Elämäni Koulut. Osa 86. Unelmatyö Oppaana.
Unelmani Toteutui!
Nyt olin täysvaltainen suomenkielinen opas Inturistissa.
Tykkäsin kaikesta mitä opin koulutuksessa. Kaikki ne kulttuuriaarteet; -paikat ja -tapahtumat. Nyt sain kertoa suomalaisille kaikesta tästä! Vieläpä sain itse nähdä ja kokea “paikan päällä” jokaisen kohteen.
Tämän lisäksi minulle oli muodostunut kuva Haavemaa Suomesta. Nyt opastettavanani olivat juuri nämä suomalaiset. Heimoveljet ja -sisaret!
Jokaisen opastuksen otin aina innostuneesti vastaan ja yritin tehdä työni moitteettomasti. Tulihan niitä kommelluksia ja joskus turisteilta vaikeita kysymyksiäkin vastaan, mutta olin varautunut siihen, koska en pitänyt itseäni kaikkitietävänä ja täydellisenä tässä hommassa.
Kerron muutamista mieleeni jääneistä opastuksista Leningradissa.
Smolna
Näin Suomen Itsenäisyyspäivän jälkeisenä päivänä tulikin mieleeni Suomalainen turistiryhmä, jonka kanssa kiersin kaupunkia. Reittiin kuului Smolna (Смольный). Sen kohdalla pyydettiin ryhmä poistumaan bussista ja portin edessä kerrottiin Venäjän vallankumouksista (lokakuun ja helmikuun) ja tietenkin vallankumousjohtajasta V. I. Leninistä. Tämä kertomus päättyi siihen, että korostettiin sitä, että Lenin antoi Suomelle Itsenäisyyden ja vieläpä siihen sävyyn, että Hyvä Lenin!
Smolnan portit
Eturivissä ollut kuuntelija yhtäkkiä spontaanisti kommentoi: Kunhan eivät ottaisi pois itsenäisyyttä! Ja siinä samassa ikään kuin säikähtäen perääntyi ryhmän taakse ja sinne “katosi”. – Pelkäsikö hän itselleen koituvan hankaluuksia tuon kommentin seurauksena? – No, minä en vastannut mitenkään.
Ryhmä nousi takaisin bussiin ja pian kiertoajelu päättyi. Saatoin ryhmän takaisin hotelliin ja en sen enempään minä tai kukaan muukaan ryhmästä enää kommentoinut sitä asiaa.
Eremitaasi
Kerran vein pienen noin 10 henkilön suomalaisen ryhmän Eremitaasiin ja nyt jo ihan tottuneesti vein heidät Länsi-Euroopan taiteen osastolle ja aloitin innokkaasti kertomuksen.
Huomasin jonkun hämmästyneisyyden kuulijoiden ilmeissä. Hetken päästä eräs ryhmän henkilö keskeytti minut ja kysyi, voisinko viedä heidät abstraktin taiteen osastolle? Se osasto oli ylemmässä kerroksessa eikä mitenkään kuulunut “ohjelmaan”, abstraktionismia me emme juuri ollenkaan käsitelleet koulutuksessa.
Olin hämmästynyt tästä yllätyskäännöksestä ohjelmaan ja abstraktissa taiteessa olin suoraan sanoen “sormi suussa” ja enkä muista mitä selitin asiasta ryhmälle, mutta lähdin viemään heitä ylempään kerrokseen.
Tanssiryhmä Piirissä
Nytkin muista, että ensimmäinen taulu joka tuli vastaan ja jonka eteen pysähdyimme oli tanssiryhmä piirissä. Seisoin ja mietin! Mitä tästä taulusta nyt kertoisin? Mitä tästä on jäänyt mieleeni koulutuksesta:
EI MITÄÄN!
Turisti, joka pyysi viemään osastolle huomasi osaamattomuuteni ja sanoi minulle, että ei hätää, hän on asiantuntija ja jos sallin, niin hän itse esittelee osaston ryhmälle. Koska he nimenomaan olivat tulleet katsomaan impressionistien tauluja. No, se oli pelastus minulle ja ryhdyin muun ryhmän kanssa kuuntelemaan asiantuntevaa selostusta.
Eivät he tehneet minusta mitään reklamaatiota asiasta ja erosimme hyvässä mielialassa!
Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Tarina Jatkuu…
Hakemisto
Hakemisto Elämäni Koulut -sarjan kirjoituksiin löytyy tästä linkistä.
Kun oli kysymuksessä ”heimoveljet ja -sisaret” on varma, että porukassa oli myös suomalaisia ”vodkaturisteja”, jotka eivätkä käyttäytyneet aina hyvin tapojen mukaisesti. Kuinka näiden kanssa tuli toimeen?
Itse voisin kertoa Moskovan matkastani n. 10 vuotta sitten, ettei paikallinen opas pitänyt kysymuksistäni, vaikka olin vesiselvä. Opas kertoa ylpeäntuntuisena Suuresta Isänmaallisesta sodasta ja kun tiesin jonkin vertan aiheesta, esitin hieman provosoivia kysymyksiä, mm, kaatuneiden määrästä ja Berliinissä raiskauksista. Viimein häneltä ”paloi pareet”, kun kysyin oliko Puna-armeija auttamassa saksalaisia Puolassa syyskuussa 1939 ja mitä mitä se etsi Suomesta talvella 1939-40. Näitä tapahtumia ei NLssa edes tunnusteta osaksi suurta sotaa. (keskustelu tapahti englanninkielellä, joten hän ei tienny minun olevan suomalainen). Opas ei kysymyksiin vastannut vaan tiuskasi, että jatketaan matkaa.
Muuten, kyllä Moskova mahtava paikka on, mutta ”kolkon tuntuinen” Pietariin verrattuna.
Alla mielenkiinoista katseltavaa,
https://www.netflix.com/watch/81025394?trackId=200257859
https://www.netflix.com/watch/81004192?trackId=13752289&tctx=0%2C0%2Cb5aaf272bd9229e627158b5887664c957cb77a0a%3Afafe8b1599800eef71e561fd0efa3b36db3b1eff%2C%2C
Ilmoita asiaton viesti
Vastasin ”vodkaturistista” blogissani
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/viovio/elamani-koulut-osa-82-pyrin-inturistin-oppaaksi/ :
[ Vastaus kommenttiin: #3072980 :
Ei minulle oppaana vodkaturisti ollut ongelma.
Me otimme ulkomaalaisia vieraita aina kunnioittavasti vastaan!
Minä en koskaan nähnyt suomalaista turistia miten hän käyttäytyi kännissä, mutta sen seurauksena joskus piti käydä tulkkaamassa sairaalassa asti tai selvittelemässä miliisin luona minne katosi lompakko rahoineen? Ehkä se oli sitten enemmän ongelma turistille, jos huonommin kävi.]
– Sinä kerrot kokemuksista noin 10.vuotta sitten. Minun kokemukset ovat 1980-luvulta Neuvostoliitosta ei Venäjältä.
Kiitos kommentista ja linkistä.
Ilmoita asiaton viesti