Rantanen: ”Yksittäisen perussuomalaisen kansanedustajan ääliömäinen toiminta”

Maan sisäisestä turvallisuudesta vastaava sisäministeri Mari Rantanen (ps, ”työväenpuolue”) on kommentoinut puolueensa kansanedustajan Timo Vornasen väitettyä osallisuutta aseelliseen selkkaukseen vappupuheessaan. Rantanen käyttää tapauksesta luonnehdintaa ”yksittäisen perussuomalaisen kansanedustajan ääliömäinen toiminta”.

Ehkäpä Rantasen kannattaakin kommentoida näin.

Nimittäin, mikäli tapahtumista tehtäisiin vastaavia johtopäätöksiä kuin Perussuomalaiset tekevät maahanmuuttajataustaisten tekemistä rikoksista, eli heitetään epäilyksen varjo kaikkiin maahanmuuttajataustaisiin, horjuisi nimenomaan Rantasen uskottavuus sisäisestä turvallisuudesta vastaavana ministerinä. Samalla horjuisi koko hallituksen uskottavuus. Vai horjuuko se joka tapauksessa?

Tilanne on siinä mielessä paha koko hallituksen kannalta, että kansallisen turvallisuuden näkökulmasta ei ole oikeastaan hirvittävämpää tilannetta kuin parlamentaarisen järjestelmän sisältä tuleva ja vieläpä toisen päähallituspuolueen tiedusteluvaliokunnassa toimineen kansanedustajan epäilty osallisuus kansalaisten turvallisuutta uhkaavaan tekoon. Pelkkä epäilys ravistelee yhteiskunnan perustuksia.

Aiheutettujen pelkojen lisäksi tapahtumat ovat omiaan lietsomaan myös tiettyä mielialaa piireissä, joita on valitettavasti soluttautunut myös poliisin ja laajemmin turvallisuusalan sisälle. Sekä Rantanen että Vornanen ovat siviiliammatiltaan poliiseja.

Totta kai Perussuomalaisilla on edelleenkin oikeus puhua puhua sisäisestä turvallisuudesta, kuten Rantanen sanoo. Mutta tapaus Vornanen nostaa väistämättä esiin puolueen nykyisen puheenjohtajan ja hänen edeltäjänsä väitetysti ilmaisemat fantasiat aseellisesta vahingonteosta. Tapaus Vornanen ei ideologisen hengen perspektiivistä tarkasteltuna ole siten ”ääliömäinen yksittäistapaus”.

Se on jokaisen suomalaisen päätettävissä kuinka uskottavia Perussuomalaisten turvallisuutta koskevat puheet enää ovat.

Pahenevissa uskottavuusongelmissa on myös koko Orpon-Purran oikeistohallitus. Molemmat puolueidensa puheenjohtajat ovat osoittaneet ainoastaan kykyä väistellä tiedottamisvastuutaan, jota he oppositiossa ollessaan, median vuolaalla tuella peräänkuuluttivat joka käänteessä pääministerinä toimineelta Sanna Marinilta (sd) ja hänen hallitukseltaan, pääministerin huumetestiin ja itkettämiseen saakka.

Omaa vastuutaan pääministerinä välttelevä Orpo on osoittanut syyttävän sormensa poliisin suuntaan, vaikka poliisia sitovat lailliset rajoitteet sen suhteen mitä se voi esitutkintatilanteessa tehdä. Mustaa valkoiseksi maalaava Orpo on lisäksi tässä tilanteessa kehunut hallitusta ja erityisesti Perussuomalaisia. Tämä on pitkään aikaan kenties ylimielisin teko Suomen poliittisessa johdossa.

Kaikkea voi luulotella niin Kokoomuksessa kuin Perussuomalaisissakin, ja tietysti RKP:ssä ja Kristillisdemokraateissa.

Vastuun väistäminen tulee joka tapauksessa varmistamaan sen, että epäuskottavuuden leima on ja pysyy hallituksessa kuin se kuuluisa Junttilan tuvan seinässä.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu