteli kovasti sitä hetkeä. Jokaiselle tytölle ei riittänyt saattajaa.
Todennäköisesti tiesimme etukäteen, että juuri tyttäreni tullaan hakemaan. Ainakin hän kuvassa kurkistelee siihen malliin, että missä se saattaja tulee. Se oli tosi hienoa kun kymppiluokkalaiset tulivat koulun ovesta vuoron perää ja kutsuivat niin kuin tansseihin kutsutaan näitä ekaluokkalaisia pikkutyttöjä ja saattoivat heidät ensimmäisinä koulun ovesta sisään.
Voi olla, että tyttäreni oli käynyt etukäteen harjoittelemassa tätä ensimmäisen koulupäivän ohjelmaa. En muista. Ohjelma luultavasti esitettiin valikoidulle yleisölle koulun pienessä voimistelusalissa.
Tämän jälkeen loput ekaluokkalaiset oman opettajansa johdolla menivät sisälle kouluun. Sain opettajalta luvan käydä luokassa kuvaamassa, joten pari kuvaa on säilynyt siitäkin.
Lukuvuoden avajaisissa oli myös koulun ”virallinen kuvaaja” ja opettaja sanoi, että nämä kuvat sitten laitetaan koulun museoon, joten sieltäkin varmaan löytyy kuvia tuosta samaisesta avajaispäivästä.
Käynti Luokassa
Ensin oppilaat menivät luokassa istumaan minne sattui. Sitten opettaja alkoi järjestellä paikkoja niin, että kaikki pienikokoiset lapset tulivat etupulpetteihin ja pidemmät takariville asti. Huomasin, että siinä tuli jo hieman hässäkkää, kun pitkä tyttö oli istuutunut etupulpetin taakse ja hänen piti antaa paikkansa, kuinkapa sattuikaan, tyttärelleni. Yhdestä kuvasta näkyy kuinka hän on pettynyt.
Tässä vielä netistä löytämääni videota vuodelta 1975, kymmenisen vuotta myöhemmin, mutta koulu on sama ja seremonia lienee myös saman perinteen mukainen.
Miten esiintyivät ne ekaluokkalaiset pienet tytöt, joita kymppiluokkalaiset pojat taluttivat sisään ensimmäisenä koulupäivänä silloin vuonna 1968, niin kuin tytärtänikin, näkyy vanhassa videopätkässä vuodelta 1975.
Eli he esiintyivät koulun johtokunnan ja todennäköisesti korkeimman opetusjohtokunnan ja kommunistien komitean edustajien edessä.
p.s. Kiva löytö tuo video, jossa kerrotaan saman koulun numero yksi 120-vuoden historiasta.
No niin näitten lasten elämän koulut Minskissä alkoivat silloin!
Tarina jatkuu…
Video
– Vuosi 1975.
– Nettivideo
– Koulu numero yksi, Minsk.
– Putina. (Будино)
– Vuosi1967.
– Vuosi 1968.
– Koulun pihalla.
– Oppilaat alkavat kokoontua paikalle.
– Vuosi 1968.
– Edellisenä perjantaina kävimme tutustumassa omaan luokkaan.
– Vuosi 1968.
– Edellisenä perjantaina kävimme tutustumassa omaan kouluun.
– Kuvassa näkyvä selkäreppu oli juuri tulossa muotiin.
– Reppu piti olla ekaluokkalaisille.
– Vanha salkkumalli ei enää kelvannut.
– Opettaja vasemmassa reunassa.
– Taustalla eturivissä ekaluokkalaiset.
– Muut oikealla, kuvan ulkopuolella.
– Vuosi 1968.
– Koulun pihalla odottamassa vuoroa.
– Vuosi 1968.
– Koulu on jo alkanut.
– Vuosi 1968.
– Kymppiluokan kavaljeerit hakevat ekaluokkalaiset kouluun.
– Vuosi 1968.
– Koulun alkua odotellessa.
– Vuosi 1967.
– Uudessa kerrostaloasunnossa oli lokoisat oltavat.
– Viola Heistonen.
– Tyttö.
Hakemisto
Hakemisto Elämäni Koulut -sarjan kirjoituksiin löytyy tästä linkistä.
Kiitos kaikille sivun vierailijoille, blogin lukijoille, suosittelijoille ja Fb-sivullani tykkääjille! Mukavaa viikonvaihdetta!
Ilmoita asiaton viesti