Elämäni Koulut. Osa 74. Hihat Ylös Ja Töihin.
Saman tien, kun tulin Minskistä Hatsinaan, menin opistolle ilmoittautumaan ja minut kirjattiin töihin 23. elokuuta 1971 Hatshinan Pedagogiseen opistoon (Гатчинское педагогическое училище) liikunnan opettajana. Nyt minulle jäi yksi viikko aikaa tutustua asuntoon ja valmistautua siihen, että astun 1. syyskuuta uudessa työpaikassa opettajakunnan ja opiskelijoiden eteen ja sukellan opiston lukujärjestykseen ja työtehtäviin.
Minä sain kuin sainkin työtehtäväkseni neljän vuoden ajan ohjata ja kasvattaa ensimmäiselle vuosikurssille tulevia liikunnanopettaja-opiskelijoita.
Siitä se sitten alkoi karuselli pyöriä! Ei ollut aikaa haikailla ja paljon miettiä vaan todellakin piti kääriä hihat ylös ja lähteä liikkeelle!
Liikunnan Osaston Työpaikan Kohteet
Liikunnan osaston opiskelijat olivat vain teoriatunneilla Pedagogisen opiston päärakennuksessa ja kaikki mikä vaati liikuntaa oli järjestetty kaupungin eri kohteisiin, joten liikuntaa kyllä tuli jo pelkästään näistä siirtymisistä paikasta toiseen, niin opettajille kuin opiskelijoillekin. Voi hyvällä syyllä sanoa, että osasto oli aivan kirjaimellisesti ”liikunnan osasto”!
Onneksi asunnoltani Gagarinan kadun numerosta 14 katsottuna kaikki työpisteet olivat kävelymatkan päässä. Mutta kyllä siinä siirtymismatkoja paikasta toiseen pian kertyi kilometrinkin verran päivässä!
Lähden nyt lukijoitteni kanssa kiertomatkalle eri kohteisiin, joissa pidimme liikuntatunteja.
Kirkko — Кирха
Entinen evankelisluterilainen kirkko sijaitsi noin 150 metrin päässä talostani. Silloin siellä oli lasten voimistelukoulu, mutta ainakin muistan, että jotain tunteja opiskelijoitten kanssa pidettiin siellä. Muistan hyvin ne puitteet, kun kävin tutustumassa tiloihin.
Kaikki oli laitettu siististi ja kauniisti. Telineet ojennuksessa ja matot lattialla. Siinä sitten kymmenet lapset yhtenäisessä voimisteluasussa tekivät harjoituksia
Siinä kävi kuitenkin niin, että Lasten voimistelukoulun ohjaajat kävivät vastustamaan sitä, että aikuiset opiskelijat tulevat sinne pyörimään samojen mattojen ja telineiden päälle, jossa he opettivat pieniä lapsia, joten ne tilat eivät kohta olleetkaan enää opiskelijoiden käytettävissä.
— Sitä paitsi siellä kirkossa ei ollut kunnollisia suihku- ja pukeutumistiloja. Meitä oli sentään kolmenkymmenen opiskelijan joukko.
Kirkosta noin 100 metriä eteenpäin, kun ylitämme kaupungin pääkadun, Lokakuun vallankumouksen kadun (Проспект 25 Октября, nykyisin Большой проспект), niin kohta jo talossa numero 40 onkin Pedagogisen opiston päärakennus.
Opiston Päärakennus
Päärakennus oli kaikkien teoria-aineiden opetuksen pääpaikka. Myös liikunnan osaston ryhmille pidettiin siinä teoriatunnit. Samoin kaikki yhteiset viralliset kokoukset ja juhlat, niin opettajien kuin opiskelijoittenkin.
Opisto valmisti alakoulun opettajia ja liikunta oli vain pieni osa kokonaisuudesta.
Jokainen meistä liikunnan ryhmien opettajista piti oman alan teoriatunnit päärakennuksessa, mutta niin kuin mainitsin liikunnan tunnit pidettiin pisteissä, joita oli meille tarjolla.
Vuonna 1987 pedagoginen opisto siirtyi uuteen rakennuksen Roshchinsky, d. 7, missä se sijaitsee tähän päivään asti ja tässä vanhassa rakennuksessa avattiin silloin esikoulu alle kouluikäisille.
Filkkinan Järvi Ja Uimahalli
Joitakin uimatunteja pidettiin Filkkinan järvellä (Филькино озеро) ja aivan upeassa uimahallissa, joka kuului Leningradin Ydinfysikan Instituuttiin (ЛИЯФ, nykyisin ПИЯФ).
Uimahallista muistan, että siellä oli erittäin tiukat säännöt ennen kuin opiskelijat pääsivät pulpahtamaan veden.
Kaikki kolmekymmentä opiskelijaa istuivat suihkun jälkeen matalalla penkillä uimapuvussa. Uimahallin terveydenvalvoja käveli hidasti ensin ryhmän etupuolelta ja katsoi varpaat ja kädet, sitten selkäpuolelta katseli ja jopa kosketteli opiskelijoitten hartioita ovatko he suihkussa käyneet ja onko iho hyvin pesty ja siisti. Vasta sitten opiskelijat päästettiin veteen.
Stadioni
Stadion oli tietenkin kovasti käytössä syksyisin ja keväisin. Siellä pidettiin kaikki mahdolliset yleisurheilun lajien oppitunnit. Talvella luistelua sen verran mitä piti opiskelijoille antaa opetussuunnitelman mukaan. Erillistä luisteluryhmää opistolla ei ollut, joten omat luistimenikin jäivät roikkumaan naulaan.
Orlova Rosha — Орлова Роща
Orlova Rosha oli periaatteessa metsäpuisto ja liikuntaan ihan vapaasti käytettävissä niin opiskelijoille kuin yksityisillekin henkilöille. Siellä oli kivoja kapeita metsäpolkuja ja suoria pitkiä metsäteitä. Talvella sinne sopii erinomaisesti hiihto.
Ja mikä ilahdutti minua kovasti, Orlova Roshan puistosta minä sain hienon harjoittelu- ja kilpailumaaston opiskelijoille suunnistusta varten. Lajiin perehdyin ydinfysiikkainstituutin suunnistusharrastajien ryhmässä.
Luistelu jäi taka-alalle ja suunnistus tuli sijaan. Silti talvella usein ohi kulkiessani poikkesin stadionille katsomaan, kun pienet pikaluistelijat harjoittelivat. Katselin ihailevasti kauniisti liukuvia luistelijoita. — Hatsinassa kun oli jo kuuluisaksi tullut Lasten luistelukoulu.
Palatsin Puisto
Hiihtäminen onnistui myös Palatsin puistossa. Sieltä löytyi suoria polkuja, järvien jäätä ja myös jyrkkiä penkereitä, jossa sitten laskettelutekniikan alkeiskoulutusta pystyi harjoittelemaan.
Näin siis näitten kaikkien opetuspisteittemme välillä pyöritimme opiskelijoita koko lukukauden ja siinäpä se koulutus liikunnan opettajaksi onnistuikin hyvin.
Kyllä hikistä oli touhu tuossa lumimäessä.
Jo siitä kertominenkin saa hien otsalle.
Nyt vähän palaudun harjoituksesta ja…
Tarina jatkuu…
Hakemisto
Hakemisto Elämäni Koulut -sarjan kirjoituksiin löytyy tästä linkistä.
Onko tuo komea Hatsinan kirkko palautettu Inkerin kirkolle?
Ilmoita asiaton viesti
Lasten voimistelu koulu oli vuoteen 1994 asti ja vuonna 1995 palautettu kirkolle!
Ilmoita asiaton viesti
Millä mielin Viola opetit urheilua kirkossa?
No, kirkon liikuntasaliksi muuttaminen ei ollut pahimmasta päästä uusiokäyttöön siirtymisessä. Talvisodan jälkeen muuttivat venäläiset pakkoluovutettujen alueidemme kirkkorakennuksia juuresvarastoiksi ja hevostalleiksi.
Ilmoita asiaton viesti