Elämäni Koulut. Osa 99. Berliinin Muuri.

Leipäjono 1990-luvulla

Täytyy sanoa, että elämäni Neuvosto­liitossa osui historialli­sesti mielen­kiintoiseen kauteen, kun 70 vuotta kestänyt järjestelmä, jossa olin syntynyt, kasvanut, opiskellut ja työurani tehnyt, odottamatta romahti silmieni edessä!

Yhteiskunnan Ilmapiiri

Vaikkakin jo 1980-luvulla ilmapiiri yhteis­kunnassa alkoi tuoda synkkiä pilviä yllemme. Lopulta tuli aivan mahdotto­maksi edes ajatella, että näin voitaisiin jatkaa eteenpäin.

Yhtäällä Neuvosto­liiton kommu­nistisen puolueen viisi­vuotis­suunni­telmat ja media kehuivat jatkuvista saavu­tuksista ja kertoivat kuinka maassa on kaikki hyvin.

Vielä Leonid Brežnevin johdolla vuonna 1981 pidetyn Kommu­nistisen puolueen 26. kokouksen iskulause oli

Puolueen korkein tavoite on ihmisten hyvä elämä!

Toisaalla tyhjät hyllyt kaupoissa. Kuponkeja ruoka- ja kulutus­tavaroitten sijasta.

Vielä vuonna 1990!

Ihmiset seisovat jonoissa tuntikausia saadakseen patongin vehnäleipää (батон белого хлеба). Näissä jonoissa seisoin itsekin.

Muutosten Tuulet

1980-luvulla kansa alkoi jo rohkeammin ja jopa ääneen puhumaan siitä, että jotain muutoksia pitäisi saada aikaan, mutta mikä auttaisi nostamaan järjes­telmän korkeam­malle tasolle?

Ensimmäisen kerran kohtasin nämä muutosten tuulet Inturistin oppaan täydennys­koulu­tuksessa Moskovassa vuonna 1980. Luennoilla pohdittiin miten järjes­telmää voisi muuttaa paremmaksi tulevai­suudessa, kun sain kuunnella 100 tuntia luennoit­sijan pohtivan teemaa:

Kommunis­tisen puolueen politiikan todelliset ongelmat 26:nnen puolue­kokouksen päätösten valossa.

Tuskin kuuntelin tarkkaa kaikkea, koska olin jo asennoi­tunut siihen, että nämä ovat vain sanoja ja asiat käytännössä ovat toisin, mutta kuitenkin piti kuunnella mistä puhutaan, koska tiesin, että jollain tavalla oppimis­tulos testataan. No, minä sainkin tentissä arvosanan “erinomainen”.

En oikein muista mitkä olivat ne 26:nnen puolue­kokouksen “todelliset ongelmat”, mutta se jäi mieleeni, että koulu­tuksessa arvos­teltiin leninismiä. Se oli minulle silloin ja kirjai­mellisesti otettuna “ennen kuulema­tonta”. Mutta en ollutkaan NKP:n jäsen, että minulla olisi ollut mitään “sisäpiirin tietoa” tulevista muutoksista.

NKP:n Johtajat

Maamme pitkä­aikainen johtaja Leonid Iljitš Brežnev oli jo hyvin sairas. Sen olimme huomanneet jo vuosien ajan, mutta erityisesti se näkyi lähetyk­sissä vuoden 1981 puolue­kokouksesta.

Kuinka huonossa kunnossa hän olikaan!

Marras­kuussa 1982 kun L. I. Brežnev laskettiin hautaan, alkoi uusien Kommunis­tisen puolueen johtajien kavalkadi maamme johta­misessa. Neuvosto­liitossa Kommunis­tisen puolueen pääsihteeri oli Neuvosto­liiton tosi­asiallinen ja ehdoton johtaja!

  • I. V. Stalinin kuoleman jälkeen 1953 maata johti
  • G. M. Malenkov 1953 – 1955,
  • N. S. Hruštšov johti maata vuosina 1953 – 1964.
  • L. I. Brežnevin aikakausi 1964 – 1982
    alkoi kun Hruštšov erosi “omasta pyynnöstä”!

Sen nyt tiedetään, että käytiin kova taistelu Hruštšovia vastaan. Kaksi kertaa häneltä yritettiin ottaa valta ja jopa Brežnev oli ehdottanut Hruštšovin “fyysistä elimi­nointia” hänen Egyptin matkallaan. Lopulta Hruštšov oli varmankin ajettu seinää vasten ja itse ymmärsi miten voisi käydä. Erotessaan hän kiitti vielä puolueen johtoa ja sanoi, että se on parhaaksi puolueelle, että näin tehdään ja että annetaan hänen erota omasta tahdostaan.

Brežnevin aikakausi olikin sitten aika pitkä mutta sen jälkeen alkoi maamme johtajis­tossa tapahtua yllättäviä ja nopeita vaihtoja. Kommunis­tisen puolueen pää­sihteerit vaihtuivat tiheällä tahdilla ja poistuivat luonnolli­sella tavalla maamme johdosta toinen toisensa perään. Edes kansa ei ehtinyt tottua uusiin johtajiin kuten Juri Andropoviin (1982 – 1984) tai Konstantin Chernenkoon (1982 – 1984) kunnes sitten Neuvosto­liiton kommunis­tisen puolueen sihteeriksi tuli Mihail Gorbatšov (1985 – 1991) ja alkoi tapahtua kummallisia asioita.

Levotonta Maassa

Niinä aikoina olikin aika levotonta maassa. Ei oikein tiennyt, että mitä on odotetta­vissa ja minne olemme menossa?

Siihen aikain halutuin työpaikka oli olla kaupan myyjä tai jopa johtaja! Silloin tiesi onko tavaraa tulossa kauppaan ja mitä tavaraa.

Tiskin alta ostamisessa pitikin olla tarkkana ja toimia yhteis­työssä myyjän kanssa. Takaovelta ei voinut ostaa, se oli varattu vain Kommunis­tisen Puolueen jäsenille. Myöskään tiskin alta tai “taka­huoneesta” ei voinut saada tavaraa, koska toiset asiakkaat olisivat huomanneet.

Saappaiden ostaminen onnistui näin:

Tuttu kaupan johtaja oli ottanut äitini siivoojaksi pieneen kauppaan. Siellä hän sai tietää, jos jotain erityistä tuli myyntiin. Äitini sitten kertoi minulle, että uusia saappaita oli tullut myyntiin. Minä menin aamulla aikaisin jonottamaan kaupan eteen ja kas! siellä olikin vielä yksi pari saappaita jäljellä.

Sovitin saappaita ja kuinka ollakaan: kokokin oli sopiva! Muut asiakkaat pyörivät ympärillä ja kyselivät saappaita, mutta tämä oli ainoa pari. Ei voi mitään!

Sitten tuli Juri Vladimirovitš Andropovin kausi. Nuoriso­liitto­laiset Komsomolin jäsenet partioivat kaduilla ryhmissä ja kyselivät vastaan­tulijoilta henkilö­todis­tuksia.

Ваши документы, пожалуйста! Где работаете? Почему не на работе?

Saammeko nähdä henkilö­todistuk­senne? Missä olette työssä? Miksi ette ole työssä? Kaikkien pitää tehdä työtä yhteis­kunnan hyväksi!

Berliinin Muuri

Vuonna 1989 syksyllä sitten räjähti uutinen. Berliinin muuri on kaadettu!

Kaikki muuttui yhdessä yössä 9. – 10. Marraskuuta 1989. Sinä yönä kaksi Saksan osavaltiota erottanut muuri romahti. Uutinen kerrottiin Itä-Saksan keskus­komitean jäsenen Günter Schabowskin tiedotus­tilai­suudessa, joka pidettiin 9. marraskuuta illalla Itä-Berliinissä. Lähetyk­sessä kerrottiin, että DDR:n asukkaat voivat nyt matkustaa vapaasti länteen. Ja ilmoittamis­hetkestä alkaen!

Hatsinassa asuessani tuttava­perheestä soittivat yöllä, kun olin jo nukkumassa, että, avaa TV ja radio. Berliinin muuri on kaadettu! Se tuntui ihan pilailulta. En uskonut alussa, mutta kyllä se niin oli!

Neuvosto­liiton radiossa kerrottiin asiasta ja tv-lähetyk­sessä näkyi kun ihmiset kyyneleh­tivät ja lähtivät kävellen DDR:stä Berliinin länsi­puolelle tapaamaan tuttavia ja sukulaisia.

Tuhannet ihmiset ryntäsivät tarkastus­pisteiden kautta länteen. Tarkastus­pisteiden, jotka yli kaksi ja puoli vuosi­kymmentä olivat olleet avoinna vain yhteen suuntaan – lännestä itään.

Se tuntui uskomattomalta..!

Tarina jatkuu…

Klik­kaa­mal­la ku­vaa saat sen nä­ky­viin täy­si­ko­koi­se­na.

Viola opiskeluaikana Arkangelissa. Tässä kuvassa minulla on päällä karvakauluksinen talvitakki, jonka ostin kaupasta suhteiden perusteella.
Vi­o­la o­pis­ke­lu­ai­ka­na Ar­kan­ge­lis­sa. Täs­sä ku­vas­sa mi­nul­la on pääl­lä kar­va­kau­luk­si­nen tal­vi­tak­ki, jon­ka os­tin kau­pas­ta suh­tei­den pe­rus­teel­la.
Volosovan leipäkaupassa odotamme leivän tuloa. 1970-luvun loppu.
Vo­lo­so­van lei­pä­kau­pas­sa o­do­tam­me lei­vän tu­lo­a. 1970-lu­vun lop­pu.
Ihmiset jonottavat leipää. Nettikuva.
Ih­mi­set jo­not­ta­vat lei­pää. Net­ti­ku­va.
Ostajat vaativat tavaraa myyjältä. Tietävät, että aina siellä vielä jotain on.
Os­ta­jat vaa­ti­vat ta­va­raa myy­jäl­tä. Tie­tä­vät, et­tä ai­na siel­lä vie­lä jo­tain on.
Jalassa saappaat, jotka on ostettu suhteita käyttäen.
Ja­las­sa saap­paat, jot­ka on os­tet­tu suh­tei­ta käyt­tä­en.
Kuponkeja. Paikkakunnan nimi näkyy lapuissa.
Ku­pon­ke­ja. Paik­ka­kun­nan ni­mi nä­kyy la­puis­sa.
Lasten ruokaa. Lääkäri antoi kauppaan luettelon pienistä lapsista. Sen mukaan äideille myytiin lastenruokaa.
Las­ten ruo­kaa. Lää­kä­ri an­toi kaup­paan lu­et­te­lon pie­nis­tä lap­sis­ta. Sen mu­kaa­n äi­deil­le myy­tiin las­ten­ruo­kaa.
Myyjä katsoo onko ostajan nimi luettelossa, joka oikeutti ostamaan tiettyä ruokatarviketta. Esimerkiksi lääkärin määräyksen mukaan.
Myy­jä kat­soo­ on­ko os­ta­jan ni­mi lu­et­te­los­sa, jo­ka oi­keut­ti os­ta­maan tiet­ty­ä ruo­ka­tar­vi­ket­ta. E­si­mer­kik­si lää­kä­rin mää­räyk­sen mu­kaan.
Matkalla Siiverskaan. Vasemmalta Sulo Heistonen, Viola Heistonen, Lempi Heistonen, Hilma-Maria Heistonen, Svetlana Krysanovan mies ja lapsi. Asemalla odottamassa bussia.
Mat­kal­la Sii­vers­kaan. Va­sem­mal­ta Su­lo Heis­to­nen, Vi­o­la Heis­to­nen, Lem­pi Heis­to­nen, Hil­ma-Ma­ri­a Heis­to­nen, S­vet­la­na K­ry­sa­no­van mies ja lap­si. A­se­mal­la o­dot­ta­mas­sa bus­si­a.
Mielenosoitus Berliinissä.
Mie­le­no­soi­tus Ber­lii­nis­sä.
Mielenosoitus Berliinissä.
Mie­le­no­soi­tus Ber­lii­nis­sä.

viovio
Imatra

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan pitäjä, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu