Onko samaa sukupuolta olevan parin vihkiminen kirkon alttarilla jumalanpilkkaa?

Kristillisdemokraattien mäntsäläläinen paikallispoliitikko ja Aito avioliitto -yhdistyksen entinen toiminnanjohtaja Susanna Koivula pyrkii aktiivisesti provokatiivisilla ulostuloillaan hakemaan konfliktia niin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kuin evankelis-luterilaisen kirkon johdon kanssa. Koivula vaikuttaa Aito avioliitto -yhdistyksen lisäksi ainakin kahdessa muussa yhdistyksessä, joiden voidaan katsoa suoraan tai epäsuoraan kytkeytyvän naisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia vastustavan kansainvälisen anti-gender -liikkeen vaikutuspiiriin. Koivulan ulostuloissa on aistittavissa yhä voimakkaampi halu käyttää huomiohakuista ja kärjistettyä retoriikkaa sateenkaariteemoista erityisesti kirkollisessa yhteydessä. Tästä varsin erikoisen esimerkin tarjoilee Koivulan eilinen arkkipiispa Tapio Luomaan kohdistettu nuhdekirjoitus, jonka aihepiiri koskee samaa sukupuolta olevien parien kirkkovihkimisiä. Erikoista on sekin, että kirjoitus imitoi silmiinpistävästi kansanedustaja Päivi Räsäsen vastaavia ulostuloja, Raamatun lainauksia myöten.

Koivulan nuhdekirjoitus Minne menet kirkko? on reaktio arkkipiispa Tapio Luoman 05.09.2021 Kalevalle antamaan haastatteluun, missä yhteydessä Luoma ilmaisee toivovansa sateenkaaripapeille omantunnon vapautta samaa sukupuolta olevien parien kirkkovihkimisessä. Luoman mukaan kyse on yhdenvertaisuudesta.

Evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma pitää lähtökohtanaan kirkon nykyistä avioliittokäsitystä, mutta toivoo, että papit, jotka kokevat omantunnon syistä velvollisuudekseen vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja, saisivat myös luvan niin tehdä.”, kirjoittaa Kaleva.

Koivula lyttää kertakaikkisesti Luoman esittämät ajatukset lähtien omantunnon käsitteestä.

Ihmisen omatunto ei kuitenkaan aina ole synkassa sen kanssa, mikä on totta, oikeaa ja hyvää. Ihmisen omatunto voi paatua tai mennä epävireiseksi. Se ei silti tee puhetta omastatunnosta turhaksi. Raamattu lähtee siitä, että ihmisen omatunto on sidottu Jumalan lakiin.”, kirjoittaa Koivula.

Tässä yhteydessä voidaankin syystä ja sivumennen kysyä, onko lääkärin kieltäytyminen raskaudenkeskeytyksen edellyttämän määräyksen kirjoittamisesta pelkistä omantunnon syistä oikein? Lääkäriltähän edellytetään ”synkkaa” lääketieteen kanssa.

Varsin hurjaksi Koivulan kirjoitus menee sen leimatessa Luoman ajatukset harhaoppisiksi.

Samaisessa Kalevan jutussa kerrotaan arkkipiispan myös pyytäneen muita piispoja pidättäytymään rankaisemasta pappeja, jotka vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon. On teologisesti erikoinen ratkaisu asettaa oikea oppi ja harhaoppi samanarvoiseen asemaan. Jälkimmäisen mukaan toimiville pitäisi luoda turvallinen tila, jossa ei ole rangaistuksen pelkoa.”, Koivula latelee.

Siinä Koivula on kirjoituksessaan toki oikeassa, että yhdenvertaisuuslaki ei koske uskonnonharjoittamista. Myöskään tasa-arvoiseen avioliittolakiin johtanut kansalaisaloite ei edellyttänyt kirkolta mitään muutoksia vihkimiskäytänteisiinsä. Kiista samaa sukupuolta olevien parien kirkkovihkimisestä onkin ennen kaikkea kirkon sisäisistä tarpeista syntynyttä. Tämän tosiasian Koivula ohittaa.

Mutta sitten Koivulan nuhdepuheen venho karahtaa kiville hänen alkaessa opettamaan kirkon alttarista ja siitä, mitä alttarille ei voi tuoda.

Arkkipiispa pitänee sukupuolineutraalia avioliittolakia yhdenvertaisuuden edistäjänä. Tämän edistyksen hän haluaa tuoda alttarille, toivoohan hän papeille vapautta vihkiä avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja.”, Koivula kirjoittaa.

Koivula marssittaa pahaenteisesti esiin synnin, häpeän ja jumalanpilkan yhdistäen nämä alttariin liittyvään opetukseen. Kirjoitus loppuu tutunkuuloisiin Roomalaiskirjeen jakeisiin.

Teologisessa mielessä Koivulan alttariopetukset johtavat kammottavaan sotkuun, sillä Pyhän läsnäolon lisäksi alttari viittaa ennen kaikkea ehtoolliseen, alttarin sakramenttiin.

Koska Koivula itsekin enteilee ”Raamattukäräjille” joutumista, ei linkkiä hänen kirjoitukseensa tässä yhteydessä esitetä.

Lisää aiheesta:

Vähän katekismuksen liitteet, Avioliittoon vihkiminen ym. (Martti Luther), missä Luther toteaa:

Maassa maan tavalla, sanoo sananlasku. Koska häät ja avioliitto kuuluvat yhteiskunnallisen järjestyksen piiriin, ei siis ole meidän pappien ja kirkon työntekijöiden asia antaa niistä säädöksiä ja määräyksiä. Jokainen kaupunki ja maa noudattakoon omaa käytäntöään ja totuttuja tapoja. Jotkut vievät morsiamen kirkkoon kahdesti, illalla ja aamulla, toiset vain kerran. Jossakin morsiuspari kuulutetaan avioliittoon saarnastuolista pari kolme viikkoa etukäteen luetulla kuulutuksella. Antaa ruhtinaan ja raadin järjestää semmoiset asiat kuten haluavat, minulle ne eivät kuulu. Mutta jos meitä pyydetään siunaamaan morsiuspari, rukoilemaan sen puolesta tai vaikka vihkimäänkin se – kirkon edessä tai kirkossa – on velvollisuutemme tehdä, mitä pyydetään.

 

+14

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu