Elämäni Koulut. Osa 78. Oppaaksi Leningradiin.
Nyt kun Hatsinan pedagogisella opistolla suunnistusharrastus oli loppumassa ja jäljelle jäivät vain nämä liikunnan eri lajien opetustunnit, niin suunnistusharrastuksen tilalle alkoi nyt pyrkiä ajatus oppaana toimimisesta. Siitä minulla oli jo Minskistä jonkin verran kokemusta.
Kun kävin miettimään, niin jo itse Hatsina oli tosi mielenkiintoinen turistikohde. Leningradkin houkutteli, mutta se tuntui liian isolta palalta kuitenkin, vaikka Minskissä jo olin ehtinyt pyöritellä turistiryhmiä eri puolilta Neuvostoliittoa!
Oppaalle Leningrad on aivan liian iso kohde hallittavaksi kokonaisuudessaan. On vain pintapuolisesti osattava koko kaupunki ja sen lisäksi erikoistuttava joihinkin kohteisiin erityisesti.
Kunstkamera, Eremitaaši, Nevski prospekt, Venäläinen museo, Pavlovskin museo, Puškinin museo… Ja tämä on vain alku loputtoman pitkästä luettelosta kulttuurihistoriallisesti erittäin merkittäviä turistikohteita Leningradin alueella.
Matkatoimisto
Sain tietää, että Hatsinaan oli perustettu matkatoimisto pari vuotta ennen muuttoani sinne ja että siellä oli jo toimivia oppaita. Piipahdin kerran matkatoimistoon tiedustelemaan, että miten pääsisin oppaaksi? Minskissä suoritettu oppaan koulutus ei heille kelvannut ja ilman jatkokoulutusta ei ollut sinnekään asiaa. Ehkä toimistosta vihjasivat minulle mahdollisuutta saada koulutusta Leningradin matkatoimistolta.
Sen enempää miettimättä suunnistin tietenkin Leningradiin ja kolkutin ovea silloiseen matkatoimistoon, joka sijaitsi osoitteessa Hабережная Kрасного флота 56 (nykyään Английская набережная в Санкт-Петербурге 50?). Mukanani minulla oli Minskistä todistus oppaan koulutuksesta ja ehkä kokemuksestakin eiväthän muuten olisi ottaneet minua huomioon mitenkään. Silloisessa järjestelmässä dokumentti paperilla oli erittäin tärkeä. Venäläinen sanonta on:
Без бумажки, ты букашка.
Ilman dokumenttia, et ole mitään.
Oppaan Koulutus Leningradissa
Sain yllätyksekseni hyvän vastaanoton ja sattuikin niin, että olivat juuri järjestämässä uutta koulutusryhmää ja pääsin kuin pääsinkin 240 tunnin koulutukseen.
Pääseminen koulutusryhmään ilman esikarsintaa oli hieman yllätys mutta Minskin todistukset varmaan auttoivat. Käytännössä se tarkoitti, että koulutus olisi työviikon aikana iltaisin ja turistikohteisiin tutustuminen vapaapäivinä tai kesäloman aikana. Ilahduin tästä suuresti ja lähdin mukaan.
Taas tuli aika opiskella jotain uutta. Koulutus sisälsi historiaa, teoriaa ja tutustumista opettajien ohjauksessa tärkeimpiin Leningradin nähtävyyksiin.
Se oli tosi mielenkiintoista ja hienoa päästä tutustumaan esimerkiksi Eremitaašiin, Venäläiseen museoon, Kunstkameraan ja vaikkapa Nevskij prospektin historiaan…
Tämä oli kaikki minulle uutta ja jotenkin erikoista. Joskus ihmettelin, että miten onnistuinkin pääsemään tähän kaikkeen mukaan!?
Diplomityö
Jokaisen opiskelijan piti koulutuksen päätteeksi tehdä jostain turistikohteesta tai aiheesta diplomityö. Taisi olla niin, että jokainen sai valita aiheeksi itsellensä mieluisan teeman.
Minä kun olin Minskissä hyvin perehtynyt Suuren isänmaallisen sodan (ВОВ / Великая Отечественная Война) tapahtumiin niin valitsin ja tein sota-aiheiseen diplomityön:
Этого забыть нельзя!
Tätä ei saa unohtaa!
Diplomityöni hyväksyttiin ja saman tien sain oikeuden toimia oppaana Leningradissa. Vuosi oli 1975.
Tästä alkaen aloin toimia sivutoimisesti oppaana Leningradissa. Leningradin matkatoimisto, Ленинградское бюро путешествий и экскурсий, oli ensimmäinen koko Neuvostoliitossa ja perustettu vuonna 1964. Toiminta oli siis jo vakiintunutta ja turisteja virtasi kaupunkiin eri puolilta Neuvostoliittoa ja oppaita tarvittiin.
Tämäkin unelmani toteutui!
Tarina jatkuu…
Hakemisto
Hakemisto Elämäni Koulut -sarjan kirjoituksiin löytyy tästä linkistä.
Kommentit (0)