Iltalehden disinformaatiokampanja Yleisradiota vastaan on murheellista seurattavaa

Vähemmistöön lukeutuvana ja sinut itsensä kanssa olevana suomalaisena yhteiskuntaa tulee katsottua pakostakin toisella tavalla kuin lukuisat kanssamatkaajat. Moni vähemmistöön kuuluva käy varhaisesta nuoruudesta aikuisuuden kynnykselle saakka läpi polun, jolla havaitsee ympärillä olevien ihmisten enemmän ja vähemmän suorat väheksynnän ja halveksunnan ilmaukset. Tämä polku muovaa ihmistä ja ennen kaikkea sitä herkkyyttä, jolla ympäröivää maailmaa ja sen ilmiöitä havainnoi.

Valehtelun ja kieroilun havaitseminen on asia, joka voi nostattaa melkoisen sisäisen myrskyn, vaikka kohteeksi olisi joutunut täysin eri maailmankuvan omaava ihminen tai jopa instituutio.

Kun tätä aikaa havainnoi, välillä tuntuu, että valehtelun ja kieroilun merellä ei ole äärtä. Sitä riittää ad infinitum ja pintaa nostetaan uhkaavan laskelmoidusti, täysin ilman kokemuksia tajuntaa laajentavista substansseista ynnä kuolan tahdotonta valumista suupielestä.

Murheellista ja pelottavaa, juuri niin kuin Iltalehden disinformaatiokampanja Yleisradiota vastaan.

Vai onko sittenkin kyse disinformaatiokampanjasta, jolla jälleen kerran tehdään selväksi, että ihmisten monimuotoisuudesta, etenkin vähemmistöistä, tulee vaieta?

Vastaavalta päätoimittajalta: Puuroa ja velliä ei saa sotkea, kun keskustellaan median moniäänisyydestä | Uutiset | Yle

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu