Sateenkaarikristitty ja aidon konservatiivisuuden lahja

Arvokonservatiivisuus ja -liberaalius ovat käsitteitä, joilla tehdään suurta draamaa. Puhutaan kulttuurisodista näiden kahden navan välillä. Sotaa käydään niin maallisessa kuin hengellisessäkin ulottuvuudessa, kuulemma. Ehkä tämä on osaksi totta mutta monta kerta arkinen elämä saa meidät ihmiset laskemaan vertauskuvalliset aseet. Se ihan tavanomainen kanssakäyminen tekee ihmeitä, jolloin havahdutaan todellisuuteen, että ihmisiähän tässä vain ollaan.  Kummasti sitä vain toimeen tullaan ja jorinaakin riittää. Näin suurin osa meistä ihmisistä reagoi ja poikkeukset vahvistavat säännön.

Kirkko on hyvä esimerkki yhteisöstä, missä etsitään avaimia eri suuntiin vetävien uskontulkintojen aiheuttamasta ristivedosta selviämiseen. Kirkossa ehkä kaikkein voimakkaimmin mielletään itsensä joko konservatiiviksi tai liberaaliksi. Toisaalta ja sen enempää konservatiiveja sohimatta välillä tulee miettineeksi, että mitä se aito konservatiivisuus oikein on ja kuka saa käyttää itsestään nimitystä konservatiivi?

Mietitäänpä esimerkiksi sateenkaarikristittyä. Ehdottomasti suurin osa heistä ei paljoa pyydä. Vain sitä, että heidät hyväksyttäisiin kirkossa omana itsenään ja tunnustettaisiin täysivaltaisiksi kirkon jäseniksi, kristityiksi. Ja mitä sen jälkeen? Iloinen ja vakaa sitoutuminen kirkon vaalimaan traditioon sakramentteineen, jumalanpalveluksineen, kaavoineen ja ikiaikaisine virsineen.

Miksi? Siksi, että tässä kaikessa on jotakin pysyvää, mitä myös sateenkaarikristitty kenen tahansa kristityn tavoin kaipaa ja missä tuntee olonsa turvalliseksi.

Ihmisyyden kohtaaminen juuri sellaisena kuin se on, kuuluu kristillisen kirkon autenttiseen kutsumustyöhön. Se on itse asiassa kaiken kristillisyyden lähtökohta. Päähenkilö Jeesus Nasaretilainen ei jätä tässä suhteessa pienintäkään pulinan varaa.

Mahtaako olla niin, että juuri sateenkaarikristittyjen kohdalla olemme sen aidon konservatiivisuuden äärellä? Sen konservatiivisuuden, jota usein kaivataan mutta on hautautunut kaikenkarvaisen hurmahenkisyyden alle – siitähän Lutherkin monet kerrat varoitti.

 

 

 

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu