Äärioikeistolaista terroria Jyväskylässä(?)

Keskisuomalainen on uutisoitunut, että tänään Jyväskylän kaupunginkirjastolla on sattunut välikohtaus, jossa ainakin yksi henkilö on loukkaantunut. Kirjastossa oli käynnissä Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelytilaisuus. Tapahtunutta todistanut henkilö kertoi, että ”kolme patrioottia
oli hyökännyt pulloin ja puukoin tilaisuuden järjestäjiä vastaan” ja ilmeisestikin yhtä ihmistä oltiin haavoitettu puukolla. Poliisi tutkii tapausta törkeänä pahoinpitelynä.

Esittelyssä ollut kirja on herättänyt paljon tunteita puolesta ja vastaan, eikä vähiten kirjoittajiensa poliittisten (ja muiden) kytkösten takia, mutta mikäli hyökkäyksestä saadut alustavat tiedot pitävät paikkansa, on tapahtuma vahva todistus siitä, että monet kirjan väitteistä pitävät tukevasti paikkansa. Äärioikeisto on Suomessa radikalisoitunut ja väkivallan käytön kynnys on alentunut. Mikäli poliisi ei ota tätä tosissaan ja suhtaudu siihen osana laajempaa kehitystä, on todennäköistä että meno ei ainakaan rauhoitu. Yksittäistapaukset ovat yksittäistapauksia, mutta pitääkö meidän odottaa, että Suomi saa oman Breivikinsä ennen kuin tilanteeseen aletaan suhtautua vakavasti?

Toinen, sinänsä vähäpätöinen seikka, joka allekirjoittanutta kismittää on tällaisten poliittista väkivaltaa harjoittavien surkimusten kutsuminen patriooteiksi. Patriotismilla/isänmaallisuudella ei ole mitään tekemistä äärikansallismielisen poliittisen väkivallan kanssa. Tällaista harjoittava roskajoukko häpäisee Suomen lipun ja muut kansalliset symbolit sekä halventaa veteraanien perintöä esiintyessään isänmaallisina. Heitä ei pidä kutsua patriooteiksi ja kansalliset symbolit on otettava heiltä takaisin. Suomen leijona ei ole äärioikeiston merkki. Lippumme ei ole rajat kiinni-politiikkaa kannattavien rasistien symboli. Veteraanimme taistelivat vapaan ja demokraattisen Suomen puolesta ja lunastivat meille itsenäisen Suomen. Sodissamme heitä johti mies, jonka kaltaisille ei tässä maassa olisi tilaa, mikäli äärikansallismieliset pellet päästettäisiin luomaan ihanneyhteiskuntaansa.

On tullut jo korkea aika palauttaa kansalliset symbolimme takaisin niille kuuluvaan asemaan. Vihreät aloittivat vaalikampanjallaan tämän tärkeän työn, kun ottivat rohkeasti Suomen leijonan käyttöönsä. Meidän kaikkien on jatkettava sitä. Kansalliset symbolimme eivät ole vihan, ahdasmielisyyden ja äärikansallismielisyyden symboleja, vaan vapaan demokraattisen Suomen ja sen ihmisten yhteisiä.

Pro Patria Finlandia!