Sosiaalinen Dislokaatio

Sanalla dislokaatio (siirtyminen, siirtymä) on käyttöä monessakin merkityk­sessä. Esimerkiksi vaikkapa geologiassa maapallon kuoren kerrosten liikkuminen ja siirtyminen, joka tuo paikoittain laskeutu­misia ja pullistumia jne. Tämä sana on käytännössä erityisesti sotilaalli­sessa termino­logiassa kun puhutaan joukkojen sijainnista alueella tai siirtämistä toiselle.

Inkeriläiset Ja Sosiaalinen Dislokaatio

Mitenpä tässä levotto­massa maailmassa kun kansakunnat siirtyvät tai siirretään paikasta toiseen? Sopiiko tähän yhteyteen sana dislokaatio?

Törmäsin tähän termiin kirjoit­taessani blogia kirjasta ”Ei sittenkään kolesteroli” ”Stressi tappaa!”. Tässä kirjassa skotti­lääkäri Malcolm Kendrick pohtii sydän­sairauksien syitä.

Viisaat tietävätkin kertoa, että on olemassa sosiaalinen dislokaatio ja vieläpä on tutkittu sitä milloin ja miten se vaikuttaa ihmis­mieleen.

Kendrick tyrmää nyky­käsityksen, että kolesteroli olisi sydän­tautien syy ja kertoo 300-sivuisessa kirjassa syistä, jotka ovat johtaneet tällaiseen käsitykseen. Koleste­rolin sijaan hän nostaa esiin stressin vaikutuksen sydäntautien syynä ja tuo esille stressiä aiheuttavia tekijöitä.

Kiinni­tinkin silloin huomiota skotti­lääkäri ja tutkija Kendrick’in kirjassa kohtaan, jossa hän pohtii stressi­hypoteesia ja sosiaalista dis­lokaatiota. Nyt kun palasin tänne blogiin ja luin tuon kohdan vielä kerran, niin täytyy sanoa, että

tämä sosiaalinen dislokaatio, jota tutkija pitää vahingolli­sena pitkä­aikaisena stressi­tekijänä kokonaiseen väestö­ryhmään, on mielestäni nykypäivänä erittäin ajan­kohtainen,

mutta keskityn nyt inkerin­suomalaisiin.

Inkerinsuomalaiset Ja Etninen Puhdistus

Tutkija skotti­lääkärin Kendrick:n mukaan “Selvin esimerkiksi sosiaali­sesta dis­lokaatiosta on ETNINEN PUHDISTUS, jossa väestöryhmä ajetaan kodeistaan aseella uhaten ja siirretään jonnekin muualle.

Tällainen prosessi rikkoo pahoin sosiaalisia ja perheen­sisäisiä verkostoja.

Perheen­jäsenet menettävät yhteyden toisiinsa tai osa heistä kuolee väki­valtaisesti. Monet löytävät itsensä vieraasta maasta, jonka kieltäkään he eivät ehkä osaa.

Inkerin suoma­laisten etninen puhdistus Neuvosto­liitossa alkoi jo vuosina 1930 – 1931 jolloin oli suoritettu Inkerin­maalla pakko­kollektivi­sointi ja tuhannet inkerin­suomalaiset oli karkotettu kodeistaan. Sitten Stalin suur­terrorin aikana 1936 – 1938 inkeri­läiset joutuivat muitten pienten etnisten ryhmien mukana uuteen puhdis­tukseen.

Ježovštšina Neuvostoliitossa – Ежовщина в СССР aiheutti Inkerin kansalle väkimäärään suhteu­tettuna erityisen suurta tuhoa! Ja vielä lisäksi saman­aikaisesti väestö­ryhmää kohtasivat kaikki ne Toisen maailman­sodan aikaiset tapahtumat!

Inkerin­suoma­laisten etninen puhdistus päättyi vasta 1990-luvulla, kun tuli mahdolli­suus ns. paluu­muuttajana muuttaa Suomeen. Jossa vielä jäljelle jääneet inkerin­suomalaisten rippeet sankoin joukoin lähtivät pois omalta maalta!

Mie tulen takasii viel, Inkerini armain!

Vaikka tämä muutto tapahtui vapaa­ehtoisesti ja rauhalli­sesti, oli tämäkin osa sitä sosiaalista dis­lokaatiota, joka on ollut vaikutta­massa “vahingolli­sena pitkä­aikaisena stressi­tekijänä kokonaiseen väestö­ryhmään!”

Siteeraan skotti­lääkäri ja tutkija Kendrick’ia:

Toisaalta sosiaalinen dislokaatio voi ilmetä niinkin tavan­omaisessa yhteydessä kuin maasta toiseen muutta­misessa. Maasta­muutto aiheuttaa aidon sosiaalisen dislo­kaation vain silloin, kun mukana on muita tekijöitä, esimerkiksi uuden kulttuurin vieraus

Eli, sosiaalinen dislokaatio tapahtui inkerin­suoma­laisille paluu­muutta­jille ja vastaan tuli “uuden kulttuurin vieraus” vaikka muita vaikeuksia kuten kulttuuri­shokkia, emme tässä edes mainitsisi­kaan!

Aivan kuin tämä “vahingolli­nen ja pitkä­aikainen stressi­tekijä”, joka jatkui suku­polvesta toiseen olisi jättänyt ikuisen arven tai jopa erilaisen geeni­perimän meihin inkerin­suoma­laisiin.

Tämänkö takia Inkerin-suomalaiset eivät ole soli­daarisia keskenään ja jopa vieroksuvat toinen toisiaan? Ja tämä tuntuu jatkuvan vielä nuorem­massakin suku­polvessa?

Mutta hyvä kuitenkin, että meitä on vielä yksilöinä olemassa, vaikka yhte­näinen kansa on kadonnut mennei­syyden hämärään.

Eläköön Inkeriläisyys!