Elämäni Koulut. Osa 72. Hatsina.
Muutin Hatsinaan elokuussa 1971. Kaupunki osoittautuikin historiallisesti aika mielenkiintoiseksi!
Hotšino
Ensimmäinen kirjallinen maininta Hatsinasta on Novgorodin kronikassa vuodelta 1499. Silloin tuon asutuspaikan nimi oli Hotšino ja se oli Novgorodin hallinnassa. Vuonna 1796 tsaari Paavali I antoi Hatsinalle kaupunkioikeudet.
Hatsinan kaupungin historia on tiivisti yhteydessä Pietarin kaupungin kanssa ja kaupunkien läheisyydestä, 40 km, johtuen monen Venäjän tsaarin nimi liittyy kaupungin historiaan. Äsken mainitun Paavali I:n lisäksi mainittakoon Katarina II, joka lahjoitti suosikillensa kreivi Orloville maatilan (Орловая роща), joka sitten kävi siellä metsästämässä oman seurueensa kanssa.
Aleksanteri III puolestaan pelkäsi tulevansa murhatuksi ja piti hallinto- ja piilopaikkanaan Paavali I:n rakennuttamaa Hatsinan palatsia. Sieltä johti salainen, hyvinkin hevosen mentävä, tunneli vieressä olevan järven rantaan.
Tuon tunnelin olen minäkin kävellyt päästä päähän!
Eniten Hatsinan historiaan liittyy kuitenkin Paavali I.
Oliko Paavali I Inkeriläinen?
Tarina kertoo, että tulevan tsaarin, Paavali I:n, isä kävi usein metsästämässä Hatsinan alueella ja levähdyspaikassa erään suomalaisen metsästäjän talossa hän ihastui tyttäreen, joka oli kuin olikin inkeriläinen! Tästä ihastuksesta sitten syntyi Paavali-poika, josta tuli myöhemmin Venäjän tsaari Paavali I.
Tämän koko tarinan on tallentanut Matti Kurikka kirjaansa Pilven Hattaroita I, WSOY, Porvoo, 1886. Novellin nimi on Syvällä Tammen Juuret.
Tuon tarinan takia kirja sittemmin sensuroitiin Venäjällä.
Mene ja tiedä pitääkö tarina paikkansa, mutta Paavali oli tykännyt Hatsinasta niin paljon, että rakennutti sinne Paavalin Palatsin, joka on tänäkin päivänä yksi suosituimmista turistikohteista.
Ingerburgin Portti.
Paavali rakennutti Hatsinan kaupunkiin myös komean portin. Pietarin suunnasta pääsy kaupunkiin kulki vain tuon portin kautta. Ja mikä vieläkin kummallisempaa: hän antoi kaupungin portille nimen: Ingerburg-linnoituksen portti, Ингербургские ворота!
Oliko Paavali I:llä aikomuksena perustaa Ingerburgin kaupunki!
Ingerburgin portti oli yksi Paavali I:n hankkeista muuttaa G. G. Orlovin maatila sotilaskaupungiksi, siis linnoitukseksi. Alkuperäinen portti (1795) ei ole säilynyt ja uusi on rakennettu vuosina 1831 — 1832. Se on säilynyt nykypäivään asti.
Hatsinan Pedagoginen Opisto
Hatsinan pedagoginen opisto, jonne olin otettu töihin vuonna 1971, sijaitsi samassa rakennuksessa, jossa oli ollut ensimmäinen suomenkielinen pedagogien opisto Venäjällä (1920). Se valmisti suomenkielisiä opettajia suomenkielisin kouluihin Inkerissä. Varmaankin 1930-luvun loppupuolella koulu muuttui venäjänkieliseksi. Siinä valmistettiin kansakoulun opettajia.
Kun minä muutin Hatsinaan 1971, niin vain pari vuotta aikaisemmin sinne oli avattu liikunnan opettajia valmistava osasto. Sekin osui hienosti kohdalle!
Nyt siis opetin liikunnanopettajia ja tätä työtä teinkin ahkerasti noin 10 vuotta, joten oppilaani saattavat vielä hyvinkin olla työelämässä jossain päin Venäjää.
Nytpä käärin hihat ylös
ja lähden ahkerasti työhön!
Tarina jatkuu…
– Hatsina.
– Hatsina.
– Hatsina.
– Lapsi.
– Hilma-Maria Heistonen.
– Lapsi.
– Hilma-Maria Heistonen.
– Saavuin Hatsinaan.
Hakemisto
Hakemisto Elämäni Koulut -sarjan kirjoituksiin löytyy tästä linkistä.
Hei Viola! Odotan innolla jatkoa. Kun luen elämäsi tarinaa mietin missä omat polkuni ovat noihin aikoihin kulkeneet.
Hatsinan kaupunki olisi varmaan mielenkiintoinen käynti kohde.
Ilmoita asiaton viesti
Kiva, Elle Marketta, kun kiinnostavat kertomukseni ja mietit omia elämäsi polkuja! Kyllä Hatsinan kaupunki on mielenkiintoinen käynti kohde!
Oikein mukavaa alkanutta viikkoa! Täällä on lunta maassa! 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Liikunta on näytellyt suurta osaa elämässäsi. Ensin ura pikaluistelijana ja sitten liikunnan opettajana
Ilmoita asiaton viesti
Niin se vaan tapahtui! En tiedä kuinka paljon siinä on ollut omaa valintaa! Kiitos kun seuraat kirjoituksiani!
Mukavaa illanjatkoa!
Ilmoita asiaton viesti
”Nytpä käärin hihat ylös
ja lähden ahkerasti työhön!
Tarina jatkuu…”
Oikein, kaikki aktiiviisuus pitää ikäihmisenkin pirteätä, vierivä kivi kun ei sammaloidu.
Itse ammoin tunsin Hatsinasta kotoisin olleen puna-armeijan everstin Juho Ritarin alias Ivan Petrovitshin.
Usein miettinyt, kuinka inkeriläisten persoonallisuus muotoutui, kun syntyperä oli suomensukuinen ja ympäristö lisääntyvästi venäläinen.
Elämää kahdessa kulttuurissa?
Ilmoita asiaton viesti
[…Elämää kahdessa kulttuurissa?…],
Ei silloin sitä ajateltu! Mutta nyt voin sanoa, että enemmistön kieli ja kulttuuri alkoi painaa kovasti päälle siitä asti kun joudumme jättämään synnynseutumme ja emme koskaan päässeet takaisin vaikka toivoa ja pyrkimyksiä oli!
Siinä välissä joskus olimme kosketuksessa udmurttialaisten, virolaisten ja nyt kohdallani valkovenäläisten kieleen ja kulttuuriin.
Kyllähän se jonkun leimansa jätti jokaiseen meistä, mutta ympäristöstä huolimatta, minulla on ollut aina sisimmässäni suomalaisuus!
Kiitos paljon kommentista!
Ilmoita asiaton viesti
”.. ja nyt kohdallani valkovenäläisten kieleen ja kulttuuriin.”
Ennen työelämässä tunsin kymmeniä vuosia venäläisiä ja valkovenäläisiä, mutta en edelleenkään hahmota, mikä on ero heidän identiteetissään. Valkovenäjän kielikin on olemassa, mutta sitä en kuullut koskaan.
Ilmoita asiaton viesti
Identiteetti kysymyksiin eivät geenitutkijatkaan voi vastata täydellä varmuudella.
Osuin kerran netissä venäläisten geeniperimän tutkimukseen jossa todistetaan, että venäläiset ovat etnisiä suomalaisia…ja mitään slaavilaista venäläisissä ei ole…Nämä tutkimukset kumoavat väitteen, että valkovenäläiset, ukrainalaiset ja venäläiset kuuluvat ”itä-slaavilaiset” ryhmään.
Tähän ”Elämäni Koulut”- sarjaan ei oikein mahdu laajempaa keskustelua aiheesta, joten jos kiinnostaa niin linkki blogiini vuodelta 2013:
”Venäläiset ovat etnisiä suomalaisia!”
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/viovio/136349-venalaiset-ovat-etnisia-suomalaisia/
Kiitos kommentista! Tervetuloa jatkossakin lukemaan kirjoituksiani.
p.s. valkovenäläisten kieli kuulostaa ihan kivalta !
Ilmoita asiaton viesti
Täytyykin lukea lukemattomia lukemattomia kirjoituksiasi. Meillä tunnetaan heikosti Venäjää ja sen historiaa. Nuori polvi ei tunne muuta kuin Puginin. Liian paljon on aversioita myös kommunistikauden takia ja sitä seiranneen oligarkkien vallan.
Ilmoita asiaton viesti
Kiva jos kirjoitukseni kiinnostavat. Nämä ovat minun henkilökohtaisia kokemuksia elämäni varrelta Neuvostoliitossa.
Kiitos kommentista ja mukavia 🙂 lukuhetkiä kirjoitusteni seurassa!
Ilmoita asiaton viesti
Olipa mielenkiintoinen juttu. Lisää odottelen. Äitini oli Venjoelta, Inkeristä. Tulivat Hankoon 1943.
Äiti aina kertoi Hatsinan pirusta. Lapsia peloteltiin kuulemma sillä.
Kun halusi kestovärjäyksen kulmiin ja ripsiin, hän soitti jabsanoi, että tule laittamaan Hatsinan piruksi.
Ilmeisesti kovin musta tämä tarun piru.
Ensi keväänä olisi tarkoitus lähteä serkun kanssa kiertelemään alueita.
Ilmoita asiaton viesti
En ole syntynyt ja kasvanut Hatsinassa, joten tuommoisesta tarinasta ei ole tietoa. Mutta Venjoelta taitaa olla tuttavapiirissäkin henkilöitä niiltä ajoilta.
Jos kiinnostavat kirjoitukseni, niin Hatsinasta myös löytyy fb-kautta blogi, josta pääset kuvia katsomaan:
Elämäni Koulut. Osa 42. Juhannus.
https://www.facebook.com/viola.heistonen
Klikkaa ensimmäistä kuvaa ja sen perässä pääset katsomaan muita Juhannuskuvia. Puheenvuorossa tällä hetkellä kuvia ei näy! Kaikki muutkin blogit ovat myös Fb-sivullani.
Kiva kun löysit sivuni ja tervetuloa uudelleen!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kaikille sivun vierailijoille, blogin lukijoille, kommentoijille ja Fb-sivullani tykkääjille! 🙂
Ilmoita asiaton viesti