Elämäni Koulut. Osa 91. Näkemiin Inturist.
Työurani Inturistin oppaana oli aika lyhyt. Ensimmäinen syy siihen oli se, että asunto oli Hatsinassa ja silloin ei mitenkään onnistunut asunnonvaihto Leningradiin. Joskus pitkien matkojen opastuksilta en päässyt yleisillä kulkuneuvoilla Hatsinaan ja taksikyydit olivat liian kalliita minulle, joten varayöpymiset olivat Ira-serkkuni tai pedagogisen opiston ajoilta olevan työkaverini Tatjanan luona. Niin ei voinut pitkään jatkua!
Ja vielä sekin, että tulin tähän ammattiin “liian myöhään”. Ikä alkoi painaa. Työ vaati jatkuvia “äkkilähtöjä”. – Illalla saatettiin soittaa, että aamulla on viikon keikka jonnekin Kiovaan.
Mutta venäläinen sanonta on:
Лучше поздно, чем никогда.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Työ vaati henkistä ja fyysistä kestämistä. Jatkuvasti piti olla ajan tasalla teemasta, joka vaihtui opastuksesta toiseen. Lopulta alkoi tuntua, että liian ison kuorman otin harteilleni!
Oppaana sain tutustua moneen kiintoisaan kohteeseen Neuvostoliitossa niin Valkovenäjällä kuin nyt täällä Leningradin suunnalla. Kaikkiin arvokkaisiin kulttuuriaarteisiin sain tutustua henkilökohtaisesti ja sitten esitellä ne turisteille.
Ja olivathan nämä opastusvuodet minulle
Oppia ikä kaikki!
Jätin Inturistin ja olin töissä vielä pari vuotta Pulkovskaja-hotellin asiakaspalvelussa (Бюро обслуживания). Tästä työstä käsin tein vielä muutaman opastuskeikan kunnes yllättävän käänteen seurauksena tarjoutui uusi työpaikka Hatsinassa.
Lasten ja Nuorten Urheilukoulu Hatsinassa
Kerran joltain reissulta tullessa körötin väsyneenä bussilla Leningradista Hatsinaan ja taisin valittaa kanssamatkustajalle työni raskautta. Sattumoisin kuulomatkan päässä oli silloin hyvinkin kuuluisan Lasten ja Nuorten Luistelukoulun johtaja. Olimme vanhoja tuttuja. Valitin hänellekin, kuinka väsynyt olen näihin pitkiin matkoihin, vaikka ne ovatkin mielenkiintoisia.
Hän kertoi, että parhaillaan heillä Luistelukoulussa on vapaana koulutuspäällikön ja valmentajan paikka (Завуч – заведующий учебной частью). Hän tunsi minun kolutukseni ja siltä seisomalta tarjosi minulle tuota työpaikkaa.
No minä lupasin miettiä ja ilmoittaa. Niinpä jo seuraavana päivänä! irtisanouduin Leningradin Pulkovskaja-hotellin palvelutoimistosta ja maaliskuussa 1984 pääsin aloittamaan työni Hatsinan Luistelukoulussa varajohtajana.
Leningradin alueellisen neuvoston vapaaehtoisen urheiluseuran Spartakin päätöksellä minut hyväksyttiin 12.3.1984 “СДЮШОР” / SDYUSHOR – olympiavarannon lasten ja nuorten luistelukoulun koulutuspäälliköksi Hatsinassa.
Stadionilla oli pieni toimisto ja samassa rakennuksessa pukuhuoneet luistelijoille niin tytöille kuin pojille.
Oli kevät. Jäät olivat sulamassa ja kesä tulossa, joten aloitin työn keräämällä ryhmän nuoria luistelijoita seuraavaa talvikautta 1984 – 1985 varten.
Syksyllä sitten laitoin luistimet jalkaan – pitkästä aikaa! – ja aloin opettamaan näitä pieniä luistelijoita “luistelijan uralle”. Samalla sain muistella oman luistelu-urani alkua kaukana menneisyydessä ja kaukana pohjoisessa pomorien kaupungissa Arkangelissa.
Tämä työ tuntuikin tosi kodikkaalta verrattuna edellisiin “opaskierros”-vuosiin. Nyt sain lähteä töihin rauhallisesti kotikynnykseltä Gagarinan kadulta muutaman sadan metrin päähän Urheiluseura Spartak’in stadionille.
Nyt minulla oli enemmän vapaa-aikaa ja mahdollisuus tavata enemmän sukulaisia ja viettää aikaa lähiomaisteni kanssa.
Tarina jatkuu…
Hakemisto
Hakemisto Elämäni Koulut -sarjan kirjoituksiin löytyy tästä linkistä.
Epäilen, etteivät turistiryhmät ymmärtäneet, miten paljon panostit noihin opastuksiin.
Vihreää, rehevää Hatsinassa.
Ilmoita asiaton viesti
”On sitten mitä kiikkustuolissa muistella”
Suomalainen sanonta.
Heistoseen tämä soveltuu hyvin.
Elämän aikana on hänellä ollut niin paljon tapahtumia
Ilmoita asiaton viesti
Eipä oikein ole aikaa kiikkustuolissa istua ja sitä ei muuten olekaan!
Kiitos kommentista ja mukavia Joulun päiviä!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, Elle Marketta!
Ei turistit sillä silmällä katsele tai ajattele kuinka paljon opas on tehnyt työtä pärjätäkseen heidän edessä! Mutta kiva kokemus tämä oli! 🙂
Tuo paikka, josta panoraama kuva otsikossa, on kunnostettu ja hoidettu myöhemmin!
Oikein hyvää Joulua!
Ilmoita asiaton viesti