”Pidä sinä hetero kerrankin suusi kiinni!” – Pelkkä arkinen kohteliaisuuskin voi olla suuri tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusteko

Tässä melko vastikään Ylellä, sanotaan nyt vaikkapa, ”Onnikka ja leivänkannikka” -ohjelmassa haettiin äärimmäistä konfliktitilannetta suuren maailman hihhulityyliin. Sääliksi kävi molempia ohjelmaan kutsuttuja vieraita, jotka täysin laskelmoiden ja tahallisesti talutettiin toisiaan sen kummemmin tuntematta tilanteeseen, joka riistäytyi käsistä. Journalistinen vastuu loisti poissaolollaan ja vieläpä varsin hyvin tietäen, että anti ruokkii valmiiksi vauhkoa poliitikko- ja mediakaartia uskollisine opetuslapsineen.

Oli selvää, että ohjelmassa haluttiin demonstroida mielikuvaa siitä, että me suomalaiset taustoistamme riippumatta emme kykenisi enää keskustelemaan ja kohtaamaan toisiamme. Tämä mielikuva on puppua ja sen jokainen meistä tietää arkipäivästään. On myös tärkeää muistaa, että Suomi ei ole Yhdysvallat, Luojan kiitos!

Niin ja ne trendisanat, joiden perässä ei pysy. Ohjelma pyrki lähtökohtaisesti hakemaan mielikuvaa aggressiivisista vähemmistöistä, jotka kyttäävät arkipäivässään joka helkkarin rasausta trendisanoineen. Ei voisi muuten virheellisempää käsitystä olla. Sitten oli se toinen mielikuvituksellinen ”ääripää”, joka ei voi sietää edellistä olkinukkea. Synteettistä touhua.

Kyllä näin seksuaalivähemmistöön kuuluvana on tietysti tullut eteen tilanteita, missä on haluttanut sanoa suorat sanat jollekin jästipäälle mutta eipä niitä paljoa normielämän varrelta löydy.

Pidä sinä hetero kerrankin suusi kiinni!”, voisi olla yksi esimerkki näistä mielessä pyörineistä suorista sanoista.

Ei tuolla mitään voita ja kaikkein vähiten rakentaa siltoja, jotka ovat ihmiselämästä selviytymisen edellytys. Toisaalta sitäkään ei käy kiistäminen, että vertauskuvallisen luun iskeminen kurkkuun voi saada lähimmäisen ajattelemaan omia sanomisiaan ja tekemisiään, mutta harvemmin.

Kyllä asia on niin, että ilman valtaväestöön kuuluvia ystäviä, jotka edes pieneltä osin ymmärtävät meidän vähemmistöjen asiaa ja tilannetta, ei Suomessa olisi esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeudet sillä tolalla kuin ne ovat.

Pienikin teko voi olla suuri!

Täydellisen ymmärryksen ja samaistumiskyvyn vaatimus on kohtuutonta ja oikeastaan päätöntä. Sekin on hyväksyttävä, että tulee pakit. Jokainen meistä on matkalla tässä elämässä ja matkan varrelta voi vaikka vanhoilla päivillä löytyä tienhaara, jossa ajatukset muuttuvat, tai sitten ei. Se on elämää. Älyttömyydet ovat asia erikseen mutta ei niistä sen enempää.

Vakavasti otettava ihmisoikeustyö tunnistaa ja tunnustaa realiteetit. Merkittävä osa siitä on asiallisen tiedon välittämistä ja usein hiljaista mutta määrätietoista vaikuttamista.

Ihmisoikeustyössä tarvitaan erilaisia toimijoita, joilla on halu omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että tämä maailma olisi parempi paikka meille ihmisille.

Ei tässä täydellisiä olla eikä sellaisiksi tulla.

 

+12

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu