Elämäni Koulut. Osa 76. Suunnistus Oli Harrastukseni.

Suunnistuskerho

Pikaluistelu oli minun päälajini, mutta liikunnan opettajan piti hallita muitakin lajeja. Tämä suunnistus pulpahti yllättäen eteen, kun satuin kerran työn jälkeen oikaisemaan erään talon pihan kautta.

Pihan penkillä ja sen ympärillä oli paljon nuoria aikuisia ja vanhempaakin porukkaa ja kuului kivaa hälinää. Olin uusi kaupungissa ja niinpä en voinut mennä ohi kysymättä mitään. Lähestyin heitä, tervehdin ja kysyin, että mitä täällä tapahtuu?

— No, tule mukaan, niin saat tietää, mitä täällä tapahtuu!

Ryhmä sattui olemaan Leningradin ydinfysiikan instituutin turismi-, vuoristokiipeily-, ja suunnistuskerho. Sillä oli tilat kyseisen talon kellarissa, eli pommisuojassa. Mukana oli myös suunnistusaktivisteja.

Lupasin tulla mukaan seuraavaan tapaamiseen.

Suunnistusryhmä

Jotenkin luonto veti minut suunnistukseen, joten lähdin heidän mukaansa harjoituksiin. Otin kompassin käteeni ensimmäistä kertaa ja siitä se alkoi.

Ryhmän jäsenet olivat aivan fanaatikkoja omassa lajissaan, joten he sytyttivät minussakin suunnistuskipinän. Kohta osasinkin jo käyttää kompassia ja lukemaan karttaa ja opin tietämään kuinka liikkua kompassisuunnan mukaan (двигаться по азимуту).

Sain omat opiskelijani kiinnostumaan suunnistuksesta ja pian meillä olikin mukava liikuntaosaston suunnistusryhmä. Sen jäsenet olivat enimmäkseen oman luokkani opiskelijoita. Olin hankkinut ainakin kymmenen kappaletta kunnollisia kompasseja, vieläpä omilla rahoillani! Talvisuunnistusta varten olimme itse vääntäneet alumiinilangasta karttalaukut. Kokeneet suunnistajat opastivat näiden hiihtosuunnistuksessa käytettävien apuvälineiden valmistamisessa. Itse olin jo hieman perehtymässä kartan valmistamiseen / piirtämiseen.

Olin monesti laskenut ja tiesin, että minun 67 askelpariani on tasan 100 metriä.

Suunnistusmaastot

Erittäin hyvä suunnistusmaasto aloittelijoille, niin kesällä kuin talvellakin, oli lähellä opistoa oleva Orlovaja Roshan puisto (Орловая роща), oikeastaan metsä. Maasto on sopiva niin suunnistusharjoitteluun kuin kilpailemiseenkin. Siellä Leningradin alueella oli useita muitakin kivoja paikkoja, johon aktivistit olivat jo piirtäneet valmiit suunnistuskartat.

Orlova Roshan metsässä kasvoimme kohti haastavampia suunnistusmaastoja.

Tarina jatkuu…