Mikä Ihmeen Ilmiantokanava?

Pai­kal­li­nen leh­ti Uu­tis­vuok­si ker­toi (Anu Paka­ri­nen) 30.3.23 ot­si­kol­la: “Imat­ran kau­pun­ki ot­taa käyt­töön uu­den il­mi­an­to­ka­na­van”. Leh­ti­kir­joi­tuk­sen mu­kaan Imat­ran kau­pun­ki­kon­ser­ni ot­taa huh­ti­kuun alus­sa käyt­töön uu­den, suo­ja­tun il­moi­tus­ka­na­van va­ka­vis­ta vää­rin­käy­tök­sis­tä ra­por­toi­mi­sen. Kau­pun­gin hal­li­tus päät­ti asi­as­ta vii­me vii­kol­la.

Ky­se ei ole kui­ten­kaan ai­van uu­des­ta asi­as­ta, sil­lä Imat­ran kau­pun­gil­la on en­tuu­des­taan eet­ti­nen il­moi­tus­ka­na­va, jo­ka oli otet­tu käyt­töön 2021, jon­ne työn­te­ki­jät voi­vat niin ikään il­moit­taa huo­le­nai­hees­taan ja ha­vait­se­mis­taan on­gel­mis­ta. Imat­ran kau­pun­ki tar­kas­tus­joh­ta­ja Ar­ja Kek­ki sa­noo, et­tei uu­dis­tus pois­ta Imat­ran kau­pun­gin­kon­ser­nin nor­maa­le­ja epä­koh­tien ja huo­len ai­hei­den kä­sit­te­ly­ta­po­ja. En­si­si­jai­ses­ti näis­tä tu­lee il­moit­taa esi­mie­hel­le.

Kim­mok­kee­na uu­teen il­mi­an­to­ka­na­vaan on vuo­den alus­sa tul­lut la­ki EU:n kan­sa­lais­ten oi­keu­den rik­ko­mi­ses­ta il­moit­ta­vien hen­ki­löi­den suo­je­lus­ta. Il­moi­tus­ka­na­va ei ole tar­koi­tet­tu ylei­sen tyy­ty­mät­tö­myy­den tai pa­han mie­len pur­ka­mi­seen, vain EU:n ja kan­sal­li­sen oi­keu­den erik­seen mää­ri­tel­miä va­ka­via vää­rin­käy­tök­siä ja lai­min­lyön­te­jä var­ten.

Whist­leb­lo­wer Di­rek­tii­vi

Il­mi­an­to­ka­na­van ot­to on tä­män Whist­leb­lo­wer di­rek­tii­vin täy­tän­töön­pa­no. Di­rek­tii­vi vel­voit­taa kaik­kia yli 50 ih­mis­tä työl­lis­tä­viä kun­tia ja muun mu­as­sa nii­den ty­tä­ryh­ti­öi­tä ot­ta­maan käyt­töön si­säi­sen il­moi­tus­ka­na­van, jon­ka vä­li­tyk­sel­lä voi il­moit­ta tur­val­li­ses­ti ja seu­raa­muk­sia pel­kää­mät­tä. Si­säi­nen Il­moi­tus­ka­na­va

on kau­pun­gin ja sen ty­tä­ryh­ti­öi­den kaik­kien työn­te­ki­jöi­den käy­tet­tä­vis­sä. Si­säi­seen il­moi­tus­ka­na­vaan voi teh­dä il­moi­tuk­sia ni­met­tö­mäs­ti, il­man pel­koa työ­nan­ta­jan ta­hol­ta seu­raa­vis­ta mah­dol­li­sis­ta vas­ta­toi­mis­ta. Il­moi­tuk­set kä­si­tel­lään luot­ta­muk­sel­li­ses­ti, ja nii­tä saa­vat kä­si­tel­lä vain erik­seen ni­me­tyt hen­ki­löt. Imat­ran kau­pun­gin hal­li­tus päät­ti, et­tä Imat­ral­la teh­tä­vä kuu­luu tar­kas­tus­joh­ta­jal­le ja kon­ser­nin la­ki­mie­hel­le ja sel­vi­tysp­ro­ses­si si­säi­sel­le tar­kas­tuk­sel­le.

Il­moi­tuk­sen Kä­sit­te­li­jät

Il­moi­tuk­sen saa­pu­es­sa kä­sit­te­li­jät ar­vi­oi­vat on­ko il­moi­tus ai­het­ta ot­taa kä­sit­te­lyyn il­moit­ta­jan­suo­je­lu­lain so­vel­ta­mi­sa­lan mu­kai­se­na il­moi­tuk­se­na, kä­si­tel­lään­kö se muus­sa me­net­te­lys­sä vai on­ko il­moi­tus ai­hee­ton. Li­säk­si he tar­vit­ta­vat jat­ko­toi­met ja ra­por­toi­vat oi­keus­kans­le­ri­vi­ras­tol­le.

Mis­tä voi teh­dä il­moi­tuk­sia?

Leh­ti­kir­joi­tuk­sen mu­kaan täl­lai­sia ovat esi­mer­kik­si jul­ki­set han­kin­nat, fi­nans­si­pal­ve­lut, ra­han­pe­sun ja ter­ro­ris­min es­tä­mi­nen, tuo­te­tur­val­li­suus, ym­pä­ris­tön suo­je­lu, ku­lut­ta­jan suo­ja, yk­si­tyi­syy­den ja hen­ki­lö­tie­to­jen suo­ja se­kä verk­ko-ja tie­to­jär­jes­tel­mien tur­val­li­suus.

Omia Ko­ke­muk­sia Il­mi­an­ta­jas­ta.

Olin juu­ri täyt­tä­nyt 16 vuot­ta ja pää­sin opis­ke­le­maan am­mat­ti­opis­toon. Mei­tä oli nel­jä in­ke­ri­läis­tyt­töä. Mi­nä olin heis­tä nuo­rin. Jo­kai­sel­la meil­lä oli­vat pas­sit, jos­sa mer­kat­tu Fin­ka/Suo­ma­lai­nen ja epä­luot­ta­mus­py­kä­lä 38. Mi­nul­la si­tä ei ol­lut,kos­ka Isä-puo­li oli me­neh­ty­nyt so­ti­laa­na Le­ning­ra­din pii­ri­tyk­ses­sä. Äi­dil­le­ni,so­ti­laan les­ke­nä, tä­mä py­kä­lä oli pois­tet­tu. Kun mi­nä täy­tin 16 vuot­ta ja sain pas­sin, niin py­kä­lää ei­vät lait­ta­neet.

Ker­ran, kun olin en­sim­mäi­sel­lä am­mat­ti­opis­ton kurs­sil­la opis­ton joh­ta­ja kut­sui mi­nut hä­nen vir­ka­huo­neen ja eh­dot­ti, et­tä mi­nä, Vi­ola, tark­kai­li­sin omia ka­ve­rei­ta, suo­ma­lai­sia tyt­tö­jä, ja jos huo­maan jo­tain epä­luo­tet­ta­vaa val­ti­ota vas­tais­ta, niin il­moit­tai­sin hä­nel­le! Tu­lin joh­ta­jan luo­ta, niin kuin pöl­kyl­lä pää­hän lyö­ty. Ty­töt odot­ti­vat mi­nua oven ta­ka­na, et­tä mi­tä pa­haa olen teh­nyt kun it­se joh­ta­ja kut­sui mi­nut pu­heel­le. Se oli ta­pa, et­tä huo­nos­ti käyt­täy­tyä opis­ke­li­ja kut­sut­tiin joh­ta­jan eteen haas­tat­te­luun. Jo­kai­nen pel­kä­si si­tä!

Mi­nul­le oli hä­peä kat­soa tyt­tö­jen sil­miin. Mut­ta en kos­kaan ker­to­nut heil­le ja ei ol­lut edes aja­tus­ta läh­teä kan­te­le­maan. Kol­men vuo­den opis­ke­lu­ai­ka­na joh­ta­ja ei ker­taa­kaan mi­tään ky­sel­lyt enää mi­nul­ta. Nä­kö­jään hä­nen pi­ti se teh­dä käs­kys­tä ylem­mäl­tä ta­hol­ta. Se oli har­vi­nais­ta niil­lä kul­mil­la, et­tä nel­jä suo­ma­lais­ta tyt­töä tu­li­vat opis­ke­le­maan heil­le. Se oli Ar­kan­ge­lis­sa. vuo­si 1952.

Ole varovainen: Sua kuunnellaan!