Elämäni Koulut. Osa 83. Inturistin Oppaana.

Opas-Viola Piskarovskajan muistomerkillä. Vuosi 1982.

Se oli hieno päivä kun sain tietää, että minut oli hyväksytty Inturistin suomen­kieliseen koulu­tukseen. Se taisi olla vuosi 1976 tai 1977.

Inturist

Ei minua silloin sen enempää kiinnos­tanut sana “Inturist” kuin, että se muodostuu venä­läisistä sanoista “Иностранный турист”, suomeksi: Ulko­maalainen turisti ja että se on sellaisen firman Pää­maja, josta saa koulu­tuksen jälkeen luvan olla oppaana ulko­maa­laisille turis­teille.

Wikipedia tietää kertoa näin:

Inturist (venäjäksi Интурист tai иностранный турист) oli Neuvosto­liiton virallinen matka­toimisto. Stalin perusti sen vuonna 1929 ja sitä pyörittivät NKVD:n ja KGB:n virka­miehet. Sen vastuulla oli ulko­maa­laisten matkustaminen Neuvosto­liitossa ja neuvosto­liitto­laisten matkusta­minen ulkomailla.

Vuonna 1992 matka­toimisto yksityis­tettiin monien muiden Venäjän valtion­laitosten tavoin.

En tiennyt silloin kuka sen perusti ja ylläpiti, mutta tiesin, että meitä oppaita kovinkin tarkkail­tiin.

Koulutus

Sepä vasta oli rankkaa, kun piti oppia suomen­kielellä kertomaan kaupun­gista ja sen nähtä­vyyksistä, kun vielä suomen­kieleni oli omaa koti­kieltäni Inkerin murretta. Samaan aikaan kävin jossain suomen­kielen ryhmän kurssilla.

Päällim­mäisenä kuitenkin tässä vaiheessa oli se, että pääsin koulu­tukseen ja tavoite on päästä oppaaksi.

Varmaan oli suomen­kielisille oppaille kysyntää kun meitä inkerin­suoma­laisia olikin siinä koulutus­ryhmässä johon minut otettiin, ainakin 4 – 5 henkilöä. Emme olleet enää nuorta porukkaa. Minäkin olin jo neljä­kymppinen. Eivätkä muutkaan tulleet koulun­penkiltä tähän koulu­tukseen.

Minua auttoi se, että juuri ennen tätä koulu­tusta olin saanut venäjän­kielisen oppaan koulu­tuksen. Lenin­gradin matka­toimiston antama koulutus oli hyvä pohja sillä nyt ei tarvinnut opetella itse turisti­kohteita vaan saatoin keskittyä siihen, miten opastus kerrotaan suomen kielellä.

Vaikein kohde oli Eremitaaši. Siinä piti olla valmis vetämään suomalaisia turisteja Eremi­taašin Länsi-Europpan taide­osaston läpi.

En ollut itse mikään taiteen tuntija eikä Lenin­gradin matka­toimiston kautta saatu koulutus edes edellyt­tänyt sitä. Ja toi­sekseen minulla ei ollut Raamatus­takaan mitään tietoa ja Länsi-Europpan taide­osasto (Западное европейское искусство) oli täynnä Raamatun aiheisia tauluja! Siinäpä piti vääntää aivoja… Alkaen vaikkapa Rembrantin Tuhlaaja Poika -taulusta.

Mutta, kun halu oli päästä eteenpäin, niin ei muuta kuin jatkaa aloitettua hommaa. – Ja olihan tämä kaikki todella mielen­kiintoista.

Ohjelmaan kuului myös tärkeä kohde: Venä­läinen museo / Русский Музей. Se oli helpompi juttu, koska taiteilijat olivat jo koulu­kirjoista tuttuja. Repin, Shishkin, Aivasovskij ja muita kuuluisia venäläisiä taide­maalareita..

Ei se Pietarhovikaan ollut yhtään pienempi pala! Mutta se kaikki kauneus, joka tuli vastaan auttoi pärjää­mään! Kiva on nyt ainakin muistella ja jakaa sitä teille, arvoisat lukijat

Tämän koulutuksen kävin vielä ollessani Hatsinan peda­gogi­sessa opistossa töissä, mutta kun koulu­tuksen jälkeen minut otettiin Lenin­gradin Inturistin (Ленинградское объединение ВАО интурист) suomen­kieliseksi oppaaksi 1.10.1980 alkaen, niin sanouduin irti Hatsinan opistolta 22.9.1980.

Kaksi vuotta myöhemmin sain
työ­komennuksen jatko­koulutukseen Moskovassa.
Tarina jatkuu…

Opas-Viola Piskarovskajan muistomerkillä. Vuosi 1982.
O­pas-Vi­o­la Pis­ka­rovs­ka­jan muis­to­mer­kil­lä. Vuo­si 1982.
Viola. Taustalla Senaatin ja Synodin rakennukset. Odoten ryhmän tuloa. Inturistin virallinen laukku. Vuosi 1982.
Vi­o­la. Taus­tal­la Se­naa­tin ja Sy­no­din ra­ken­nuk­set. O­do­ten ryh­män tu­lo­a. In­tu­ris­tin vi­ral­li­nen lauk­ku. Vuo­si 1982.
Viola. Suomalaisen ryhmän matkaopas. Matkalla Moskovaan. Vuosi 1982.
Vi­o­la. Suo­ma­lai­sen ryh­män mat­ka­o­pas. Mat­kal­la Mos­ko­vaan. Vuo­si 1982.
Viola seiskaluokalla. Igomelj.
Vi­o­la seis­ka­luo­kal­la. I­go­melj.
Viola 1978.
Viola 1978.
Hotelli Astoria. Viola oppaana. Vuosi 1982.
Ho­tel­li As­to­ri­a. Vi­o­la op­paa­na. Vuo­si 1982.
Kaksi opasta Iisakin aukiolla. Viola oikealla. Vuosi 1982.
Kak­si o­pas­ta Ii­sa­kin au­ki­ol­la. Vi­o­la oi­ke­al­la. Vuo­si 1982.
Työkirjan sivu niiltä ajoilta.
Työ­kir­jan si­vu niil­tä a­joil­ta.
Violan taidetta. Tie tuntemattomaan tulevaisuuteen. Matka jatkuu aina vaan! (Kuva ei ole Eremitaasista.)
Vi­o­lan tai­det­ta. Tie tun­te­mat­to­maan tu­le­vai­suu­teen. Mat­ka jat­kuu­ ai­na vaan! (Ku­va ei o­le E­re­mi­taa­sis­ta.)
Violan taidetta. Ensimmäinen maalaukseni. Auringonkukat.
Vi­o­lan tai­det­ta. En­sim­mäi­nen maa­lauk­se­ni. Au­rin­gon­ku­kat.

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan kunta, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu