Fasistinen Venäjä osa I: tapaus Dmitri Rogozin

Kun Kreml syyttää jotakuta pahuuksista, voimme olla jokseenkin turvallisin mielin asian osalta. Nimittäin muskoviittien

tapoihin kuuluu syytellä toisia siitä, mitä he itse tekevät, valmistelevat, tahi haluaisivat tehdä. Eräs väsähtäneimmistä sepitelmistä on se, että Moskovan asejoukot ovat denatsifioimassa Ukrainaa suorittaessaan erityisoperaatioksi kutsumaansa sota-, ryöstö- ja kansanmurharetkeä. Tämä teksti aloittaa kirjoitussarjan, jossa käyn läpi Moskovan valtakuntaa, sen merkkihenkilöitä ja toimintaa osoittaen sen, että nykymuodossaan Venäjän federaatioksi kutsuttu muskoviittivaltakunnan inkarnaatio on itse asiassa itse denatsifikaation tarpeessa.
Dmitri Rogozin on venäläinen poliitikko ja pitkän linjan toimija Moskovan palveluksessa. Rogozinin varhaisemmat vaiheet eivät ole kauhean mielenkiintoisia, mutta jonkilaisena saavutuksena voitaneen pitää sitä, että hänen ollessa yksi kansallismielisen Rodina-puolueen johtajista puoluetta estettiin osallistumasta vuoden 2005 parlamenttivaaleihin rasistisen propagandan ja öyhötyksen takia. Vahvimmillaan Rodina oli kolmanneksi suurin puolue, mutta alun alkaen oppositiossa ollut puolue puudeloitui Yhtenäisen Venäjän apupuolueeksi, jolla ei ole nykyään oikeastaan mitään merkitystä.
Rodinasta lähdettyään hän oli perustamassa Suur-Venäjä-puoluetta yhdessä maahanmuuttovastaisten kanssa. Tällekin hankkeelle nousi tie pystyyn jo 2008. Rogozinin urakehitykselle tästä ei ollut kuitenkaan haittaa. Perustuslaillista hallintoa teeskentelevälle Venäjälle Rogozin kelpasi tärkeään tehtään vuonna 2008, kun Medvededv näytteli Venäjän liberaaleja kasvoja Putinin myhäillessä taustalla. Georgian ja Ukrainan Nato-jäsenyyttä kiivaasti vastustavasta Rogozinista tuli Moskovan Nato-lähettiläs, joka myöhemmin osallistui neuvotteluihin ohjustentorjuntajärjestelmistä. Tästä miehen ura sitten lähtikin nousukiitoon ja nimityksiä alkoi sadella.
2011: varapääministeriksi.
2015: Venäjän arktisen komission johtajaksi.
2018: Venäjän avaruusjärjestön johtajaksi – virka-asema, jossa yhä on.
Mitään erityisen ihmeellistä ei tällaisessa ole. Rasistisia öyhöttäjiä piisaa ja kyllähän he ovat kelvanneet meilläkin poliittiselle uralle.
Koskapa leimoja ei aivan kepein mielin kannata läiskiä, vilkaistaanpa miehen tekemisiä ja sanomisia hiukan toisenlaisesta näkökulmasta.
Ensinnäkin kuluvan vuoden kesäkuussa näin korkea-arvoinen mies on ylistänyt Bosniassa sotarikoksiin ja kansanmurhaan syyllistyneitä Mladicia ja Karadzicia. Lisäksi aivan muina miehinä toteaa, että Ukraina pitää tuhota lopullisesti ja pysyvästi. Ks. oheiset twiitit.
Lisäksi on tiedostettava, että kun puhumme miehen kansallismielisistä harrastuksista, me emme puhu mistään maltillisesta nationalismista, vaan hakaristilipuista ja Sieg Heil-kainaloidentuuletteluista.

Krilov on mies, jonka mukaan kansallissosialismi on työkalu, jolla voidaan vahvistaa Venäjää. Rogozinin Rodina-puolueen vaalimainos ei jätäne ketään kylmäksi. Otsikossa kehotetaan siivoamaan Moskova (ulkomaalaisesta) roskasta. Huomionarvoisaa on se, että tällaisenaankin hän kelpasi Venäjän neuvottelijaksi Liettuan kanssa (2002 – 2003), kun Kaliningradin asemasta neuvoteltiin.
Niinhän sitä sanotaan, että sen mitä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Vuosikymmenien kokemuksen omaava kansanmurhaan yllyttävä kansanmurhaajia ylistävä Rogozin on Kremlin parhaaksi katsoma edustaja tehtävänsä Venäjän avaruusjärjestön johtajana. Tämä siitä huolimatta, että miehen diplomaattiurakin koostui lähinnä skandaaleista skandaalien perään sekä muiden maiden uhkailusta. Kansanmurhaa ylistävä julkinatsi on tehnyt noin kahdenkymmenen vuoden uran Kremlin palveluksessa.

Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com
Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani.
Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo – siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa.
Venäjälle on tyypillistä syyttää muita tahoja asioista, joita se itse tekee. Sillä tavalla Venäjä siirtää syyllisyytensä ikään kuin muihin. Tätä ilmiötä kutsutaan psykologiassa projektioksi.
Ilmoita asiaton viesti
Mahdollista juutalaista fasismia kannattaa käsitellä, ettei nämä ”maltilliset” ala kokemaan tehtäväkenttää turhan omanaan.
Sitä saa, vähän sitä sun tätä, mitä tilausta, ei mieluusti vastaan ota.
Ilmoita asiaton viesti
Tyypillinen Myllärisen kommentti, josta ei saa tolkkua. En Myllärisen kommentteja juuri koskaan lue, mutta tämä sattui olemaan sopivan lyhyt. Ei ole Myllärinen miksikään muuttunut … no ehkä kyse on vain siitä, että olen liian tyhmä ymmärtämään hänen korkealentoista dadaismiaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kuhan rapsuttelen.
Ilmoita asiaton viesti
Veli-Pekka Leivo on terävä Venäjän nykyhallinnon kriitikko ja mielenkiintoista tietoa jo heti tässä kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa.
”Joka toista haukkuu, se on ite!” Sopii hyvin Putinin hallintoon😁
Ilmoita asiaton viesti
Mainio blogi.
”Nimittäin muskoviittientapoihin kuuluu syytellä toisia siitä, mitä he itse tekevät, valmistelevat, tahi haluaisivat tehdä.”
Naulan kantaan.
Aleksandr Dugin on myös samaa sarjaa ja olisi hyvä alku denazifikaatiolle. Ehkä saamme lukea hänestä tulevissa kirjoituksissasi.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on siitäkin mainio blogi ettei vanhene päivässä niin kuin kaikki Rydmania puolustelevat puheenvuorot
Ilmoita asiaton viesti