Pääministeri Marin ja kateellisten kääpien panettelu

Sosialidemokraattinen puolue (SDP) on monen muun perinteisen puolueen tavoin taitepisteessä, missä sen on hyväksyttävä sukupolven vaihtuminen. Mikäli tätä ei tapahdu, on edessä vaivihkainen mutta varma polku unholaan. Tässä suhteessa Sanna Marinin valinta puolueen puheenjohtajaksi ja samalla pääministeriksi olikin lottovoitto. Monet muutkin nuoret poliitikot ovat nousseet toimien esikuvana ja rohkaisuna nuoremmalle äänestäjäkunnalle ja puolueväelle.

Kuten todettu, tämä sama ilmiö on havaittavissa monessa muussakin puolueessa. Kivuitta sukupolvenvaihdos ei tapahdu ja siihen liittyy erilaista klikkiytymistä niin horisontaalisesti kuin vertikaalistikin. Vertikaalin yläpäässä moni vanhempi poliitikko kokee kipuja, joiden taustalla ovat pelot omien asemien menettämisestä ja suurelta osin turha turhautuminen nuorten ”kotkotuksiin” ja valintoihin. Horisontaalisessa tasossa sitten seuraillaan, että kuka kenenkin kaveri on, mikä on ehkä ymmärrettävääkin ja kuuluu asiaan. Kaikki tyynni tuttua huttua puolueessa kuin puolueessa.

SDP:n tekee nyky-Suomessa tietenkin mielenkiintoiseksi se, että kyseessä on keskusta-vasemmistolainen pääministeripuolue. Kansalliskonservatiivit tahot, media mukaan lukien, ovat luonnollisesti haistaneet edellä mainittujen kasvukipujen tuoman markkinaraon. Olemattomista sivulauseista kyhäillään mahtavia juttuja, joista iso osa on suurta fantasiaa. Sitten homma pyöriikin melkein omalla painollaan muutamasta päivästä viikkoihin – pitäähän gallupit saada näyttämään oikeilta tai pitäisikö sanoa, oikeistolaisilta.

Käsite kääpä mielletään monesti vanhan synonyymiksi mutta sitähän se ei ole. Vaikka keho rapistuu, mieli voi olla ikinuori. Kääpä onkin mielentila, jonka saattaa omata hyvinkin nuorena.

On ikävä seurata kääpien kateellista panettelua, hyvin ikävää!

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu