Elämäni Koulut. Osa 79. Matkat Oppaan Koulutukseen.
Matkat oppaan koulutukseen
Olin vielä opettajan virassa Hatsinan pedagogisella opistolla, kun lähdin oppaan koulutukseen Leningradiin. Suurin käytännön vaikeus oli matkustaminen koulutustapahtumiin ja takaisin. Teoriaa opetettiin Leningradin keskustassa Punaisen laivaston rantakadulla ja muut kohteet olivat eri puolilla kaupunkia siellä missä turistikohteetkin sijaitsivat.
No, ensiksi. Minä oli vielä opettajan virassa Hatsinan pedagogisella opistolla, mutta koulutus oppaaksi alkoi viedä kovaa vauhtia eteenpäin. Ajattelin, että jos ei nyt niin milloin sitten? Tiesin, ettei se tulee olemaan helppoa.
Toiseksi. Kohteet olivat kaukana toisistaan.
Ettäkö kaikki olisi tuossa koti-oven takana ja siinä se tapahtuisi. Ei ollenkaan! Leningradiin oli Hatsinasta matkaa noin 40 km ja vielä liikkuminen paikasta toiseen yleisillä kulkunevoilla itse kaupungissa, jonka halkaisija oli silloin noin 60 kilometriä.
Omaa autoa ei ollut.
Matkat
Lyhyin reitti koulutukseen Hatsinasta, Gagarinan kadulta, jossa asuin, leningradiin Punaisen laivaston rantakadulle, oli:
- Kävely sähköjunan pysäkille Tatjanino vei vähintään 10 — 15 minuuttia junan odotuksineen.
- Sitten junassa Leningradin Varsovan asemalle, noin 40 minuuttia,
- josta sitten siirryin paikallisbussin pysäkille, josta pääsi
- Площадь Труда pysäkille ja
- sieltä kävellen Puinaisen laivaston rantakatua (Набережная Красного флота) pitkin Matkatoimistoon. Siellä pidettiin teoriatunnit ja seminaarit.
Yhteensä matka kesti noin 1,5 tuntia, jos kaikki meni hyvin.
- Lopuksi samaa reittiä takaisin.
Paluumatkalla usein piipahdin ruokakaupassa, joka oli lähellä siinä Rantakadulla ja ostelin maittavia maitotuotteita, smetanaa, rahkaa ja muita ruokatarvikkeita. Siellä oli iso valikoima tuotteita ja paljon parempaa laatua kuin Hatsinan kaupoissa.
Rantakadun kauppa oli vähän niin kuin syrjässä. Se oli eliitin kauppa, koska lähistöllä työskenteli paljon korkeita virkamiehiä, lähes koko kaupungin eliitti. Tässä kaupassa oli hyvät valikoimat eikä sinne tarvinnut jonottaa.
Kaikki muut koulutuspaikat olivat eri puolilla Leningradia ja sen ulkopuoliset kohteet vielä pidemmän matkan takana paitsi tietenkin Pavlovskin palatsi, jonne pääsi Hatsinasta suoraan bussilla. Joten ei se koulutus niin ruusuista tai varsinkaan kevyttä ollut. Mutta en näitä vaikeuksia silloin alkuvaiheessa vielä ajatellut.
Mutta kaikki nämä vaikeudet voitti se, että pääsin tutustumaan Leningradin historiaan ja sen nähtävyyksiin; näkemään kaikkien niitten lukuisten palatsien ja museoiden loistoa ja kaiken lisäksi vielä Leningradin esikaupungit ja …!
Olin kiinnostunut ja innostunut, kun pääsin sukeltamaan sellaiseen kauniiseen kulttuurimaailmaan, joka Leningradissa avautui eteen! Kaikki nämä turistikohteet olivat minulle uutta ja ainutlaatuista!
Koulutuksessa pääsin tutustumaan näihin kymmeniin ja kymmeniin koko maailmassa tunnettuihin kohteisiin kouluttajan johdolla. — Vieläpä ilman sisäänpääsymaksua tai tuntikausien jonottamista!
Kohteet
Turistikohteissa minä näin kaiken tämän kauneuden ensimmäistä kertaa. Pari kohdetta haluan vielä tässä erikseen mainita.
Ensiksi tulee mieleen sellainen kulttuurimuistomonumentti kuin Katarinan palatsi Pushkinissa / Tsarskoje selossa, jota sanotaan Pieneksi eremitasiksi.
Valtava rakennus ja sen jokainen huone täytetty aivan korvaamattomilla taideaarteilla.
Pavlovskin palatsi oli lähempänä Hatsinaa ja sinne pääsi suoraan Hatsinasta.
Tarina jatkuu.
Hakemisto
Hakemisto Elämäni Koulut -sarjan kirjoituksiin löytyy tästä linkistä.
Olitko myös suomalaisten oppaana?
Kävin 80 luvulla junalla Leningradissa ja siellä oli suomenkieliset oppaat museoissa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomenkielisen koulutuksen jälkeen olin 80-luvulla oppaana Leningradissa. Kiva kun kirjoitukseni kiinnosti! Tervetuloa uudelleen sivulleni!
Ilmoita asiaton viesti
Opastus oli niin hyvä että päätteeksi annoin oppaalle pienen taskulaskimen joka silloin oli uutta.
Kerron tämän siksi josko tiemme silloin yhtyivät?
Ilmoita asiaton viesti
En ole saanut sellaista lahjaa opastuksesta, joten en ollut ryhmänne opas, mutta kiva, että se opas oli niin hyvä! 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Komeita palatseja rakennettiin tsaarien aikana. Kyllä niitä kelpasi, ja kelpaa esitellä. Myös katsella niiden sisällä mm. venäläistä maalaustaidetta ennen kommunismia, ja sen realistista taidesuuntausta. Sosialistinen realismihan pilasi rakennustaiteen ja kaikki muutkin taidelajit.
Tosin kansaltahan rahat palatsien rakentamiseen kiskottiin. Samoin kuin myöhemmin Stalinin suureellisiin rakennushankkeisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Komeita palatseja, mutta en minä silloin ajatellut siitä keneltä rahat siihen otettiin! Se ei tullut mieleenikään!
Minulla kun oli suurempi huoli siitä miten omassa kukkarossa riittäisi kolikoita kuun loppuun asti.
Nyt en oikein haluaisi lähteä pohtimaan suurempia aiheita ja laajemmissa yhteyksissä kun omat muistoni siitä miten koin itse elämän neuvostoliiton kansalaisena.
Kiitos kommentista!
Ilmoita asiaton viesti
Leningradista muistan eritysesti sen yliopiston Nevan toisella puolella. Seinässä taisi olla vuosiliku 1724, eli siis melkein yhtä vanha kuin kaupunki itse. Muistelen rakennuksen olevan puoli kilometriä pitkä.
Sen käytävillä kävellessä tunnelmaa juhlisti ajatus, että samoja käytäviä on niin moni maailman huippu tiedemis kävellyt. Tsaarit ja tsarinnat kannustivat ja rahoittivat tieteitä.
Ilmoita asiaton viesti
Leningradista muistan eritysesti sen yliopiston Nevan toisella puolella. Seinässä taisi olla vuosiliku 1724, eli siis melkein yhtä vanha kuin kaupunki itse. Muistelen rakennuksen olevan puoli kilometriä pitkä.
Sen käytävillä kävellessä tunnelmaa juhlisti ajatus, että samoja käytäviä on niin moni maailman huippu tiedemis kävellyt. Tsaarit ja tsarinnat kannustivat ja rahoittivat tieteitä.
Ilmoita asiaton viesti
[ Muistelen rakennuksen olevan puoli kilometriä pitkä.],
– en tiedä mistä puhut. Yliopiston Nevan toisella puolella on rantakatua pitkin Eremitaasi-museo, mutta ei ainakaan puoli kilometriä pitkä, mutta yli 200 metriä kylläkin.
1724 on yliopiston perustamisvuosi. Kaupunki on perustettu vuonna 1703.
Ilmoita asiaton viesti
Pitkä rakennus se on, — jostain jäi mieleen 1/2 km, — olisiko opas liioitellut tai joku kanssamatkustja arvioi sen yläkanttiin. Eikös yliopisto ole ”Nevan toisellapuolen” Amiraaliteetista katsottuna.
Maailman kuuluisin matemaatikko Leonard Euler ja kaksi Bernolli-perheen matemaatikkoja työskentelivät Pietarissa 1700-luvulla. — ja monet muut. Venäläiset ystäväni kertoivat, että yliopiston alkuaikoina suurin osa professorista saksalaisia, mutta venäläistyi sitten aikaa myöten.
https://en.wikipedia.org/wiki/Leonhard_Euler
https://en.wikipedia.org/wiki/Bernoulli_family
https://en.wikipedia.org/wiki/Russian_Academy_of_Sciences
Ilmoita asiaton viesti
En katsonut Amiralitetista päin vaan Yliopistolta Eremitaasiin päin.
Kiitos linkeistä, mutta en nyt ole tutkimassa näitä juttuja.
Yritän pysyä vielä ”Elämäni Koulut”-sarjassa!
Kiitos kommenteista ja tervetuloa jatkossakin keskustelemaan!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos sinulle!
Jatka vaan kirjoittamistasi — erittäin mielenkiintoista
Ilmoita asiaton viesti