Elämäni Koulut. Osa 73. Ihastunut Hatsinaan.
Täytyy tunnustaa, että ihastuin Hatsinaan heti ensisilmäyksellä.
Asunto
No, ensinnäkin tämä vaihtoasunto Hatsinassa oli tosi hyvä, jos verrataan siihen mitä jätimme Minskiin. Eli entisestä Hruštšovka-asunnosta (хрущёвка) muutimme vahvaan tiilistä rakennettuun kolmikerroksiseen kerrostaloon, joka oli vasta muutama vuosi aikaisemmin rakennettu.
Asunnon kolmen metrin sisäkorkeus jopa alussa hämmästytti! Siinä oli pieni eteinen ja käytävä. Käytävän oikealla puolen oli makuuhuone ja keittiö; käytävän päässä vessa ja suihkuhuone, molempiin ovi erikseen; vasemmalla iso olohuone. Suihkuhuoneessa oli suihku, amme ja jopa tila pesukoneelle! Kaikki tilat olivat paljon isommat kuin Minskissä ja erityinen ilon aihe oli keittiö.
Talon seinät olivat niin paksut, että ikkunasyvennyksessä oli tilaa vaikkapa keittiössä puuhatessa levähtää ja istahtaa pitkin keittiön ikkunalautaa polvet koukussa sillä välin kun kattilassa kiehuu keitto ja katsella mitä ulkona ympäristössä tapahtuu. Uutta kotimaisemaa.
Tämä talo sijaitsi eliitin alueella, jossa asuivat Leningradin Ydinfysiikan Instituutin (ЛИЯФ — Ленинградский Институт Ядерной Физики) työntekijät ja jotkut muutkin tärkeät kaupungin johtajat ja persoonat. Talossamme esimerkiksi meidän ovea vastapäätä kolmannessa kerroksessa asui ison tehtaan johtaja vaimonsa kanssa ja viereisessä rapussa koulun taideopettaja, jonka piirustuksia on vielä tallessa yhteisen ystävättäremme Tatjanan luona.
Ympäristö
Aivan talon kulman takana vasemmalla oli apteekki ja sitä vastapäätä 10-luokkainen koulu numero 9.
Suoraan ulko-ovesta Gagarinan kadun yli viistoon oli Berjoska-ruokakauppa ja mikä vielä oli tosi iso yllätys, että ruokakaupan viereisessä kerrostalossa sattui asumaan Olga R. perheineen. Hänen kanssaan opiskelimme yhtä aikaa Arkangelin tehnikumissa (ammattiopisto) kauppa-alalle. Siihen työhön hän sitten jäikin ja minä lähdin opiskelemaan Arkangelin pedagogiseen korkeakouluun, josta valmistuin opettajaksi.
Olgan tapaaminen Hatsinassa oli erittäin muistiin painuva ja lämmin, koska meillä oli paljon yhteisiä muistoja opiskeluajoilta. Nyt hän oli Hatsinan Tavaratalon (Промтоварный магазин) johtaja!
Hatsinan Puisto
Erityisesti ihastuttivat vielä Hatsinan puistot ja niistä suurin ja vanhin, Palatsin puisto (Дворцовый парк), joka oli rakennettu 1800-luvun lopulla ja on nykyäänkin yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä. Sen pinta-ala on 143 hehtaaria ja lähes neljäsosan puiston alueesta muodostavat vesialueet; nämä Valkoiset ja Hopeiset järvet, pienten jokien ja kanavien uomat sekä lampien kimalteleva pinta.
Puiston runsas vesistö, lukuisat viheralueet, puistorakennukset, monumentit, vanhat tsaarin aikaiset kaarisillat ja monen monituiset paviljongit; puiston vierailijalle näitä maisemia aivan kuin yllättäen avautuu katseen eteen puistopolun mutkan takaa. Oli paikka jossa sai uida ja sai vapaasti soudella, jos veneitä oli vapaana rannassa.
Joskus veljeni ja tyttäreni kanssa soutelimme puistossa ja veljeni jopa sukelsi veneestä ja sitten kiipesi takaisin.
Vesi oli kristallinkirkas ja puhdas!
Näin leppoisissa tunnelmissa…
Tarina jatkuu…
Hakemisto
Hakemisto Elämäni Koulut -sarjan kirjoituksiin löytyy tästä linkistä.
– Tässä talossa asuin Hatsinassa.
– Tässä kaupassa kävin usein ostoksilla.
– Nettikuva.
– Volossova.
– Vuosi 1969.
– Odotamme leipäauton tuloa.
– Oikealla Sulo Heistonen.
– Senaikaiset veneet.
– Nettikuva.
– Nettikuva.
– Nettikuva.
– Vuosi 1954.
– Olga R. ensimmäinen vasemmalta.
Keskustelun kommentit kopioitu Fb-sivultani:
Julia Hyyrynen kirjoittaa:
Voi,mikä jono… Kyllä,silloin itse olin jonottanut saippua ja pesujahoja ja n.e..Silloin olivat vielä kuponkeja.1987-1989…
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä minäkin jonotin tuommoisessa jonossa bananeja ja saksasta tullut ensimmäistä kertaa kuorma wc-paperia. Mutta tämä jono on leipäkauppaan (Булочная) varmaan jotain erikoista kuponkeja vastaan?
Ilmoita asiaton viesti