Elämäni Koulut. Osa 65. Oppaana Minskissä.

Kaupungin Portti

Turistiryhmien vastaanotto tapahtui Minskin rautatieaseman aukiolla, jonne turistit saapuivat. Se aukio oli jo silloin tosi komea. Kaksi korkeaa rakennusta muodostavat juhlallisen portin kaupunkiin. Se on hyvin vaikuttava näkymä.

Lyhyen alkutekstin kaupungin kiertoajeluun olin opetellut tietenkin ulkoa ja se sujui kyllä mukavasti. Taidanpa muistaa vieläkin suurin piirtein sen! Tämä ympäristön näkymä ja minun vilpitön ylistys tätä kaupunkia kohtaan — ja todellakin tykkäsin Minskistä — ja samalla tavalla koko Neuvosto-Valko-Venäjästä, antoivat aina hyvän alun kiertoajelulle kaupungissa tai kaupungin ulkopuolella oleviin nähtävyyksiin.

Alku jännitti

Tunsin itseni tosi tärkeäksi ihmiseksi ja olin ylpeä siitä, että olin kelvollinen tähän tehtävään. Niin, ja minuun luotettiin ja minun uskottiin pärjäävään.

Jännitti tietenkin kovasti ensimmäiset turistiryhmien kohtaamiset, mutta jännitys hävisi, kun astuin ryhmän eteen, olihan minulla jo yli kymmenen vuotta kokemusta opettajan työstä.

Tietenkin jännitti se, että tietoni kaupungista ja koko Valko-Venäjästä oli, voin kyllä sanoa, vielä aika huteralla pohjalla.

Liian lyhyt oli ollut aika perehtyä kaikkeen kunnolla. Vaikkakin olin paljon lukenut ja lyhyet tekstit olivat valmiina kaikkiin kohteisiin, niin käytännössä tarvittiin taustatietoja, joita kyllä oli paikallisilla oppailla, mutta minulla ei ollut. Kyllä se siitä sitten alkoi tasaantua pienien kommelluksien jälkeen, jotka yleensä johtuivat turistien kysymyksistä, sillä aina joukossa oli jonkin erityisalan tuntija, joka tietenkin halusi tietää kaiken mahdollisen omasta aihepiiristään.

Tykkäsin kovasti tästä uudesta harrastuksesta. Alkuvaiheessa minua kutsuttiin opastuksille vain silloin-tällöin ja iloitsin aina tästä mahdollisuudesta ja valmistauduin innoissani tehtävään. Olihan niitä pieniä epäonnistumisiakin, joista piti ottaa opiksi. Ja niin teinkin!

Filharmonian urut

Innostuneesti kerroin Minskin Filharmoniasta, joka oli vasta avattu ja jonne oli rakennettu erittäin korkealuokkaiset urut, jonka tyyppiset olivat silloin vain kahdessa muussa Neuvostoliiton kaupungissa eli Moskovassa ja Riiassa.

Kerran eräs turisti yllättäen keskeytti ja kysyi montako äänikertaa on tämän Filharmonian uruissa? En edes tiennyt mitä äänikerta tarkoittaa! Kieli jäi keskellä suuta ja anteeksi pyydellen vastasin, etten tiedä ja lupasin ottaa selvää.

Kysyjä oli pettynyt, mutta kiertoajelu jatkui ja päälle päin niin kuin ei olisi mitään katastrofaalista tapahtunutkaan, mutta minulle jäi pitkäksi aikaa sellainen tyytymätön tunne itseeni. Silloin tuntui niin kuin minun pitäisi tietää vastaus kaikkiin kysymyksiin, mutta eihän se niin ole, sen ymmärsin vasta myöhemmin. Tämä kuitenkin iski hieman ylpeyteeni ja oli hyvä oppitunti aloittelijalle.

Upseerien Talo

Tämä oli hieman hauska tapahtuma. Kerran kiertoajelulla, kun ryhmä oli nousemassa bussiin ja minä viimeisenä jonossa, niin eräs ryhmän mieshenkilö veti minut hieman syrjään ja sanoi, että hän on ensimmäistä kertaa Minskissä, niin tietääkö opas onko Minskissä yökerhoja! Minä hieman hämmästyin, ja vastasin ettei ole. Ja näin uskoin itsekin. Sitten hän sanoi hiljaa minulle, niin kuin ”luotettavasti”, että sellainen on Upseerien talon (Дом офицеров) kellarissa, että onko se reitin varrella. Kyllä se oli, mutta siinä ei ole meillä pysähdystä. Hän pyysi päästä pois Upseerien talon luona ja lisäsi, että lähtee sinne viettämään iltaa! Minä sitten pysäytin bussin ja päästin tämän turistin ulos Upseerien talon edessä.

Tuo tapa kertoa kerhon olemassaolosta ”luotettavasti kahdenkesken” taisi olla pieni varovainen vihje oppaalle, että tulisin sinne hänen seuralaiseksi illanviettoon?

Muuten, tästä, että kaupungissa ylipäätään on olemassa yökerho, en puhunut koskaan kenellekään Minskissä enkä missään muuallakaan. Tämä oli tavallaan salainen tieto, jonka tuo turisti jostain syystä halusi kertoa oppaalle. Tällaisista asioista ei tavalliselle kansalle kerrottu ja tiedon levittämisestä olisi saattanut seurata rangaistus.

Tämä nyt pulpahti mieleeni näitä vanhoja muistellessa.

Tarina jatkuu…