Elämäni Koulut. Osa 90. Opastus Abhasiaan.

Kaukasuksen vuoret.

Kun nyt olemme selvinneet Kiovan luostarin maan­alaisista syvyyk­sistä, vien teidät Kauka­suksen vuorten ylä­puolelle yli 6 kilo­metrin korkeuteen.

Abhasia

Matka alkoi Lenin­gradin Pulkovan kentältä ja pää­määränä oli Georgian Abhasia ja siellä Gorin kau­punki, город Гори.

No, niin. Ja täällä kertaa sinne lähdin minäkin oppaana suoma­laisten turistien 20-henkisen ryhmän kanssa.

Matkustimme lentäen isolla koneella muitten etelään matkustavien kanssa ensin johonkin isompaan kaupun­kiin, joka saattoi olla Naltšik, ennen Kaukasuksen vuoria. Sieltä meidän ryhmämme sitten jatkoi pienemmällä 23-paikkai­sella koneella Goriin. Konetta piti vaihtaa jo senkin takia, että Gorissa oli vain pienemille koneille soveltuva lento­kenttä.

Abhasian auto­nominen neuvosto­tasa­valta kuului Georgiaan ja sijaitsee Mustan meren ranni­kolla. Korkeat Kauka­suksen vuoret suojelevat aluetta pohjoi­silta kylmiltä tuulilta. Se oli Neuvosto­liiton aikana yksi suosi­tuimpia loma­kohteita. Sitä sanottiinkin Neuvosto­liiton Helmeksi, Жемчужина СССР.

Lentokone

Lentokone oli pieni verrattuna isoihin matkustaja­koneisiin. Nyt tiedän, että se oli Jak-40, Як-40. Siinä oli 21 istuma­paikkaa matkus­tajille. Vasemmalla puolella jossa minä istuin oli yksi­paikkaiset istuimet ja toisella puolella kaksi­paikkaiset istuimet ja kaikkiaan 7 riviä.

Sää oli suotuisa, taivalla ei pilviä, aurinko paistoi ja vuoret ylväänä edessämme.

Jännitti tietenkin, mutta luottavaisin mielin otimme omat paikat ja lento alkoi. Tuntui siltä että lento­kone nousee lähes nokka ylöspäin, ylös, ylös ja aina vain ylös ja kohta: siinä ne ovat. Kauka­suksen vuoret! Ja me niitten ylä­puolella.

Lento tasaantui ja maisema oli tosi pelottavan kaunista. Kun katsoin ikkunasta alas, tuntui, että vuorten huiput ja syvät pelottavat rotkot olivat ihan lähellä. Olimme noin 6’000 metrin korkeu­dessa. – Entä, mitä jos? – Moottori pettää! Siinä jopa hengäs­tyin hetkeksi ajatuk­sesta.

Sitten varmasti tuli ilmoitus, että aloitamme laskeu­tumisen. Kaksi lento­emäntää siirtyivät taakse, jossa oli heidän paikkansa ja mekin valmis­tauduim­me, ainakin minä, helpo­tuksella, että vuoret ovat ylitetty ja pian ollaan lento­kentällä.

Laskeutuminen.

Mutta kauhun hetket eivät päättyneet lasku­kiitoon. Laskeu­tuminen osoittau­tuikin vielä pelotta­vammaksi kuin huimat korkeudet vuorten ylä­puolelta.

Laskeutuminen oli lennon pelottavin vaihe. Lentokone tärisi ja vähän väliä aina niin kuin olisi putoillut ilma­kuoppaan. Oli sellainen tunne, niin kuin olisimme olleet hevos­kyydissä puu­pyöräisillä rattailla pitkin kuoppaista kärri­tietä.

Vilkaisin olkapään kautta taakse, jossa istuivat liikkumatta kaksi lento­emäntää seinää vasten tiivisti painau­tuneina ja pitivät vahvasti istuimen käsi­nojasta kiinni. Minä tein samoin, koska aistin, että heitä pelottaa!

Sitten saimme kuulutuksen, että ollaan jo lähellä määränpäätä, noin 1’000 metrin korkeudella maasta ja helpo­tuksen tunne oli tosi fantas­tinen. Selkeästi näkyivät alhaalla olevat rakennukset. Ne olivat kuin pienois­malleja, samoin tiet ja muut maisemat. Ja me roikuimme ilmassa. – Hoh, hoh! – Mutta onneksi aina lähemmäksi ja lähemmäksi maan pintaa tulimme kunnes kone kosketti kenttää. Helpo­tuksen huokaus. – Uuhhh! – Vihdoinkin pääsimme perille!

Lento-onnettomuus

Olin tuolla vuorten ylä­puolella ajatellut, että Entä, mitä jos? … Jos vaikka moottori pettää! … Tai …

Mitä saimmekaan me matkustajat tietää pian laskeu­tumisen jälkeen, että se “Entä, mitä jos?..” oli tapahtunut toiselle koneelle ja muille matkusta­jille päivä tai pari aikai­semmin, kun saman­lainen JAK-40 kone oli aivan lähellä törmännyt vuoren huippuun 300 km/h nopeudella. 17 matkus­tajaa ja 4 miehistön jäsentä olivat meneh­tyneet välittömästi.

Mutta pian kaikki pelot jäivät taakse ja pääsimme nauttimaan “Neuvosto­liiton Helmen” antimia Mustan meren rannikolla. Paikallinen opas ja bussi oli käytös­sämme. Ilma oli lämmin ja ihanat maisemat virtasivat vastaamme, kun tutustuimme Gorin -kaupungin lisäksi monen muun kaupungin nähtävyyksiin.

Paluu­matkalle emme enää lentäneet vuorten yli. Jostain isommalta lento­kentältä ja isommalla koneella lähdimme takaisin Lenin­gradiin.

Abhasia – Neuvosto­liiton Helmi. Dokumentti­elokuva. Vuodelta 1958.

Абхазия – Жемчужина СССР. Документальный фильм.

Tämä oli tällainen opastus.
Tarina jatkuu…

Viola 1966.
Vi­o­la 1966.
Lentokone. Leningrad-Pulkovan lentoasema. Neuvostoliitto.
Len­to­ko­ne. Le­ning­rad-Pul­ko­van len­to­a­se­ma. Neu­vos­to­liit­to.
JAK-40. Sisäkuva.
JAK-40. Si­sä­ku­va.
Stalinin syntymäkoti -- Museo. Gorin kaupungissa.
Sta­li­nin syn­ty­mä­ko­ti — Mu­se­o. Go­rin kau­pun­gis­sa.

 

 

viovio

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan pitäjä, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu